Category Archives: Finland

Poliittinen analyysi: Miksi hallitus ei puutu kovemmin rasistiseen ilmapiiriin?

Saksassa on ollut todella monta iskua vastaanottokeskuksiin ja turvapaikanhakijoihin. Kotimaassani, Alankomaissa, oli pitkään rauhallista mutta sielläkin on ollut iskuja ja toissapäivänä protesti vastaanottokeskuksen tulon vastaan lähti ihan käsistä – osallistujat heittivät kiviä, pulloja ja ilotulistusta kaupungintalon päin, missä oli kokous kesken. Poliisisuojan huolimatta osallistujat murtasivat läpi ja kokous evakuoitiin. Suomesta kyllä tiedetään miten menee täällä: aika monta vastaanottokeskus paloi jo, somessa hehkutetaan sitä ja ilmeisesti monissa paikoissa on jo neonazi-katupartiot.

Varmaan yksi asia mitä monia mietittää on, miksi hallitus ei puutu tähän kovemmin? Tässä on mun näkökulmasta hälyttäviä merkkejä siitä, että virallinen valtionvalta väistyy näiden oikeistoelementtien tieltä.

Osa opintojani oli valtio-oppia ja poliittinen tiede, ja ajattelin vaihteeksi vähän siitä kirjoittaa. On mielestä tällä hetkellä kautta Eurooppa aivan liian monta samanlaisia piirteitä kuin 30-luvun Saksassa, alkaen talouskriisistä ja sen “hoitoa” ja “ratkaisuja”. Yhdessä lempipaikassani Turussa oli tänä viikkona ilmestynyt neonatseja. Ne eivät halunneet lähteä, vaikka ravintola/kahvila saakin valita sen asiakkaat. Illalla olisi joku anarkistien keskustelu-ilta, ja selvästi oli tarkoitus haastaa riitaa ja tapella anarkistien kanssa. Onneksi poliisi sai ne pois sieltä. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti sellainen tapahtuma, että tajusin Suomen pysyvästi muuttuneen huonompaan suuntaan. Mikä maa se on, missä joku ryhmä tulee paikalle ja alkaa käyttäytymään uhkaavasti? For the record – en kuullut, että anarkistit olisivat tehneet samanlaista johonkin neonatsi-kantabaariin. Tämä on lopettava. Miksi hallitus ei tee lähes tarpeeksi tätä? Petteri Orpon puhe oli tärkeä viesti ja myös jotain sen ratkaisuja ovat oikeaan suuntaan. Mutta tällä hetkellä uhka näyttää tulevan juuri näistä neonatsiryhmiltä. Ja yhden ryhmän puheenjohtaja on jopa eduskunnassa!

En nyt ihan ehtinyt kartoittaa huolellisesti kaikkien ministerien kannanotot, enkä tarkkaan tiedä, millaisia toimenpiteitä valmistellään esim. sisäministeriössä. Siitä huolimatta haluaisin antaa kahta tulkintaa siitä, miksi Suomen hallitus ei puuttunut kovemmin tähän rasistiseen ilmapiiriin.

  1. Hallitus on nähnyt, että näiden iskujen yhteydessä Persussuomalaisten kannatus on romahtanut. Ei välttämättä ole ihan suora yhteys, mutta se, että SDP on todella kovassa nousussa, voisi tarkoittaa, että äänestäjät eivät halua tukea puoluetta, joka ei vakavasti hoitaa sen äärisiipiä. Tässä analyysissa muut (hallitus) puolueet eivät tee mitään, koska ehkä yhteistyö Perussuomalaisten kanssa ei toiminut niin hyvin ja tällä tavalla asiaa ratkaisee itseään. Pitää vaan sitkeästi jatkaa yhteistä matkaa vaalien asti.
  2. Kyynisempi tulkinta on, että hallitus ei tee mitään sen takia, että esim. Olli Immosen ja kaikenlaisten kuntapäättäjien kautta näillä radikaaleilla elementeillä on melko vahva side Perussuomalaisiin. Vaikka Stubb on yrittänyt tehdä Kokoomuksesta modernin liberaalin puolueen, onhan Kokoomuksellakin melko vahvoja oikeustolaisia edustajia (ajattele vaikka Ville Rydmanin lausuntoja kautta aikoja). Tässä analyysissa Kokoomus näyttää vastuullisemmalta juuri tästä asiasta ja se voi melko vapaasti ehdottaa esim. maahanmuuttoa kiristäviä toimenpiteitä. Eli se, että “räyhätään” tarkoittaa, että Kokoomus voi ajaa oikeistolaisempaa politiikkaa kuin mitä se voisi ilman Perussuomalaisia ja ilman nämä polttopulloiskuja.

