Category Archives: Finland

Asylum seekers ARE coming through Russia to Finland. Now we see the failure of individual countries closing borders.

This link. Unfortunately I don’t have the access rights to the whole article, but the title of the article says enough: “The pressure at the Eastern Border grows – More and more asylum seekers arrive in Finland through Raja-Jooseppi.” Ok, the numbers are small (67 this year, until 3.11.2015) but still.

This article from Maaseudun Tulevaisuus Newspaper mentions that in one week 50 asylum seekers crossed the border. The article was also from 3.11.

In this article I mentioned the interview with Robert Visser who predicted this (growing) flow. We should urgently make sure (given the Finnish winter!) that there are sufficient resources to receive and process these asylum seekers. Furthermore, now one can very concretely see what awesome failure Europe’s countries’ reaction to the flow of refugees is.

 

 

Advertisements

Is Finnish foreign policy on Russia in for a change?

Yesterday I wrote a short blog on asylum seeker routes. The thing that piqued my interest was the statement by EASO director Robert Visser, who stated in Dutch newspaper Trouw, that “Since a few weeks, Finland gets remarkable amounts of asylum seekers [through Russia]”.

In Finland, reports are focused on Tornio, which is situated between Sweden and Finland at the end of the Gulf of Bothnia. So far, I have heard little about border crossings at the Salla or Raja-Jooseppi stations. This article states that this year, so far, only 12 asylum seekers have crossed the border in Raja-Jooseppi (in Northern Lapland) although the authors are wondering whether the situation would develop like in Norway (Storskog).

So this means that EASO has more information, or that they are simply wrong.

But suppose the informed estimate is correct and asylum seekers are travelling through Russia to Finland (or Norway), what questions does that raise for Finnish foreign policy? (I leave aside the question of probably extremely harsh winter circumstances in Russia).

Given that apparently the Finnish foreign ministry has a campaign in the near Middle East trying to discourage people from coming to Finland, I would think that the Finnish government would not be very happy if large groups of people start arriving in Northern Finland. The question then is: what kind of co-operation is there between Finland and Russia on information sharing regarding asylum seeker movements?

Personally I think current Finnish policy regarding asylum seekers is counter-productive and not just, but that is not relevant for now. Since my guess is that asylum seeker flows will seek the route of least resistance, I suppose that if significant amounts of people start turning up at the border with Russia, Finland may have to adapt its policy regarding Russia, since given the policy of keeping asylum seekers out it would need co-operation on the Russian side.

This would have quite big implications for the EU also. Finland’s economy was kind of sacrificed with the sanctions on Russia, and the conflict between the EU and Russia about Ukraine may have implications for this Syria asylum seeker issue as well. It is not written in stone that Russia will help in this (i.e. trying to stem the flow) unless it can get some kind of lessening of the sanctions.

Although I obviously have no data to back this scenario up, I am sketching a possibility. It may or may not come true, or in another way, but increasingly the crises that the EU faces become interconnected. And as in the past, Finland is again between Russia and the West. I hope and trust that the Foreign Minister and his civil servants have the knowledge and skills to successfully navigate this crisis.

About asylum seekers and the route of least resistance in the face of the suspension of Schengen

This morning I read this article from Dutch newspaper Trouw, entitled (translated) “The new route to Europe leads to Finland through Russia.”

First digression – did you know there is an European Asylum Support Office, and that it was led by a Dutch person (Robert Visser), whose five-year term is just over? Well, neither did I.

The second paragraph of the article reads (my translation):

“They arrive at the very Northernmost tip of Finland. That was not foreseen in any scenario. They all come via Russia. This is yet another indication that these movements are largely organized. You do not invent by yourself, if you are in the Middle east: I’m going to northern Russia and cross the border there. ”
The latest figures from the EU statistics agency Eurostat indeed show a huge increase in the number of asylum seekers in Finland. In January the figure was 305. In August 2890 arrived, followed by no less than 10 815 in September. Most of them (9090) were Iraqis. According to Visser  there is a ‘reasoned expectation ” that this trend continues.”

I am not concerned here with what the Finnish government did or did not say about the expected numbers; that is a matter of domestic politics (and also the reasons why Iraqis are coming). Rather, I want to draw attention to that map of Europe.

Apparently the goal of many asylum seekers is to arrive eventually in Germany – probably regarding the economic situation there or the relatively welcoming stance of the country.

Remember that a while ago some countries “temporarily” suspended the Schengen agreement? Well, look at those borders again. How many borders do you have to cross supposing Schengen is in force still, if you arrive in e.g. Italy or Greece and you want to go to Germany? Right, only the first border. Now the situation is different with Austria building fences and Slovenia in and Hungary fenced off. Look at this graph from the NY Times, which is already out of date of course.

