Teknologiateollisuus ry pudotti pommin – vai?

Tänään tuli Teknologiateollisuus ry:n tiedote siitä, että yhdistys jakautuu kahti. Tämä on aika iso juttu Suomen työmarkkinajärjestelmälle. Tässä pyrin lyhyesti ensianalyysiin.

Tiedotteen ydin on, että yhdistys jakautuu kahtia. Teknologiateollisuuden työnantajat ry hoitaa jatkossa valtakunnalliset TES-toimintaa. Kiinnostavampia on (uuden) Teknologiateollisuus ry:n päämäärät:

Teknologiateollisuus ry vastaa jatkossa työmarkkina- ja elinkeinopoliittisesta vaikuttamisesta ja auttaa uuteen työnantajayhdistykseen kuulumattomia yrityksiä työsuhdeasioissa sekä mahdollisten yrityskohtaisten työehtosopimusten neuvottelemisessa.

Tässä on kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen on, että Teknologiateollisuus ry on tästedes täysin politiikan areenan suuntautunut järjestö. Tästä voi olla monta mieltä, mutta se on tavallaan jatkumo siitä, kun EK vetäytyi työmarkkinajärjestelmästä. Teknologiateollisuus ry on siten vapaampi ajaa sen poliittisia päämääriä, ilman , että nämä sotkevat työehtosopimusneuvotteluja.

Toinen asia on kiinnostavampaa. Järjestö siten tarjoaa järjestäytymättömille yrityksille palveluja. Tällä tavalla se on kilpailija Suomen Yrittäjille ja EK:lle. Mahdollisesti tässä on juurikin “oman alan” tuntemus houkutin monille. Mutta suurin uutinen minun kannaltani on “yrityskohtaisten työehtosopimisten neuvottelemista”. Tämä on “markkinarako”, koska ei EK eikä SY tee tätä. Sanoisin, että Teknologiateollisuus ry on tällä siirrolla mennyt “Hollannin tielle” – kotimaassani on paljon yrityskohtaisia työehtosopimuksia (tosin sellaiset yritykset eivät ole kovin pieniä yleensä). Mutta tämä siirto on toisellakin tavalla merkittävä: jos paikallinen sopiminen menee siihen suuntaan, niin työnantajat tarvitsevat neuvotteluresursseja. Kuten me sanottiin täällä (sivu 36):

Mikäli yksityinen ja työpaikkatasoinen sopiminen olisivat pääasiallisia sopimisen tasoja, myös yritysten ja työntekijöiden resursseja jouduttaisiin kiinnittämään aiempaa enemmän neuvotteluprosesseihin, työsuhteen etujen arviointiin sekä vertailuun. Nämä neuvottelut työllistäisivät yritysten henkilöstöosastoja nykyistä enemmän, ja juristien tarve ja
oikeustapausten määrä lisääntyisi. Koska Suomi on yhä pienyritysvaltainen maa, monelle pienyrittäjille itselleen muodostuisi yleissitoviin olosuhteisiin verrattuna huomattavasti isompi rooli ja vastuu sopimisesta.

Toisin sanoin: Teknologiateollisuus ry teki siirronsa tähän suuntaan – siitä huolimatta, onko nyt tällainen paikallinen sopiminen ilmassa. Mutta tämä on strateginen siirto, koska ammattiliittojen on pakko vastata tähän. Työntekijätkin tarvitsevat resursseja neuvotteluihin. On vielä avoin kysymys, miten sallitaan “ulkopuoliset” neuvonantajat työntekijöiden puolella. Esimerkiksi Alankomaissa yritysneuvostot saavat kutsua ulkopuoliset asiantuntijat sen toiminnan yhteydessä.

Ammattiliitoille on nyt kiire vahvistaa niiden paikallista osaamista. Kuten Kari Lilja kirjoitti jo 1990-luvun lopussa, ja minä täällä (luvulla 10) ja em. paikallisen sopimisen artikkelissa, ammattiliitoille uhkaa “kompetenssiloukku”: vaikka paikallisesti myös edunvalvotaan, sovitaan ja toimitaan, pitkään ammattiliittojen toimintalogiikka on seurannut työmarkkinajärjestelmän logiikasta ja edunvalvonta perustuu sektorikohtaisiin työehtosopimuksiin. Toisin sanoin: heidän ydinosaaminen on (karkeasti sanottu) työehtosopimusten neuvotteleminen sektoritasolla. Jos nyt nopeasti painopiste siirtyy paikallis/yritystasolle, ammattiliitoilla ei ole välttämättä riittävää infrastruktuuri siihen.

Huomattavaa tässä tiedotteessa on, että uusi järjestelmä tulisi voimaan jo seuraavalla neuvottelukierroksella. Se on melko pian – tämän vuoden lopussa. Yksi sivuvaikutus on, että nämä yhdistyksen muutokset vaikuttavat yleissitovuuteen (s.15):

Yleissitova työehtosopimus on valtakunnallinen, asianomaisen alan edustavana pidettävä työehtosopimus, jota jokaisen työnantajan on noudatettava työsuhteidensa vähimmäisehtoina. Sosiaali- ja terveysministeriön alainen yleissitovuuden vahvistuslautakunta vahvistaa työehtosopimuksen yleissitovuuden. Yleensä vahvistamisen kriteerinä on, että noin puolet alan työntekijöistä on järjestäytyneen työnantajan palveluksessa.

Yhdistyksen kahtijakaaminen varmaan johtaa siihen, että osa nykyisen Teknologiateollisuus ry:n jäseniä liittyy Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hön. Mutta kun se on uusi TES-sopimuskumppani, voi odottaa, että yleissitovuuden vahvistuslautakunta joutuisi arvioimaan, voiko TES yhä julistaa yleissitoviksi. En pysty antamaan arvion, mihin suuntaan se menee, mutta tämä on riski, minkä olen maininnut tässä (s. 10):

The extension of collective agreements is therefore not legally contentious, but it may become an issue if the trend towards decentralisation continues, especially in wage bargaining.

Lopuksi: ei oikein pysty sanomaan mitään henkilöstöedustuksen suosituksesta, ilman tarkempaa tietoa siitä, mitä sen rooli on. Mutta ainakin Teknolologiateollisuus ry on heittänyt nimenomaan Teollisuusliitolle ison haasteen. Tämä muutoksen vaikutus on varmasti paljon isompaa kuin Metsäteollisuus ry:n irtaantuminen.

One response to “Teknologiateollisuus ry pudotti pommin – vai?

  1. Pingback: Mitä tapahtuu jos olisi sekä sektorikohtaisia että yrityskohtaisia työehtosopimuksia? | Arjen polku