Category Archives: Paper industry

“Suomen malli” työmarkkinoihin – miksi?

Kiireinen päivä tänään, joten hyvin pelkistetty jotain ehdotetusta “Suomen mallista”. Se on ilmeisesti sellainen, että “että jatkossa vientiliitot määrittäisivät palkankorotusten ylätason.”

Miksi?

  • Koska Suomen kilpailukyvyn tulee parantaa.
    • Ajatusvirheet:
      • Suomi on vientivetoinen talous – ei pidä paikkansa, katso tässä. Jos Suomi olisi oikeasti vientivetoinen talous, viennin arvonlisäys olisi isompi kuin kotimaisen sektorin.
      • Suomen kilpailukyky (hintakilpailukyky) riippuu jotenkin kotimaisen sektorin palkoista. En edes ymmärrä mikä mekanismi tässä pitää olla, koska jos mitään, kotimaisen sektorin arvoketjussa on tuontia. Jos suomalainen teollisuusfirma myy jotain Suomessa, vaikka lähikaupan kautta, se ei ole vienti. Kysynnän määräytyy siten kotimaisen tulotason kautta.
      • Ab Suomi Oy. “Suomi” ansaitsee rahaa myymällä tavaroita ulkomaille. Vain sen kautta tulisi rahaa Suomeen. “Emme voi rikastua toistemme paitojen pesemällä.” Tämä ajatus sivuuttaa kokonaan miten raha luodaan fiat currency -järjestelmässä.
      • Tämä Suomen malli sivuuttaa myös se, että nimenomaan teollisuudelle palkkakustannukset ovat pienempiä huolia. Eilinen synkkä viesti viennistä osoittaa vaan yhtä asiaa: jos muualla markkinat kasvavat, mutta vienti sakkaa – me tehdään väärät tavarat. Ei palkkamaltti auttaa siihen yhtään. Kotimainen sektori riippuu taas kotimaisesta kysynnästä, ja sitä saa vaan kasvaamaan palkkojen kautta.
  • Seuraukset:
    • Mielestäni Suomen mallissa unohdetaan (jälleen) tyystin että Suomi on eurossa. Katso tästä linkistä kaava. Ei teollisuusalojen palkkamaltilla voi radikaalisti muuttaa tuota kaavaa – että reaalinen effektiivinen valuuttakurssi muuttaisi olennaisesti positiivisempaa.
    • Jos maailmassa menee hyvin, ja teollisuuden aloille menee hyvin, tulee kotimaisille sektoreillekin isompia palkankorotuksia. Mutta jos maailmassa menee huonosti tai Suomen teollisuus ei pysty diversifioimaan tuotteensa (tai ylipäätään myydä mitä maailmalla halutaan), sitten “Suomen malli” kyykyttää kotimaiset sektorit. Ja kuten olen jo kauan sitten sanonut, Suomen talous joksikin pärjäsi niin kauan kuin kotimainen kysyntä riitti 2008 jälkeen (See some data here). Suomen malli toimii negatiivisena paineena siihen.
    • Jatkona siihen – tämä tulee tietenkin suoraan negatiivisena asiana naisvaltaisille aloille. Eli tässä on selvästi myös tasa-arvonäkökulma.
  • Eli: mielestäni olisi tosi huono idea toteuttaa “Suomen malli”, koska kaikkien EMU-sääntöjen ja Euron lisäksi tämä lisäisi jälleen uusi joustomattomuus jolla on hyvin todennäköisesti vain mahdollisuudet positiviisiseen suuntaan ja todelliset vaikutukset negatiiviseen suuntaan.
    Mielestäni olisi oikeasti aikaa Suomen työmarkkinamallin uudelleenkeksimiseen. Korporatismi on ihan fine sinänsä, mutta mielestäni tällä hetkellä yritys päästää sopuun ei edes (lopun lopussa) hyödynnä vientialan liittoja.

Työmarkkinasuhteet käännekohdassa?