So in a short time the numbers of borders that have to be crossed increased, and at each border the asylum seekers experience hardship. So look at that map again – if you leave from Northern Iraq or Syria through Turkey and then cross the borders in Georgia and Russia (or by boat straight from Turkey to Russia), then the route through Russia to Europe is entirely logical to end in Finland, especially given the attitudes of Eastern European countries towards asylum seekers.

I guess my broader point is that (obviously) shutting the borders doesn’t make the problem go away. It just forces the streams to find a less interrupted route. The point Visser makes about the “organized” nature of asylum seeker flows is important, but in my opinion flawed – it just takes information about the state of the borders and what obstacles asylum seekers may face. They will find their way – the example of biking across the border is instructive in this sense. They use information about the rules to their advantage.

In the context of this all, I would like to add that bombing traffickers is not the solution. The asylum seekers from Syria and Iraq leave because it is not safe there. They can come entirely over land if they wish – for instance to Finland.

Regarding reactions: this is a potential foreign policy issue for Finland regarding Russia. And no, building a fence is unlikely to succeed.

“Union power and inequality” (VoxEU)

Link here.

Conclusion of the interesting paper:

“If our findings are interpreted as causal, higher unionization and minimum wages can help reduce inequality. However, this is not necessarily a blanket recommendation for higher unionization and minimum wages. Other dimensions are clearly relevant. The experience with unions has been positive in some countries, but less so in others. For instance, if unions primarily represent the interests of only some workers, they can lead to high structural unemployment for some other groups (e.g. the young). Similarly, in some instances, minimum wages can be too high and lead to high unemployment among unskilled workers and competitiveness losses. Deciding whether or not to reform labor market institutions has to be done on a country-by-country basis, taking into account how well the institutions are functioning and possible trade-offs with other policy objectives (competitiveness, growth, and employment). Finally, addressing rising inequality will likely require a multi-pronged approach including tax reform and policies to curb excesses associated with the deregulation of the financial sector.”

New blog post on the LSE Eurocrisis in the Media -blog

I have written a new blog post for the LSE Eurocrisis in the Media -blog. I hope you like it!

Link: “Sipilänomics, or Finland’s fake austerity”

If you are interested in reading about what is happening in Finland right now, read this blog post. Most of it is very useful but I disagree with the notion of ‘not trying to balance the budget.’/”not really trying austerity”. The author does not apparently realize that the great rise in government debt comes from automatic stabilizers, i.e. as unemployment rises, so also government spending on unemployment benefits rises. Finland does have union managed unemployment funds, but these are mostly funded by the state (see here for an overview by the managing institution of unemployment funds).

So, this post is useful for the political economy of government spending and rearranging employers’ contributions etc (the redistribution of income issue) but don’t put too much weight on the ‘fake austerity’ dimension.

Työmarkkinasuhteet käännekohdassa?

Tämä kirjoitus oli tarkoitettu mielipidekirjoitukseksi, mutta Helsingin Sanomat hylkäsi sen. Ei voi mitään. Ajattelin pistää sen nyt tänne, niin että se on “ulkona” ennen perjantaita.

—————–

Ensi perjantaina tapahtuu pitkästä aikaa suurmielenilmaus Helsingissä. Suurin syy siihen on se, että Suomen hallitus puuttuu sopimusvapauteen. Mielenilmauksen takana voi nähdä kolme suurta kehitystä viime vuosista, jotka kuitenkin liittyvät yhteen. Ensimmäinen on, että ammattiliitot ovat olleet vastuullisia jäseniä työmarkkinajärjestelmässä, joilla on ollut yhtä hyvin kuin työnantajapuolella kilpailukyky mielessä. Toinen siihen liittyvä asia on viennin todellinen tärkeys Suomen taloudelle ja kolmas on näiden vaikutus kotimaisille aloille, eli lyhyesti palvelu- ja julkiselle sektorille.Vastuullisuus löytyy Suomessa työmarkkinasuhteista. Kuitenkin, muuttuvien valtasuhteiden ansiosta Suomen korporatismimalli on muuttunut. Vuonna 2008 työnantajapuoli julisti TUPOn kuolleeksi. Työnantajapuoli olisi voinut arvioida, että sektorikohtaiset neuvottelut olisivat tuottaneet liian korkeat palkankorostukset. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanenkin mainitsi asiasta vuonna 2008 EK:n seminaarissa.