Politiikassa kaikki on siitä kiinni, miltä näyttää. Analyysi tuo esiin mitä on ehkä “naamarin” takana. En usko, että tulkintojeni ovat ainoat mahdollisia, ja toivon, että olen väärässä. Tulkintojeni ovat vain osoitus siitä, että politiikan kentällä muilla hallituspuolueilla ei ole välttämättä kannustimia toimia kovasti tämän rasistisen aallon vastaan.

Ei mulla muuta tänään. Vain huoli Suomesta ja tulevaisuudesta.

PÄIVITYS 19.12.: Mielestäni tämä Hesarin artikkeli näyttää täällä, että Suomen oikeusjärjestelmä toimii ja että on vahva viesti tuomiossa mukana että tämä ei käy Suomessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Lyhyesti Lapin rajasta taas: I told you so!

Tänään YLE julkaisi tämä uutisen. Vaikka jotkut eivät pitäneet tätä mitenkään realistisenä ilmiönä, EU:n turvapaikka-asioiden taho kyllä ennusti tämän (myös tässä ja tässä kirjoitin siitä) Tässä näkyy, miten tärkeää on käyttää sitä tietoa mitä on muualla saatavana.

Vientivetoinen talousmalli ei tule onnistumaan

Tänään on sunnuntai ja se tarkoittaa, että aloitan päivän kahvilla ja alankomaalaisella lehdellä. Yksi syy siihen on, että pysyn vähän kärryllä siitä, mitä siellä tapahtuu. Myös uutisaiheiden valinta on varsin erilainen kuin Suomessa.

Tänään viikkolehdessä oli artikkeli nimeltään: “Liian monta rahtilaivaa liian vähälle rahdille”. Artikkeli kertoi siitä, mitä olen aiemmin olen kyllä myös lukenut esim. Naked Capitalism -sivuilla (Wolf Richterin kirjoituksia) ja välillä myös ZeroHedge.comilla. Nimittäin maailman kauppa on vuodesta 2010 kovasti hidastunut. Seurauksena on rahtilaivojen ylikapasiteettia. Toki rahdin hinta on myös tippunut öljyn hinnan kautta ja siitä että monet rahtiyritykset ovat ottaneet uusia, varsin isoja konttilaivoja käyttöön. Mutta silti – tältä se näyttää. Olen laiskana ja tänään otin vain kuvan siitä lehden graafista; en pääse kotikoneella Baltic Dryn datoihin tai Alankomaiden Tilastokeskuksen datoihin.

Maailman tavarakauppa, 3kk:n prosenttimuutos verrattuna edellisvuotta. Lähde: NRC/Handelsblad ja CPB

Maailman tavarakauppa, 3kk:n prosenttimuutos verrattuna edellisvuotta. Lähde: NRC/Handelsblad ja CPB

Artikkelissa on myös ING:n kansainvälisen kauppatutkimuksen johtaja Raoul Leering puheella, joka sanoo: “Kauppa alkaa kysynnästä. Ilman kysyntää (tuonti) ei kauppa (vienti).” Hän tuo esiin, että Kiinan tuonti on rajusti vähentynyt ja Euroopassa ja Amerikassa tuonti on edelleen heikko. Molemmat suuret kehitykset selittävät suuren osan maailmankaupan heikkoudesta.

Mitä tämä nyt tarkoittaa Suomelle ja Suomen talous? Olin torstaina puhumassa Metalliliiton tutkijatapaamisessa – raportoin myöhemmin siitä – ja sielläkin puhuin talouden rakenteesta. Vienti on toki tärkeää (pitäähän saada aggregaatissa saada tarpeeksi rahaa, että pystyy maksaa tuontitavarat) mutta väitän (kuten myös monet muut taloustieteilijät kuten Servaas Storm ja C.W.M. Naastepad, Özlem Onaran ja Marc Lavoie), että Suomen talouskasvulle kotimainen kysyntä, joka perustuu sitten palkkojen kehitykseen, on paljon olennaisempi. Olen tätä  jo vähän käsitellyt mm. tässä.

Suomen talouspolitiika kuitenkin keskittyy “kilpailukykyyn”, sekin hyvin kiistanalainen käsite joka tarkoittaa jotain erilaista jokaiselle puhujalle. Idea on, että Suomi on vientivetoinen maa ja näin ollen pitää tehdä toimenpiteitä jotka tukevat Suomen vientiä. Yllätys, yllätys – monet näitä toimenpiteet keskittyvät työvoimakustannuksiin, vaikka monet Suomen vientituotteet tulevat pääomaintensiiviseltä teollisuudelta jonka työvoimakustannusten osuus on suht. pieni. Ei puhuta siitä (tai tehdään politiikkaa siihen), että investoinnit tai uusia energiaratkaisuja voivat olla parempia vientipolitiikan kannalta. Kuten olen tässä näyttänyt, Suomen vienti on yleisesti puhuen aika bulkituotekeskeistä (ainakin jos puhutaan sen suurimmista osista).

