Miksi metsäteollisuuden työmarkkinariita on kikytunneista ja työvoimakustannuksista?

Herätin tätä blogia pitkästä aikaa, kun on ehkä täällä jotain sanottavaa taas. Työmarkkinoilla Suomessa taas puhutaan ihan samaa kieltä kuin vaikkapa vuonna 2012 – puhutaan Suomen kilpailukyvystä ja varsinkin se, että Suomi on kilpailijamaiden jäljellä siinä. Mielenkiintoista on tällä hetkellä metsäteollisuus, josta taannoin kirjoitin väitöskirjani. Se on ihan paluu menneisyyteen: taas neuvottelut jumittavat siitä, pitäisikö sallia ulkoistamista, ulkoisen työvoiman käyttöä. Näin oli myös vuonna 2005, kun työmarkkinariita eskaloitui. Artikkelissani tästä episoodista kirjoitin:

Silloin 2005 päätettiin lopussa siihen, että paikallisesti voi sopia esim turvahenkilöstön ja siivoojien ulkoistamisesta (mitä sitten tapahtuikin ilmeisesti monissa paikoissa). En niin tarkasti seurannut paperiteollisuutta viime vuosina, mutta kerropas viisaammat: mitä voi prosessiteollisuudessa (vielä) ulkoistaa?

Sitten on kiistaa tällä hetkellä kikytunneista. Varmaan se tuntuu tärkeältä, mutta taas: prosessiteollisuudessa se on ehkä käytännössä  melko vaikea repiä niitä tuntia jostain muualta kuin sovituista vapaapäivistä, koska laitoksen pyörivät 24/7. Vuonna 2016 sovittiin näin:

Neuvottelutuloksen mukaan säännöllinen työaika pitenee kolmella kokonaisella työpäivällä. Paperi-, kartonki- ja selluteollisuus käyttävät työajan pidentämiseen muun muassa pekkaspäiviä.

Metsäteollisuuden mukaan säännöllisen työajan pidentäminen toteutetaan ensisijaisesti paikallisesti .

– Jos sopuun ei päästä paikallisesti, käyttöön tulee niin sanottu perälauta. Perälauta poistaa yhden vuorovapaapäivän eli pekkaspäivän. Lisäksi perälaudassa kaksi vuorovapaata muuttuu työpäiviksi”, kertoo Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Nina Pärssinen illalla julkaistussa tiedotteessa.

Mutta mielestäni on kiinnostava kysymys miksi Paperiliitto menee mukaan näihin aiheisiin, kun tilanne näyttää tältä:

Metsäteollisuuden vienti, vientihinnat ja -määrät. Lähde: LUKE -tilastokanta (Luke_Met_Ulkokauppa_02)

Lyhyesti: viennin arvo vähenee hitaasti, viennin määrä yhä kasvaa. Työn tuottavuudelle seuraus on tämä:

Työn tuottavuus määrän ja arvon mukaan. Lähde: Tilastokeskus)

Tuottavuus mitattuna määrän mukaan on yhä noussut, kuten voisi arvata toisen kuvan perusteella, mutta mitattuna arvon mukaan on selkeä notkahdus.

Mielestäni on selvää, että metsä- / paperiteollisuus on tärkein esimerkki Suomen vientiteollisuudesta. Miksi TES-neuvotteluissa puhutaan sitten työvoimakustannuksista? Ei niillä alentamalla saa kysyntää piristymään, taikka vientiarvon nousemaan? Metsäteollisuuden kannattavuus on ollut vuoden 2013 jälkeen varsin hyvää, (esim UPM-Kymmene) joten vaikuttaa vähän vieraalta puhua kilpailukykyongelmista.

TES-neuvottelut menevät toki oman logiikan mukaan, ja siinä ei ehkä puhutakaan raaka-aineiden tai energian hintakehityksestä, tai millaiset sopimukset yritykset tekivät niistä. Ei varmaan myöskään puhuta siitä, miten näiden samojen firmojen investoinnit vaikuttavat tarjontaan. Toki firmat yrittävät tuottaa arvoa sijoittajilleen. Ihmettelen vaan tämän hetken TES-neuvottelun kehystystä.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.