Vuonna 2009 oli yritys saada palkka-ankkuri paikallaan. Palkka-ankkuri tarkoitti, että aloille, joilla menee hyvin, sai sopia 0,5% palkankorotusta kuten metalliteollisuudessakin. Tämä vain osittain onnistui lopun lopussa ja aiheutti närästystä työntekijäosapuolten keskuudessa. Vuonna 2009 saatiin aikaiseksi ns. sosiaalitupo, joka paransi työttömyysturvasta ja varmisti eläkkeiden rahoituksen. Tämä ”osa-aihesopimus” osoitti työntekijänpuolen olevan vastuullinen.

Muuttuvat valtasuhteet näkyvät hyvin uusista keskitetyistä sopimuksista. Vuonna 2011 päästiin Raamisopimukseen, jonka ydin oli enemmän työelämän laadun parantamissa kuin palkkakysymyksissä sinänsä vaikka tässäkin huoli kilpailukyvystä oli tärkeä taustatekijä. Vuonna 2013 työmarkkinaosapuolet sopivat Työllisyys- ja kasvusopimuksen, jossa oli äärimaltilliset korotukset. Tänä vuonna sovittiin T&K-sopimuksen kolmannen kauden palkankorotuksista. Uusien keskitettyjen ratkaisujen aikana ay-liike on ollut varsin rakentavaa, koska se itsekin ajatteli, että kovat ajat vaativat kovat toimet. Nimenomaan työllisyys- ja kasvusopimus on mennyt vientialojen (työnantajien) toiveiden mukaisesti – tuli maltillinen ratkaisu. Viime vuosina työmarkkinasuhteiden vallan tasapaino on muuttunut – sen mukaan, että teollisuudessa (ja palveluissa) on kadonnut työpaikkoja ja myös ammattiliittojen neuvotteluasema on heikentynyt. Näiden laskevien vientialojen työntekijöiden määrää nähden on vähintäänkin omituista, että Sipilän hallitus ja myös EK syyttävät enimmäkseen työn kuluja Suomen ”heikosta kilpailykyvystä”.

Toinen tekijä on viennin todellinen tärkeys Suomen taloudelle. Sellutehtailla ja metalliteollisuudella on ollut hyviä vuosia. Tullin tilastot näyttävät, että esimerkiksi paperin ja teräksen vientiarvo on ollut edelleen korkeaa ja ne ovat edelleen Suomen tärkeimmät vientituotteet. Erityisesti paperi- ja metalliteollisuudessa on ollut jo pitkään yhteinen huoli kilpailukyvystä. Paperi- ja metallituotteiden lisäksi suurin Suomen vientituoteryhmä on koneet – metsäkoneet, paperikoneet, hissit, sähkömoottorit yms. Nämä ovat maailmassa haluttuja, juuri sen takia, että Suomessa tehdään laadukasta tavaraa. Se, mitä voi ehkä sanoa Suomen vientikilpailukyvystä, on, että se on melko yksipuolista. Viennissä on myös paljon raaka-aineita. Tämä johtaa kysymykseen – mitä oikein tehdään suomalaisella osaamisella? Emmekö osa myydä keksintöjämme maailmalle? Turha syyttää työntekijöitä siitä, että tavarat eivät mene kaupaksi. Paperi, metalli ja koneet menevät kaupaksi – miksi ei muita tuotteita sillä tavalla, että niillä olisi merkitys taloudelle ja ennen kaikkea työllisyydelle? Toki Suomessakin tehdä high-tech tuotteita, mutta vientikoneisto ei ole viritetty niihin.

Viimeinen asia liittyy Suomen talouspolitiikan vaikutukseen kotimaiseen työhön. Kun on tehty keskitettyjä ratkaisuja nimenomaan sillä oletuksella, että vientikilpailukyky paranee, on julkisen sektorin ja palvelusektorin työntekijöille aika rankka paikka, että siellä Suomen talouspolitiikka on johtanut yt-neuvotteluihin ja lomautuksiin. Sen sijaan, että tuijotetaan viennin menoa, pitäisi kiinnittää enemmän huomiota vaikutuksiin naisvaltaisiin aloihin. Niiden työntekijöiden (m.l. opettajat ja sairaanhoitajat) määrä on paljon isompi kuin teollisuuden ja näin heidän palkkojen heikennykset eivät auta kotimaista kysyntää eivätkä ainakaan vientikilpailukykyä. Kun mietitään, miten hallitus haluaisi vielä rajoittaa sopimusvapautta, on hyvin ymmärrettävää, että jopa vastuulliset ammattiliitot, jotka edustavat pääomaintensiivisiä aloja, kuten Paperiliitto ja Metalliliitto osallistuvat perjantaina mielenilmauksessa. Työmarkkinasuhteet voivat hyvin olla käännekohdassa.