Työn tuottavuus, Eurokriisi ja etujärjestöjen edustajat

Olen tänään ollut TCLSseminaarissa. Siinä oli mm. SAK:n Lauri Lyly ja EK:n Niilo Hakonen puhumassa työelämän luottamuksesta.

Siinä oli merkitsevää, että näillä puhujilla oli varsin kummallinen käsitys työn tuottavuudesta ja Eurokriisin syistä ja vaaroista. Kirjoitan poikeuksellisesti suomeksi, koska toivon, että joku muukin tarttuu näiden etujärjestöjen harhaluuloihin, koska ne johtavat huonoon (työ)politiikkaan. Pahoittelen kaikista kielivirheistä – mea culpa.
Molemmat etujärjestön puhujat viittasivat usein työn tuottavuuteen, ja että vain sen parantamisen kautta syntyisi uusia työpaikkoja. Kuten Charles Edquist ja kumppanit ovat tutkinneet, työn tuottavuuden nousu voi ainoastaan silloin johtaa uusiin työpaikkoihin, mikäli samana aikana myös tuottavuuden nousun sektorin tuotteiden kysyntä on nousussa! Muuten tuottavuuden nousu johtaa työllisyyden vähentämiseen. Tämä on empiirisesti todettu, Edquistin kirjassa mm. Ruotsin paperiteollisuudesta. Väitöskirjassani näytän, että täsmälleen sama ilmiö esiintyy Suomen paperiteollisuudessa.
Puhujien löysä ote käsitteeseen ilmeni siten, kun kysyin tästä ym. ilmiöstä – Niilo Hakonen kertoi, että työn tuottavuus tarkoittaa sen, että tehdään parempia tuotteita, jotka ihmiset haluavat ostaa. Sellaiset, jotka ovat vähän eriläisiä kuin muut. Lauri Lyly allerkirjoitti tätä versiota, mutta mainitsi paperiteollisuuden kohdalta vielä, että ‘siinä on monta tekijää’ kuten heikompi kysyntä paperiin yms. Tästä kyllä mietittää, onko se nyt se kysyntä vai onko se tuotteiden innovaatio – heidän mielessä, jos puhutaan työn tuottavuudesta. Kun tätä fraasia mainittiin muutamaa kertaa ‘Euroopan parhaan työelämän’ yhteydessä (vai mitä on sen suuren strategian nimi), rupesin miettimään, onko oikeasti ajateltu etukäteen mitä tämä ‘työn tuottavuus’ oikein tarkoittaa? Tilastokeskus, Eurostat ja METLA eivät ainakaan ymmärtävät sen samalla tavalla kuin EK ja SAK – työn tuottavuus on tuotanto/tunti. Asia mistä Lyly ja Hakonen puhuivat onkin oikeasti tuoteinnovaatio, ja sillä tosiaan voi suhteellisen helposti luoda uusia työpaikkoja (edelleen viitaten Edquistin työhön).

 

Jos etujärjestöt rupeavat käyttämään sellaiset epämääräiset fraasit, mistä ei esitetty kunnon määritelmä, miten voimme sitten lopuksi päättää onko strategia/politiikka ollut onnistunut?

 

Toinen asia on vähintään yhtä järkyttävää: Lauri Lyly väitti että Eurokriisi on luottamuksen kriisi. Kuten Paul Krugman on monesti todennut, tämä on vähintään laiska ajattelutapa ja pahintaan tahallinen yritys antaa väärän kuvan asioista. Eurokriisi on nykyään tosi monimutkainen sotku (ja Kreikan ei olisi pitänyt päästä Euroon koskaan) mutta lyhyesti sanottuna 1990-luvulla kun Eurojärjestelmää mietittiin, ei kuunneltu taloustietelijöita, jotka sanoivat, että valuuttaunioni ilman finanssivalvonta ja verojärjestelmä on huono idea. Näin koska jos tulee ns. asymmetrinen shokki, ei ole keinoja korjata tilannetta. Sen lisäksi EKP:n korkopolitiikan kautta Saksa on hurjasti hyödyntänyt euroa, koska se pystyi luomaan kauppaylijäämän (ja ison sellaisen). Logiikan mukaan, jos Saksalla on kauppaylijäämä, sitten muualla pitää olla alijäämä – tervetuloa Italia, Espanja, Portugali ja Kreikka. Tämä koko juttu meni hyvin monimutkaiseksi kun pankit niissä maissa rupesiva romahtumaan, ja ne olivat saaneet monta vuotta pääomaa lainaksi keneltä? Saksalta, Ranskalta, Alankomailta ja Suomelta. (Ks. Krugman tästä)

Ja missä se luottamus on? En tiedä, mutta tiedän vaan että markkinoilla ei ole kovin paljon luottamusta enää, että EU pystyy ratkaisemaan tätä kriisiä. Seminaarissa mainittiin kriisin yhteydessä myös ‘sisäistä devalvaatio’ -tämä vasta onkin suuri vitsi (tästäkin aiheesta Krugmanin em. linkkiä).

 

Sitten Niilo Hakosella oli vielä ikimuistonen fraasi esityksellä: (parafraasi) ‘Jos sopimuskumppanit eivät ole vastuullisia, joudutaan Kreikan tai Espajan tielle!’.  Tämä on ikään kuin sanoa: ‘teidän (työntekijät/ammattiliitot) pitää hyväksyä huononnukset, koska muuten joudutaan Kreikan tielle!’. Hei haloo! Kuten kirjoitin täällä, Suomen tilanne on vielä suhteellisen hyvä, kauppataseen kehitystä huolimatta. Kreikan tilanne oli muun muuassa sellainen, että oli valtavan iso valtiovelka ja sen lisäksi pankkikriisi. Samoin (nyt) Espanjassa, vaikka siellä syy oli lähinnä halvan rahan aiheuttama asuntokupla. Suomen tilanne ei ole mitenkään samanlainen, ja ei työehtosopimuksien kautta voi päästä sinne. Totta, Suomen työn kustannukset ovat korkeita, mutta se ei ole edelleenkään tie millä mennään Kreikan tilanteeseen.

Olen oikeasti vähän pettynyt, että myös Suomessa tämä Pohjois-Eurooppa-hyvä-Etälä-Eurooppa-paha myytti on vakiintunut jopa meidän etujärjestöjen johtavilla hahmoilla. Tällä tavalla kyllä se Euron loppu tulee.

Advertisements

One response to “Työn tuottavuus, Eurokriisi ja etujärjestöjen edustajat

  1. Pingback: Arjen polku

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s