Tämä kirjoitus oli tarkoitettu mielipidekirjoitukseksi, mutta Helsingin Sanomat hylkäsi sen. Ei voi mitään. Ajattelin pistää sen nyt tänne, niin että se on “ulkona” ennen perjantaita.

—————–

Ensi perjantaina tapahtuu pitkästä aikaa suurmielenilmaus Helsingissä. Suurin syy siihen on se, että Suomen hallitus puuttuu sopimusvapauteen. Mielenilmauksen takana voi nähdä kolme suurta kehitystä viime vuosista, jotka kuitenkin liittyvät yhteen. Ensimmäinen on, että ammattiliitot ovat olleet vastuullisia jäseniä työmarkkinajärjestelmässä, joilla on ollut yhtä hyvin kuin työnantajapuolella kilpailukyky mielessä. Toinen siihen liittyvä asia on viennin todellinen tärkeys Suomen taloudelle ja kolmas on näiden vaikutus kotimaisille aloille, eli lyhyesti palvelu- ja julkiselle sektorille.Vastuullisuus löytyy Suomessa työmarkkinasuhteista. Kuitenkin, muuttuvien valtasuhteiden ansiosta Suomen korporatismimalli on muuttunut. Vuonna 2008 työnantajapuoli julisti TUPOn kuolleeksi. Työnantajapuoli olisi voinut arvioida, että sektorikohtaiset neuvottelut olisivat tuottaneet liian korkeat palkankorostukset. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanenkin mainitsi asiasta vuonna 2008 EK:n seminaarissa.

Vuonna 2009 oli yritys saada palkka-ankkuri paikallaan. Palkka-ankkuri tarkoitti, että aloille, joilla menee hyvin, sai sopia 0,5% palkankorotusta kuten metalliteollisuudessakin. Tämä vain osittain onnistui lopun lopussa ja aiheutti närästystä työntekijäosapuolten keskuudessa. Vuonna 2009 saatiin aikaiseksi ns. sosiaalitupo, joka paransi työttömyysturvasta ja varmisti eläkkeiden rahoituksen. Tämä ”osa-aihesopimus” osoitti työntekijänpuolen olevan vastuullinen.

Muuttuvat valtasuhteet näkyvät hyvin uusista keskitetyistä sopimuksista. Vuonna 2011 päästiin Raamisopimukseen, jonka ydin oli enemmän työelämän laadun parantamissa kuin palkkakysymyksissä sinänsä vaikka tässäkin huoli kilpailukyvystä oli tärkeä taustatekijä. Vuonna 2013 työmarkkinaosapuolet sopivat Työllisyys- ja kasvusopimuksen, jossa oli äärimaltilliset korotukset. Tänä vuonna sovittiin T&K-sopimuksen kolmannen kauden palkankorotuksista. Uusien keskitettyjen ratkaisujen aikana ay-liike on ollut varsin rakentavaa, koska se itsekin ajatteli, että kovat ajat vaativat kovat toimet. Nimenomaan työllisyys- ja kasvusopimus on mennyt vientialojen (työnantajien) toiveiden mukaisesti – tuli maltillinen ratkaisu. Viime vuosina työmarkkinasuhteiden vallan tasapaino on muuttunut – sen mukaan, että teollisuudessa (ja palveluissa) on kadonnut työpaikkoja ja myös ammattiliittojen neuvotteluasema on heikentynyt. Näiden laskevien vientialojen työntekijöiden määrää nähden on vähintäänkin omituista, että Sipilän hallitus ja myös EK syyttävät enimmäkseen työn kuluja Suomen ”heikosta kilpailykyvystä”.

