Category Archives: Paper industry

UPM Jämsänkosken ja Kaukaan paperikoneet lakkautetaan – näkemykset

Eilen UPM-Kymmene yllätti Suomen mediaa, Paperiliittoa ja tietenkin Jämsänkosken ja Kaukaan tehtäiden henkilöstöä ilmoittamalla, että yhtiö sulkee Suomessa kaksi isoa paperikonetta (yhteensä 460.000 t/v). Tässä löytyy englanniksi Jussi Pesosen kommentit asiaan, missä on seuraavat elementit: paluu kannattavuuteen, liian alhainen käyttöaste ja nykyinen/tulevaisuuden rankka taloustilanne.

Odotetusti tuli ilmoitus ulosmarssista. (myös täällä ja Ranskassa).

Kuten Helsingin Sanomista ja Paperiliiton sivuilta voi lukea, että tämä on ollut valtava shokkiuutinen Paperiliiton johdolle ja paikallisille luottamusmiehille. Kuten tiedetään aiemmista tehdässulkemisista, vaikutus työllisyyteen ei ole, lievästi sanottu, hyvä. On hyvin vaikeaa työllistää entiset paperimiehet uudestaan, ei vaan siksi koska pienillä paikkakunnilla puuttuu vastaavaa työtä (vaikka se on päällimäinen syy).

Tässä vaiheessa tietenkin on ensimmäisenä reaktiona monille raivo ja hämmästyneisyys. Eipä ihme, jos tällaista tapahtuu (Pertti Leppäsen sanoin)

Konettamme on juuri uusittu ja siksi olimme tänään aamulla koulutuksessa. Kesken koulutuksen tuli kutsu tiedotustilaisuuteen.

Kaukaan tehdäs on aiemminkin ollut näiden säästötavoitteiden kohde. Mutta kuten Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoi:

UPM saavutti 200 miljoonan säästötavoitteen ja heti perään tulee uudet säästöt. Näin siitä huolimatta, että yhtiö vastikään kertoi hyvästä tuloksesta.

Jussi Pesonen itse kertoi myös (ks. linkki yllä), että kannattavuus parani vuonna 2014 (hän käyttää sanaa ‘käännekohta’). Joten mitä mättää? YLEn taloustoimittaja Jari Järvinen analysoi:

UPM:n päätös kertookin karusti, mistä on kyse: voimat keskitetään kasvaville markkinoille. Euroopassa karsitaan ylikapasiteettia jatkossakin kovalla kädellä. Samalla säästöjä haetaan muualtakin, hallinnosta, markkinoinnista, kuljetuksista ja joka puolelta. Sopeutus on ajan sana.

Ylikapasiteetti. Siellä se sana taas on. Lienee oikeutettua kysyä, mistä tämä ylikapasiteetti tulee? Tietenkin on se näin, että paperin kysyntä nimenomaan Euroopassa on jo pitkään laskenut, joten se on yksi syy. Mutta: mietipä niitä hyviä aikoja 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, silloin kun euron kurssi oli erittäin hyödyllistä Suomen vientiteollisuudelle. Mitä UPM silloin teki? No? Ja sitten vielä muutamaa vuotta sitten, Chapellen tehtaassa, missä PM3 suljetaan? Laajensi/uusi saman paperilajin PM6:n kapasiteettia. Also other companies invested in new capacity around the start of this millennium:

In Europe, two new machines and one major rebuild are coming onstream :

1. Steyrermühl, Austria (change from newsprint to SC) 200 000 t/y, started up in June 1999;

2. Lang Papier, Ettringen, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in September/October 1999;

3. Haindl, Schongau, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in May 2000.

Paperin kysyntä on tosiaan ongelmaa näille yrityksille. Aiemmin UPM sulki sen Stracel paperitehdas (suuren investoinnin jälkeen vuonna 1999).

Kysymykseni yritysjohdolle on: käytätte omia ennustemalleja sekä esim. Pöyryn ennusteita eri markkinoiden kehityksestä ja sen lisäksi on hyvin tiedossa mitä on paperikoneiden elinkaari ja optimisaatio-prosessi. Jos investoi sillä tavalla, että  (keski)pidemmällä aikavälillä ilmestyy jopa omalla yrityksellä ylikapasiteettia, sitten se on vaan huonoa johtamista. Mutta tämä ei ole sinänsä uutta, paperiteollisuudessa tiedetään jo pitkään, että on ns. boom-bust sykli. Eli lyhyesti, sen takia kun paperitehdas on iso investointi, investoidaan liikaa silloin kun on hyvä kysyntää, minkä seurauksena jossain vaiheessa on ylikapasiteettia.

-> tätä samaa voimme nyt nähdä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sellun ja kartongin osalta. Veikkaukseni on, että muutamaa vuotta tulevaisuudessa kartonki ei ole enää niin tuottavaa. Tähän liittyy myös Kiinan kasvun hidastumista, tietenkin.

