Suomen elinkeinoelämän valtti: korkea laatu + kattavat palvelut asiakkaiden lähellä

Viime aikoina olen enemmän kirjoittanut Eurokriisistä ja Suomen talouspolitiikan harhoista, mutta erään projektin kautta mietin yhä mitä on ‘kilpailukyky’ Suomen kontekstissa. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että Suomi ei ole maa jonka pitää kilpailla hinnan perusteella vain pitää kilpailla laadun ja innovaation kautta. Mielestäni huolet Suomen vientikilpailukyvyn heikkenimisestä ovat aivan liioteltuja ja kuten on monissa paikoissa selitetty jo (mutta parhaiten kai täällä ja täällä) Saksan yksikkötyökustannusten tuijottaminen antaa vaan täysin väärä oppia. Saksan mallin oppi on lyhyesti “siirretään takaisin halvan työvoiman maaksi.” Suomi on liian pieni siihen eikä sillä ole, kuten Saksalla, sellainen ‘takapiha’ missä tehdään kaikki työpajatyötä (Tsekki, Puola yms).

Sen sijaan, että yritetään Suomessa painaa työkustannukset Saksan tasolle (mitä ei tule onnistumaan moniin vuosiin, erityisesti jos Saksassa on matalampi inflaatio kuin Suomessa), pitää keskittyä yhdistelmään “laatutuotteet ja laatupalvelut asiakaan lähellä”. Suomessa osa “laatutuotteet” ei ole minkäänlaista ongelmaa; vaikka Suomessa vientiin ei tehdä kovin monta kuluttajatuotetta (F-Secure, Suunto ja Angry Birds tulee mieleen kuitenkin!), toiset yritykset ympäri maailmalla tietävät, että Suomessa tehdään hyviä koneita ja muuta teknologiaa – lääkealan kehityksiäkin on merkittäviä.

Toinen osa ‘kaavaa’ on vaikeampaa ja tietenkin riippuu kovasti tuotteesta, että pystyykö oikeasti asiakkaan lähellä tarjoamaan palveluja. Mutta tällä hetkellä on joitain yrityksiä Suomessa jotka osaavat tämän erittäin hyvin, ja näiden kautta näkyykin, että perinteinen jako teollisuuden ja palvelujen välillä on melko keinotekoista.

Ensinnä on METSO. Yritys aikoo avata kaksi uutta palvelupistettä liittyen kaivosbisnikseen. Myös sen entisellä osalla, VALMETilla, on hyvin kattava palveluverkosto liittyen metsäteollisuuteen. Tämä uusi tilaus Turkkiin sisältää paitsi pehmopaperikoneen itse myös “suunnittelu, asennuksen valvonta, koulutus, käynnistys ja käyttöönotto”

Sitten on Wärtsilä. On hieno asia, että pakokaasujen puhdistusjärjestelmistä “Wärtsilä oli ensimmäinen pakokaasujen puhdistusjärjestelmien valmistaja, jolle luokituslaitokset Det Norske Veritas, Germanischer Lloyd ja Bureau Veritas ovat myöntäneet kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO -sertifikaatin.” Ajatellen Rikkidirektiiviä, uskon, että tämä on mittava kilpailuetu. Myös Wärtsilällä on hyvin laaja palveluvalikoima joka tukee sen teknistä osaamista.

Kolmas yritys mitä mainitsisin on KONE. Yritys on monesti varsin positiivisesti uutisissa, mm. sen kautta, että voitti design-palkintoja. Mutta KONE on myös saanut suuria tilauksia, kuten tämä ja tämä. Kuten toimitusjohtajansa sanoo “Olemme työskennelleet erittäin aktiivisesti pystyäksemme entistä enemmän differentioitumaan kilpailijoihimme nähden laite- ja palvelutarjonnallamme.”

Nämä ovat vain kolme esimerkkiä, ja omalla tavalla voi lisätä vaikka F-Secure siihen. Pointtini on vaan se, että pitää yhä enemmän ajatella koko arvoketjua, ei vaan tuotantoa. Olin joskus seminaarissa missä esitettiin Pekka Yli-Anttilan “Missä arvo syntyy?” -projektin kirjaa ja uskon edelleen, että siinä on hyvin tärkeitä ajatuksia. Suomen tämän hetken menestäjät näyttävät, miten se toimii.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s