Toinen tekijä on viennin todellinen tärkeys Suomen taloudelle. Sellutehtailla ja metalliteollisuudella on ollut hyviä vuosia. Tullin tilastot näyttävät, että esimerkiksi paperin ja teräksen vientiarvo on ollut edelleen korkeaa ja ne ovat edelleen Suomen tärkeimmät vientituotteet. Erityisesti paperi- ja metalliteollisuudessa on ollut jo pitkään yhteinen huoli kilpailukyvystä. Paperi- ja metallituotteiden lisäksi suurin Suomen vientituoteryhmä on koneet – metsäkoneet, paperikoneet, hissit, sähkömoottorit yms. Nämä ovat maailmassa haluttuja, juuri sen takia, että Suomessa tehdään laadukasta tavaraa. Se, mitä voi ehkä sanoa Suomen vientikilpailukyvystä, on, että se on melko yksipuolista. Viennissä on myös paljon raaka-aineita. Tämä johtaa kysymykseen – mitä oikein tehdään suomalaisella osaamisella? Emmekö osa myydä keksintöjämme maailmalle? Turha syyttää työntekijöitä siitä, että tavarat eivät mene kaupaksi. Paperi, metalli ja koneet menevät kaupaksi – miksi ei muita tuotteita sillä tavalla, että niillä olisi merkitys taloudelle ja ennen kaikkea työllisyydelle? Toki Suomessakin tehdä high-tech tuotteita, mutta vientikoneisto ei ole viritetty niihin.

Viimeinen asia liittyy Suomen talouspolitiikan vaikutukseen kotimaiseen työhön. Kun on tehty keskitettyjä ratkaisuja nimenomaan sillä oletuksella, että vientikilpailukyky paranee, on julkisen sektorin ja palvelusektorin työntekijöille aika rankka paikka, että siellä Suomen talouspolitiikka on johtanut yt-neuvotteluihin ja lomautuksiin. Sen sijaan, että tuijotetaan viennin menoa, pitäisi kiinnittää enemmän huomiota vaikutuksiin naisvaltaisiin aloihin. Niiden työntekijöiden (m.l. opettajat ja sairaanhoitajat) määrä on paljon isompi kuin teollisuuden ja näin heidän palkkojen heikennykset eivät auta kotimaista kysyntää eivätkä ainakaan vientikilpailukykyä. Kun mietitään, miten hallitus haluaisi vielä rajoittaa sopimusvapautta, on hyvin ymmärrettävää, että jopa vastuulliset ammattiliitot, jotka edustavat pääomaintensiivisiä aloja, kuten Paperiliitto ja Metalliliitto osallistuvat perjantaina mielenilmauksessa. Työmarkkinasuhteet voivat hyvin olla käännekohdassa.

Suomen talous ja Kiinan talouden muutos

Taas yksi karkea luonnos asioista mitkä vaikuttavat Suomen talouteen. Tässä olin kertonut, mihin suomalaiset tuotteet menevät ja mitkä tuotteet. Kiina on tärkeä, tosin suhteellisen pieni kauppakumppani Suomelle. Tänään EuroIntelligence kertoi, että tilastoissa ei vielä näy, että Kiina on laskusuhdanteessa. Tosin eilen Suomessa nähtiin uutinen, joka kertoi, että suomalaiset sahat pistävät väkeä pihalle Kiinan takia.

Kiina on ennen kaikkea tärkeä vientimaa konepajoille (ei pidä unohtaa, muuten, että suomalaisilla firmoilla on Kiinassa omat tehtaat myös). Vuoteen 2012 asti kuva näyttää tältä:

Vienti Kiinalle Suomesta

Vienti Kiinalle Suomesta

Tässä näkyy, että toki myös paperitavarat/sellu menee kaupaksi kuten esim. kuparikin mutta koneet ovat suurin vientituoteryhmä. Tullin tilastoissa kehitys vuodelta 2002 nykypäivään näyttää tältä:

Vienti Kiinalle (muutamaa ryhmää)Tässä on ne samat päätuotteet kuin kuvassa yllä, paitsi, että Tullin tilastoissa niputettiin enemmän samoja tuotteita samaan ryhmään. Toisaalta esim. paperituotteet ja sellu ovat eri kategorioita. Tämä on karkea kuva kehityksistä, joten siinä ei ole niin suurta merkitystä.