Tänä aamuna ajatukseni oli siis suurin piirtein tämä: miksi tehdään politiikka, joka keskittyy työvoimakustannuksiin, vaikka se ei ole teollisuudelle mitenkään suurin kustannusten tekijä? (tätä käsittelin myös jo väitöskirjassani) Sen lisäksi – kauppa alkaa muiden maiden tuonnista, joten niin kauan kuin maailmantalous on heikko (heikkenemässä?) ja Euroopassa kasvu on todella vaisua, mitä on sitten järkeää tehdä tuollaista politiikkaa joka heikkenee kotimaista kysyntää? Ei opettajien tai terveyskeskuksen tai kauppojen henkilökunnan matalampi palkkaa oikeasti (edelleenkään) auttaa teollisuuden “kilpailukykyä” mitenkään. Firmat kuten Kone ja Wärtsilä pärjäävät hyvin koska muissa maissa on yrityksiä jotka haluavat ostaa niiden tuotteet. Takana on vaikka laatu, after-sales palvelut ja ylläpito , innovatiivisuus (esim liittyen Rikkidirektiiviin!). Ehkä pitää taas puhua johtajuudesta eikö pääoma-työ-vastakkainasettelusta.

Pidän Suomen tämän hetken talouspoltiikan linjaukset monin tavoin hyvin ongelmallisena: taloustieteen näkökulmasta, kauppatieteen näkökulmasta, vaikka schumpeterilaisilla näkökulmassa. Voi olla että nämä kaikki toimenpiteet toimivat Sipilän yrityksillä mutta jos hän yrittää oppia siitä ja yrittää soveltaa sitä koko maahan, se on sitten jättimainen fallacy of composition. Hän olisi voinut tutustua siihen jos olisi vaikka ottanut argumentaatiokurssia yliopistossa.

Yhteiskuntasopimus kaatui – mitä nyt?

Mediassa vilisee jo kaikenlaisia visioita siitä, mitä nyt tapahtuu työmarkkinasuhteissa kun “yhteiskuntasopimus” kaatui. Haluan ensin taas kerran korostaa, että tämä oli oikeasti pyrkimus saada jonkinlaisen keskitetyn sopimuksen aikaiseksi – termi yhteiskuntasopimus kuuluu poliittiseen filosofiaan.

Nyt on kaaos. Sitten (osittain nyt jo) tulee syyttelevät sormet – syyllisiä etsitään. Seuraavaksi tulee..mitä?

Olen miettinyt näitä neuvotteluja koko ajan, ja siinä on ollut ihan avain epäonnistumiseen edessä: Sipilän pakkolaki-idea on ollut täydellinen kannustin EK:lle antaa neuvottelut kariutua. Mieti vaan, ne pakkolait heikentävät työntekijän asemaa. Sen lisäksi, että tämä näyttää sopivan EK:n kilpailukykyagendalle, se on myös erittäin kätevä, kun EK voi nyt väittää, että ammattiliitot ovat itse syyllisiä siihen, että niiden jäsenten asema heikkenee. (On ihan eri kysymys, auttavatko pakkolait tai yhteiskuntasopimus yhtään kilpailukykyyn).

Joten mä näen seuraavan tapahtuvan (in abstracto ainakin):

  1. pakkolait tulevat jotenkin (ellei kaadu perustuslain asioista)
  2. sektorikohtaiset neuvottelut tuottavat korkeat palkankorotukset ja paljon lakkoja
  3. EK luulee, että kun keskitettyjen sopimusten tie on nyt suljettu pois, 2. kohdan seuraukset antavat ohjenuoran kohti aidot paikalliset neuvottelut
  4. Ammattiliitot eivät hyväksyisi tätä, mutta EK yrittää entistä kovemmin saada sen tahtoa läpi ja kun se saa nyt voiton, ehkä tämä merkitsisi ay-liikkeen merkittävä heikkeneminen, siitä huolimatta, että tulee todennäköisesti lisää jäseniä.
  5. Joka tapauksessa yhteiskuntarauha on todennäköisesti pitkään pois tästä syystä.

Keskeinen asia on kohta 3. Sektorikohtaiset neuvottelut tuottavat korkeat palkankorotukset (tai korkeampi kuin paikallisissa tai keskitetyissä). Olen kahden ajatuksen välillä: joko EK tekee täsmälleen samaa mokaa kuin vuonna 2008 (kun “TUPO kuoli”) tai tämä on erittäin harkittu taktinen voitto.

