Alankomaiden monet kriisit: vaalien jälkeiset kumpuroinnit.

[myöhemmin tarkistetaan tätä vielä kielivirheistä, ja pyrin siirtämään blogin omalle sivulle “Tulppaanit ja politiikka”. PJH]

Alankomaissa eletään jänniä aikoja. Paitsi melko poukkoileva koronapolitiikka on maassa myös melkoinen poliittinen kriisi. Maaliskuun vaalien jälkeen on ollut kompurointia saada hallitusneuvottelut oikeille raiteille, mutta pääministeri Rutte on taas joutunut selittämään, mitä on tullut tehtyä. Tänään eri asioista on ns. “spoeddebat” eli keskustelu parlamentissa, jolle on raivattu tilaa agendalla. Saa nähdä, miten toimitushallitusministerit selviävät tästä – ennen kaikkea PM Mark Rutte.

Vuodesta 2012 maan parlamentin alahuone (Tweede Kamer) valitsee henkilön, joka on ns. hallitustunnustelija. Hän haastattelee puolueiden johtajat ja katsoo puolueiden vaaliohjelmia, ja yrittää saada selville, mitkä puolueet olisivat hedelmällisimpiä ehdokkaita muodostaa hallitusta. Tässä otetaan mukaan vaalimenestystä, mutta kun parlamentti usein antaa tarkat ohjeet (”vakaa enemmistöhallitus, jossa vaalitulos otetaan mukaan” tms.), on myös syytä katsoa tarkemmin sisällölliset yhteensopivuudet. Tässä tunnustusvaiheessa yleensä ei puhuta ihmisistä, vaan mahdollisista hallituskumppaneista.

Tämän vuoden vaalien jälkeen valittiin kaksi tunnustelijaa – yksi D’66:lta (Kajsa Ollongren) ja yksi VVD:ltä (Annemarie Jorritsma). D’66 on vaalien suurin voittaja, mutta VVD on yhä suurin puolue. Lupaavan alun jälkeen tunnusteluvaihe joutuikin kriisiin, koska äkillisen poistumisen yhteydessä (korona-altistus) Ollongrenilla oli muistiinpanot näkyvissä, mistä otettiin kuvia. Ongelman ydin oli, että siinä luki mielipiteen erästä CDA -kansanedustajasta, josta tiedetään, että hän on ollut kriittinen hallitusta kohtaan. CDA on ollut hallituspuolue Rutten hallituksessa mutta hävisi vaaleissa. Tämä kansanedustaja oli yksi niitä, jotka sai verottajan sosiaalitukiskandaalin faktat esiin. Tämä oli skandaali, jonka takia Rutten hallitus irtisanoutui.

Muistiinpanojen fragmentin julkisuuden yhteydessä nopeasti puolueet menettivät luottamusta toisiinsa, varsinkin CDA ja D’66 VVD:n suuntaan. Ydin tässä oli, että ei ollut tarkkaan tiedossa kuka oli maininnut tätä kansanedustajaa. Parlamentin keskustelussa Rutte myös muutti sen tarinaa aiemmasta. Rutte käytti sen tutun ”en muista” -argumentin ja lupasi olla avoimempi tästedes. Parlamentti muristen hyväksyi tämän. Hän tietää, että parlamentti ei enää tule hyväksymään tätä argumenttia.

Tämän jälkeen valittiin konkari Herman Tjeenk Willink tunnistelijaksi, jonka neljäs tunnustelu se oli. Sen ensimmäinen tehtävä oli palauttaa rauhaa ja luottamusta puolueiden välillä. Erityisesti D’66:n johtaja Sigrid Kaag on puhunut vahvasti siitä, että Rutten tyyli on juuri syy, miksi tarvitaan eri poliittista kulttuuria.

Alankomaiden muhiva poliittinen kriisi sai lisää vauhtia viime viikolla, kun yksi uutisohjelma sai haltuunsa ministerineuvoston pöytäkirjaja vuodesta 2019. Ministerneuvosto on siis hallituksen ministereiden viikottainen kokous, jossa kaikki kirjataan ylös. Pöytäkirjat ovat salassapidettävä 25 vuotta ja niiden vuotaaminen on rikos. Tämä vuoto koskee kaikki hallituspuolueet, koska siinä oli VVD, CDA ja D’66 mukana. Erittäin arat asiat, oli kun siinä mietittiin ääneen, miten pitää saada tietyt hallituspuoleiden kansanedustajat hillitsemään kritiikinsa, erityisesti sen sosiaalitukiskandaalin yhteydessä, joka oli 2019 puhkeamassa. Toisin sanoin: vaikka D’66 nyt puhuu tarpeesta uudesta poliittisesta kulttuurista, se oli itsekin mukana vanhassa.

Eniten moitteita saa julkisuudessa pääministeri Rutte. Se on kaikin puolin sen vastuu varmistaa, että vallan jako pysyy. Aiemmin Rutten hallituskaudella on tullut ilmi, että VVD-kansanedustaja auttoi ministeriä kirjoittaman vastaustaan parlamentille. Näistä pöytäkirjoista tulee vahvasti kuva esiin, että hallitus on pyrkinyt vaikuttamaan parlamentin työhön.

Aiemmin Rutten lempinimi oli Teflon-Mark, koska kaikki kritiikki valui siltä pois ilman naarmuja. Todennäköisesti sen aika on ohi. Ruttesta ilmenee koko ajan enemmän puolia, josta parlamentti on ollut ärtynyt. Pöytäkirjoissa oli myös asioita siitä, miten hallitus aikoi ikään kuin pimittää tietoa parlamentista. Tämä on ehdoton poliittinen kuolemansynti Alankomaissa.

Voi olla, että tämä on viimeinen väärä askel Rutten puolesta ja pian pitää etsiä uutta pääministeriä.