Mitä nähdään on, että kuten ensimmäisessä kuvassakin koneiden vienti on lähtenyt alaspäin. Yhteydessä siihen, mitä tiedetään Kiinan taloudesta se on ymmärrettävä kehitys, sillä Suomi tekee paljon koneita teollisuudelle. Joten jos yritykset Kiinassa lakkaavat investoimasta, Suomen vienti näistä tuotteista laskee. Toisaalta näitä sähkökoneita myydään tasaisesti Kiinaan – siinä ei nähdä kovaa notkahdusta. Kategoriassa on mm. sähkömoottoreta, työkaluja ja sähkökomponentteja. Voi sanoa, että ne ovat puolivalmisteita muihin tuotteisiin, toisin kuin ne koneet, jotka tekevät tuotteita. Myös huomattavaa, mielestäni, on sellun vientimenestys. Se ei ole siinä mielessä niin yllättävää, mutta toisaalta näyttää jälleen mitä maailma edelleen haluaa Suomesta (noin karkeasti sanottu.)

Voiko vetää mitään johtopäätöksiä tämän perusteella? Ei varmaan kovin suuria johtopäätöksiä ainakaan, mutta Kiina on Saksan lisäksi yksi maa minne Suomi vie paljon koneita (tarkemmin: paperikoneita, teollisia koneita, “electrical control boards”, puhelimia, “broadcasting equipment”..) Joten jos nyt on oikeasti tilanne missä Kiina on investoinut aivan liikaa, sen tullaan huomaan ensinnäkin sähkölaite- ja konepajateollisuudessa (Valmet on kiinnostavaa seurata) ja epäsuoraisesti mahdollisesti paperin/sellun hinnan kautta, mitä pidemmälle aikavälille tarkoittaisi jälleen kerran muuttavia olosuhteita Suomen paperi- ja selluteollisuudelle.

Siinähän tämän päivän ennusteeni! 🙂

Interviewed for Investment Perspectives on Share Radio

On Wednesday, I was interviewed by Robert van Egghen of Investment Prespectives on Share Radio. It was my first radio interview ever, and probably as a result of my overly winding answers, only a small section of the material was used. But I think the whole section, which considers the state of the Finnish economy and whether Finland would leave the Euro is very interesting.

You can listen to the segment here.

Below I have copied the answers I actually prepared based on the questions I received. Note that while many economists seem to think Finland has structural problems (as in neoliberal structural i.e. labour market negotiations, unions, collective agreements, welfare state..) I think the decline in (labour) productivity signifies another kind of structural issue: the Finnish economy has been changing rapidly, in that there has been a significant decline in industrial output. So in my view, this lower productivity level shows more a change towards services than any kind of “structural” problem like too high labour costs.

– Why is Finland’s economy struggling?
A combination of deficient demand in the Eurozone, sanctions on Russia and austerity politics domestically which squeeze purchasing power and increase unemployment. Nonetheless, there are export sectors which perform well, such as the board and pulp industries and recently the shipbuilding industry has gained important new orders. Also companies like Kone, escalators and elevators and Wärtsilä, ship engines and other marine technology perform well. The impact of the sanctions on Russia is fairly recent and affects mostly food and dairy producers.

– Problems in export market:
Demand for Finnish goods. The story of Nokia is well-known and as a result many jobs were lost in the IT sector and related sector, although many ex-Nokia employees are regrouping into new small companies. As for the pulp and paper industry: demand for paper is declining for a long time already but demand for pulp and board is still booming, thanks to the Asian markets.

On a more basic level, the problems relate to the construction of the EMU and in particular the policies of Germany. German wage repression has led to a large gap in e.g. unit labour costs and relative competitiveness, which the Finnish economy can’t repair. The German policy has been clearly deflationary and Germany has undershot the inflation norm of 2% for many years. This has harmed many countries in Europe, not only Greece and Spain, but also the Netherlands and Finland. If Germany hadn’t been so obsessed with a trade surplus, the current problems of “healthy” European countries would have been far less. Here you can see that the Euro is very much a fixed exchange rate system, with all the problems that follow from it.