Ei ainakaan hyvältä näyttää työmarkkinasuhteille!

Presidentti kertoo muuttoliikkeestä

Presidentti Sauli Niinistö kertoi äsken, että pitää varautua mittavaaan muuttoliikkeen Itä-rajan kautta. Mitä mä taas rapportoin siitä?

 

Hyvä, että tästä avoimesti puhutaan.

 

 

Poverty, inequality, social exclusion and asylum seekers

I am veering off the normal topics of this blog lately, but since the issues relating to violent radicalism quite likely have to do with working life in many ways, I think I am excused for posting some thoughts on the topics in the title. It is nearly a random collection of thoughts and I do not claim any coherence. I am only presenting some issues I am thinking about – I am not presenting the perfect explanation for radicalisation or such issues. A background is that as a Dutch person living in Finland I am appalled at the sudden level of hatred against “others”. Of course not everybody (fortunately) condones this kind of thinking. Another background for this post is this essay that I read in the weekend as it became clear what happened in Paris. Probably there are many things that can be argued with, but I think many points are quite valid.

So, here are some thoughts:

  • Poverty is shown to be quite hereditery, although this also depends on the effects of the welfare state. One stylized fact in the social sciences and I think also in economics is that poverty is very costly for society. Poverty relief is a complicated issue, and also in rich countries like Finland there are increasing numbers of (materially) poor people, with all the consequences for health etc. So, why is there no stronger effort to deal with poverty?
  • Idea for an answer: politicians, civil servants and research instutes are so obsessed with labour costs, because they are trapped in economic models (which give “exact” answers) which treat labour/people as a resource, i.e. as a supply side variable, that unemployment/poverty is a positive phenomenon in terms of overall labour cost levels. This is a very cynical idea, but the view of humans in economic models is well known to be extremely simplistic.

 

  • Inequality and social exclusion. These two are of course very much related with poverty and poverty is often a result of these. In the light of the article by Enzenberger, I am just wondering – why aren’t Finnish people not more afraid of the young, frustrated men that have trouble getting a foothold in the labour market (or society), especially in rural areas? It appears that the school shooters in Jokela and Kauhajoki a few years back exhibit very similar traits to what Enzenberger describes in his essay. I am not qualified to analyze the personal situations of these shooters in psychological terms or relating to social exclusion, but at least on the face of it there seems to be more in common between these young men and those Enzenberger describes than many would like to admit.

 

  • In relation to that – if Finnish people are so afraid (gross generalization) of terrorists among asylum seekers, shouldn’t we do everything we can to make sure asylum seekers don’t become men (and women) who experience the things Enzenberger describes (broadly social exclusion) instead of reinforcing the Us vs. Them thematic? Finland still has a welfare state that is geared towards minimizing inequality (although it is clearly not perfect), shouldn’t we use this opportunity to reform the welfare state in such a way that the newcomers/asylumseekers don’t fall in the same kind of income traps that many Finns find themselves in?

These are some thoughts that are in my head. I understand the Finns’ Parties statements about “people are afraid” but perhaps in a slightly different way – maybe the arrival of asylum seekers opens the eyes of many who suddenly see the pitfalls of the Finnish welfare state. These are a fact and there are alternatives. In any case, thinking of human needs and humanitarian aid, I think we should not actively make policies or strengthen social tendencies that actually would make asylum seekers more likely to radicalize.

 

Turvapaikanhakijat saapuvat Venäjältä Suomeen, niin kuin EASO ennusti

Tämä artikkeli on käännös tästä artikkelista. Suomen politiikka, herää! On ihan oikeatkin kriisit kesken.

Tämä linkki. Valitettavasti minulla ei ole käyttöoikeudet koko juttu, mutta artikkelin otsikko sanoo tarpeeksi: Paine itärajalla kasvaa – Yhä useampi turvapaikanhakija saapuu Suomeen Raja-Joosepin kautta Ok, luvut ovat melko pieniä (67 tänä vuonna, 3.11.2015 asti), mutta silti.

Tämä artikkeli Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä mainitsee, että viikossa 50 turvapaikanhakijaa ylitti rajan. Artikkelin päiväys oli myös 3.11.

Tässä artikkelissa mainitsin haastattelua Robert Visserin kanssa, jonka johtama EASO (European Asylum Support Organization) ennusti tätä (kasvavaa) virtaa. Meidän pitäisi pikaisesti varmistaa (Suomen talven takia!), että on olemassa riittävät resurssit vastaanottaa ja käsitellä näitä turvapaikanhakijoita. Lisäksi nyt voidaan hyvin konkreettisesti nähdä, mikä valtava epäonnistuminen Euroopan maiden reaktio pakolaisvirtoihin on.