– Productivity levels in Finland
Many sides to this question. On the one hand, you can see the effects of deficient demand – after all, if companies sell less with the same personnel, productivity declines. On the other hand you can observe in the declining or low average productivity a restructuring of the economy. Labour productivity in industry is always much higher than in services and for example in the Finnish paper industry labour productivity is nothing short of astonishing. But with a decline in industry and also slight decline in services sector the average productivity will get lower. Especially since construction is still fairly strong in Finland for the moment, which is a low productivity sector. However, that may change because the application for building permits seems to be on the decline.

– Finland under the radar in the Eurocrisis
Finland has slipped under the radar because until recently it had a triple-A rating and also consistently scores highly on competitiveness indexes. Furthermore, Finland has been rather tough on Greece. So people may get the idea that if only Greece is more like Finland, than it would be in a better shape. Most importantly, Finland, as a Nordic country, simply doesn’t fit in the ‘lazy Southern Europeans’ -explanation of the eurocrisis.

– Fixit?
One politician is campaigning a so-called citizen’s initiative for a referendum on Finnish Euro membership. That apparently has collected many signatories already. The question is who would benefit from Fixit. The export industries may benefit although it is not quite clear cut that a new Finnish currency would devalue against the Euro. That is perhaps the idea. But like Greece, a devaluation of the currency would trash the purchasing power of citizens, which is problematic because Finland does import a lot of food products. Also, it would eliminate the AA-status of Finland in all likelyhood. It is clear that the Euro is not working for Finland, but that is also partly domestic politics – Finnish politics insists on austerity as the recipe to get the economy going. But I think the Finnish economy and Finnish citizens will have to endure a lot more hardship before exit is considered. One advantage Finland has relative to Greece is that its banks are in good shape (perhaps thanks to Finland’s banking crisis of the early 1990s).

– Scandinavian union
In a way, a currency union between the Scandinavian or Nordic countries sounds sensible, since e.g. Sweden and Finland are main trade partners in many sectors. They are potentially close to being an optimal currency area, as even labour mobility between the Nordic countries is quite good. But I think it can only work if there is also fiscal and political union, otherwise it probably will end up like the original Scandinavian Currency Union of 1873, which failed because of politics and, in the end, WW I.

– Further growth of the Finns party?
Timo Soini’s party is now in the government, and in my opinion, Soini has achieved a very big tactical win in Finnish politics by becoming Foreign Minister. It is a topic he is interested in, but most importantly, he can’t be accused (by the media or his own party-base) as implementing policies that harm the Finns Party’s voters (seeing as these are by and large the exact people who may be dependend  on social security and/or dislike austerity politics aimed at curbing the welfare state.). There are many things that may influence the future of the Finns party, but I do see potential for further growth, as long as Soini keeps the rabidly anti-immigrant wing of its party under control.

Biofuels and the future of the Finnish forest industries

It’s been a while since I last posted something original on the blog. Today I saw a news item (in Finnish) on the UPM Biofuels production in Lappeenranta, Finland. The specific interest for me was the announcement (which probably has been made before) that already during this year UPM’s biodiesel will be on offer at gas stations of ABC and ST1 in Finland. There will be a choice for either a mix of traditional diesel and biodiesel or purely biodiesel.

There are two interesting things here, at least. The first is that, in the words of Director of Sales and Marketing Sari Mannonen, the biodiesel does not compete with food production. In Sweden, there is a quite widespread use of bioethanol, but it is made of grain (and other biomass). So to some extent, stuff that could be used to feed either humans or animals is used for fuel production. Arguably this is more sustainable (especially in Sweden) that e.g. corn ethanol, but still. The innovation of UPM Biofuels is that it has succeeded in apparently mass-producing biofuels from pine oil, which is a waste product of pulp production. This means it does not (at all) compete with food production, and moves the pulp and paper industry a step closer to using waste products sensibly as well.

The second interesting part is that the product is very ready for the market. Biofuels are by itself not new but due to the scale of pulp production in Finland there should not be a shortage of raw materials for the biodiesel.

In my dissertation I pondered the developments of the pulp and paper industry in Finland. I graduated in 2012, and since then, there have been mostly positive developments – but only in specific areas! Paper production seems to lose out, but in particular pulp production has been a succesful business – even to the extent that Metsä Fibre will start building an 1.3 million t/a “bioproduct mill” (i.e. pulp and biofuels) in Äänekoski. Board is also still going quite well.

This is the speculation part: the pulp and paper industry is clearly a high tech industry. This means, that maybe, maybe, the development of biofuels will produce a fuel that is suitable for ships AND available in large quantities. My hope, and my belief, is that Finland in this way can become a global leader in environmentally friendly fuels. Finland would then overcome the “burden” of the Sulphur directive AND at the same time this directive will have achieved what it intended – banning a harmful substance and letting the private sector (with government R&D subsidies, probably) find an innovative solution. I wrote about this already in 2012, and as always, although there is a lot of noise about these things from various actors, the people in the industry do know where to put there money.

And think of it – money is virtually free to borrow from banks, even for firms. A company like UPM could make huge inroads in China with a network of biofuel mills. China’s environmental standards are bound to get tighter soon, so I wouldn’t waste time.

Link

UPM’s biodiesel got the Finnish Key Flag symbol

http://www.upm.com/EN/MEDIA/All-news/Pages/UPM-BioVerno-diesel-receives-the-Finnish-Key-Flag-Symbol-001-Mon-26-Jan-2015-13-05.aspx?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

This is a quite interesting news, not so much because of the Key Flag symbol but because the biofuel is apparently soon used as a component in more environmentally-friendly diesel in certain Finnish gas stations. If it works as well as they claim, there should be reason to invest in greater production capacity.

UPM Jämsänkosken ja Kaukaan paperikoneet lakkautetaan – näkemykset

Eilen UPM-Kymmene yllätti Suomen mediaa, Paperiliittoa ja tietenkin Jämsänkosken ja Kaukaan tehtäiden henkilöstöä ilmoittamalla, että yhtiö sulkee Suomessa kaksi isoa paperikonetta (yhteensä 460.000 t/v). Tässä löytyy englanniksi Jussi Pesosen kommentit asiaan, missä on seuraavat elementit: paluu kannattavuuteen, liian alhainen käyttöaste ja nykyinen/tulevaisuuden rankka taloustilanne.

Odotetusti tuli ilmoitus ulosmarssista. (myös täällä ja Ranskassa).

Kuten Helsingin Sanomista ja Paperiliiton sivuilta voi lukea, että tämä on ollut valtava shokkiuutinen Paperiliiton johdolle ja paikallisille luottamusmiehille. Kuten tiedetään aiemmista tehdässulkemisista, vaikutus työllisyyteen ei ole, lievästi sanottu, hyvä. On hyvin vaikeaa työllistää entiset paperimiehet uudestaan, ei vaan siksi koska pienillä paikkakunnilla puuttuu vastaavaa työtä (vaikka se on päällimäinen syy).

Tässä vaiheessa tietenkin on ensimmäisenä reaktiona monille raivo ja hämmästyneisyys. Eipä ihme, jos tällaista tapahtuu (Pertti Leppäsen sanoin)

Konettamme on juuri uusittu ja siksi olimme tänään aamulla koulutuksessa. Kesken koulutuksen tuli kutsu tiedotustilaisuuteen.

Kaukaan tehdäs on aiemminkin ollut näiden säästötavoitteiden kohde. Mutta kuten Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoi:

UPM saavutti 200 miljoonan säästötavoitteen ja heti perään tulee uudet säästöt. Näin siitä huolimatta, että yhtiö vastikään kertoi hyvästä tuloksesta.

Jussi Pesonen itse kertoi myös (ks. linkki yllä), että kannattavuus parani vuonna 2014 (hän käyttää sanaa ‘käännekohta’). Joten mitä mättää? YLEn taloustoimittaja Jari Järvinen analysoi:

UPM:n päätös kertookin karusti, mistä on kyse: voimat keskitetään kasvaville markkinoille. Euroopassa karsitaan ylikapasiteettia jatkossakin kovalla kädellä. Samalla säästöjä haetaan muualtakin, hallinnosta, markkinoinnista, kuljetuksista ja joka puolelta. Sopeutus on ajan sana.

Ylikapasiteetti. Siellä se sana taas on. Lienee oikeutettua kysyä, mistä tämä ylikapasiteetti tulee? Tietenkin on se näin, että paperin kysyntä nimenomaan Euroopassa on jo pitkään laskenut, joten se on yksi syy. Mutta: mietipä niitä hyviä aikoja 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, silloin kun euron kurssi oli erittäin hyödyllistä Suomen vientiteollisuudelle. Mitä UPM silloin teki? No? Ja sitten vielä muutamaa vuotta sitten, Chapellen tehtaassa, missä PM3 suljetaan? Laajensi/uusi saman paperilajin PM6:n kapasiteettia. Also other companies invested in new capacity around the start of this millennium:

In Europe, two new machines and one major rebuild are coming onstream :

1. Steyrermühl, Austria (change from newsprint to SC) 200 000 t/y, started up in June 1999;

2. Lang Papier, Ettringen, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in September/October 1999;

3. Haindl, Schongau, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in May 2000.

Paperin kysyntä on tosiaan ongelmaa näille yrityksille. Aiemmin UPM sulki sen Stracel paperitehdas (suuren investoinnin jälkeen vuonna 1999).

Kysymykseni yritysjohdolle on: käytätte omia ennustemalleja sekä esim. Pöyryn ennusteita eri markkinoiden kehityksestä ja sen lisäksi on hyvin tiedossa mitä on paperikoneiden elinkaari ja optimisaatio-prosessi. Jos investoi sillä tavalla, että  (keski)pidemmällä aikavälillä ilmestyy jopa omalla yrityksellä ylikapasiteettia, sitten se on vaan huonoa johtamista. Mutta tämä ei ole sinänsä uutta, paperiteollisuudessa tiedetään jo pitkään, että on ns. boom-bust sykli. Eli lyhyesti, sen takia kun paperitehdas on iso investointi, investoidaan liikaa silloin kun on hyvä kysyntää, minkä seurauksena jossain vaiheessa on ylikapasiteettia.

-> tätä samaa voimme nyt nähdä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sellun ja kartongin osalta. Veikkaukseni on, että muutamaa vuotta tulevaisuudessa kartonki ei ole enää niin tuottavaa. Tähän liittyy myös Kiinan kasvun hidastumista, tietenkin.

Mutta miksi paperiyhtiöt käyttäytyvät? Vastaus ei välttämättä liittyy ahneuteen. Uskon, että se on juuri tämän suuren syklin vaikutus – ne jotka ovat nopeinta siinä mukana, hyötyvät eniten. Ja sen takia kun ainakin Euroopassa paperiyhtiöt ovat vaan kourallista (vaikka ei ole ihan oligopoli), riski häviää kilpailussa on varmaan melko suuri. Sen lisäksi on vaan totta, että osakkeenomistajat ‘vaativat’ parempia tuloksia (heille) koko ajan. Mitä kymmenen vuotta sitten nähtiin hyvänä strategiana (investoida) on nyt haitta (ylikapasiteetti). Euroopassa ja Suomessa, koska kysyntä on huono, ainoa tapa parantaa, ainakin hetkellisesti, tulosta (tai näyttää vakavalta) on leikata henkilökuntaa ja/kapasiteettia.

Tämä ei ole kuitenkaan koko tarinaa. Kuten olen myös väitöskirjassani kirjoittanut, henkilökustannukset ovat vain noin 11% kokonaiskustannuksista. Täällä olen kirjoittanut puuraaka-aineen hinnoista. Sen lisäksi kemikaalit ovat suuri kustannustekijä, kuin myös kuljetus. UPM haluaa vähentää kiinteät ja variaabelit kustannukset, mutta se on vaikeaa kuvitella miten. Joo, kyllä laittamalla koko tehdas kiinni vähenee kustannukset. Väitöskirjassani esitän World Input-Output Databasen perusteella, mistä Suomen paperiteollisuuden tärkeimmät raaka-aineet tulee. Puu ja sellu tulevat (paitsi Suomesta) enimmäkseen Ruotsista, Venäjältä ja (sellu, nykyään) Brasiliasta. Kemikaalit toisaalta tulevat enimmäkseen Saksasta. Nämä raaka-aineet ovat suurin piirtein (+ energiatarpeet) paperiteollisuuden variaabelit kustannukset. Kaikenmaailman henkilöstökulut ovat toisaalta enemmän tai vähemmän kiinteät kustannukset. Mutta kuten on selvää esim. puukaupasta, myös osa niitä raaka-aineita on suhteellisen kiinteitä kustannuksia, koska niistä sovitaan sopimuksella tietystä aikavälistä (oletan ainakin puusta ja energiasta). Eli toisin sanoin: henkilöstön hinnasta sovitaan työehtosopimuksella ja toisista tarpeista toisenlaisilla sopimuksella.

Sillä tavalla päästään EU:n talousnäkymät, josta ilmestyy tässäkin blogissa koko ajan linkkejä. Mutta myös ulkopolitiikka voi olla relevantti, koska voi hyvin olla, että Venäjän sanktiot purevat jotenkin puun saantiin (tai vaikka suomalaisten metsäyritysten mahdollisuuksiin). Mutta vaikka metsäteollisuuden toimintaympäristö on hyvin monimutkainen juuri nyt, kuitenkin UPM:n talousjohtaja sanoo:

Meillä on käytössä rautakankimalli, johon on vaikea saada joustoa tarvittaessa.

Olin pari viikkoa sitten seminaarissa, missä pohdittiin, onko Suomen työmarkkinat jäykkiä, ja tiivistettynä vastaus oli kyllä ja ei. Kyllä: palkoista tai työajasta ei helposti jousteta. Ei: Suomessa joustavuus toimii lomautuksien ja irtisanomisten kautta. Olen sitä mieltä, että tämä työmarkkinoiden joustavuus on just se, mitä haetaan. Miksi ei leikkaukset kohdistetaan Saksaan? Koska siellä on paljon vaikeampaa antaa työntekijöille potkut kuin Suomessa. Siellä olisi mahdollista joustaa työajan kanssa, mutta se on taas teknisesti vaikeaa paperitehtaiden kanssa.

Johtopäätökset

Ensinnäkin on todella kurja, että näin moni saa potkut tilanteessa missä työ on jo vaikeaa saada. Vaikka mun toivo ei ole turhan korkea tähän suhteeseen, toivoisin silti, että alueelliset TE-keskukset ym. tekevät parhaansa löytää näille ihmisille töitä.

Sitten – vaikka yritysihmiset helposti sanovat “markkinat!” uskon, että UPM kantaa itsekin vastuuta siitä, että on ylikapasiteettia. Yritysteknisesti on tietenkin loogista sulkea nimenomaan vanhemmat yksiköt, jossa kannattavuusraja on korkeampi. Silti uskon, että UPM tuijottaa liikaa henkilöstökuluja (varmaan näin opetetaan kauppakorkeakoulussa) ja liian vähän niitä muita tekijöitä. Kokonaisuudessa voi hyvin olla, että osittain omatekoinen ylikapasiteetti ja muiden raaka-aineden hintakehitys ovat vaikeuttaneet kilpailukykyä enemmän kuin Suomen palkkataso. Varmaan UPM kuitenkin kuvittelee, että se pystyy tehdä enemmän niistä palkkakuluista kuin muista kuluista.

Tämä kokonaisuus voisi vielä kirjoittaa uudestaan yritysvastuun näkökulmasta, ja vaikka onko osakkeenomistajakapitalismi hyvä vai huono (verrattuna perinteiseen ‘kärsvällisen pääoman’ malliin, mistä nimenomaan paperiteollisuus hyötyi.) Mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ne ovat vaan eväät rohkeille toimittajille.