Mutta miksi paperiyhtiöt käyttäytyvät? Vastaus ei välttämättä liittyy ahneuteen. Uskon, että se on juuri tämän suuren syklin vaikutus – ne jotka ovat nopeinta siinä mukana, hyötyvät eniten. Ja sen takia kun ainakin Euroopassa paperiyhtiöt ovat vaan kourallista (vaikka ei ole ihan oligopoli), riski häviää kilpailussa on varmaan melko suuri. Sen lisäksi on vaan totta, että osakkeenomistajat ‘vaativat’ parempia tuloksia (heille) koko ajan. Mitä kymmenen vuotta sitten nähtiin hyvänä strategiana (investoida) on nyt haitta (ylikapasiteetti). Euroopassa ja Suomessa, koska kysyntä on huono, ainoa tapa parantaa, ainakin hetkellisesti, tulosta (tai näyttää vakavalta) on leikata henkilökuntaa ja/kapasiteettia.

Tämä ei ole kuitenkaan koko tarinaa. Kuten olen myös väitöskirjassani kirjoittanut, henkilökustannukset ovat vain noin 11% kokonaiskustannuksista. Täällä olen kirjoittanut puuraaka-aineen hinnoista. Sen lisäksi kemikaalit ovat suuri kustannustekijä, kuin myös kuljetus. UPM haluaa vähentää kiinteät ja variaabelit kustannukset, mutta se on vaikeaa kuvitella miten. Joo, kyllä laittamalla koko tehdas kiinni vähenee kustannukset. Väitöskirjassani esitän World Input-Output Databasen perusteella, mistä Suomen paperiteollisuuden tärkeimmät raaka-aineet tulee. Puu ja sellu tulevat (paitsi Suomesta) enimmäkseen Ruotsista, Venäjältä ja (sellu, nykyään) Brasiliasta. Kemikaalit toisaalta tulevat enimmäkseen Saksasta. Nämä raaka-aineet ovat suurin piirtein (+ energiatarpeet) paperiteollisuuden variaabelit kustannukset. Kaikenmaailman henkilöstökulut ovat toisaalta enemmän tai vähemmän kiinteät kustannukset. Mutta kuten on selvää esim. puukaupasta, myös osa niitä raaka-aineita on suhteellisen kiinteitä kustannuksia, koska niistä sovitaan sopimuksella tietystä aikavälistä (oletan ainakin puusta ja energiasta). Eli toisin sanoin: henkilöstön hinnasta sovitaan työehtosopimuksella ja toisista tarpeista toisenlaisilla sopimuksella.

Sillä tavalla päästään EU:n talousnäkymät, josta ilmestyy tässäkin blogissa koko ajan linkkejä. Mutta myös ulkopolitiikka voi olla relevantti, koska voi hyvin olla, että Venäjän sanktiot purevat jotenkin puun saantiin (tai vaikka suomalaisten metsäyritysten mahdollisuuksiin). Mutta vaikka metsäteollisuuden toimintaympäristö on hyvin monimutkainen juuri nyt, kuitenkin UPM:n talousjohtaja sanoo:

Meillä on käytössä rautakankimalli, johon on vaikea saada joustoa tarvittaessa.

Olin pari viikkoa sitten seminaarissa, missä pohdittiin, onko Suomen työmarkkinat jäykkiä, ja tiivistettynä vastaus oli kyllä ja ei. Kyllä: palkoista tai työajasta ei helposti jousteta. Ei: Suomessa joustavuus toimii lomautuksien ja irtisanomisten kautta. Olen sitä mieltä, että tämä työmarkkinoiden joustavuus on just se, mitä haetaan. Miksi ei leikkaukset kohdistetaan Saksaan? Koska siellä on paljon vaikeampaa antaa työntekijöille potkut kuin Suomessa. Siellä olisi mahdollista joustaa työajan kanssa, mutta se on taas teknisesti vaikeaa paperitehtaiden kanssa.

Johtopäätökset

Ensinnäkin on todella kurja, että näin moni saa potkut tilanteessa missä työ on jo vaikeaa saada. Vaikka mun toivo ei ole turhan korkea tähän suhteeseen, toivoisin silti, että alueelliset TE-keskukset ym. tekevät parhaansa löytää näille ihmisille töitä.

Sitten – vaikka yritysihmiset helposti sanovat “markkinat!” uskon, että UPM kantaa itsekin vastuuta siitä, että on ylikapasiteettia. Yritysteknisesti on tietenkin loogista sulkea nimenomaan vanhemmat yksiköt, jossa kannattavuusraja on korkeampi. Silti uskon, että UPM tuijottaa liikaa henkilöstökuluja (varmaan näin opetetaan kauppakorkeakoulussa) ja liian vähän niitä muita tekijöitä. Kokonaisuudessa voi hyvin olla, että osittain omatekoinen ylikapasiteetti ja muiden raaka-aineden hintakehitys ovat vaikeuttaneet kilpailukykyä enemmän kuin Suomen palkkataso. Varmaan UPM kuitenkin kuvittelee, että se pystyy tehdä enemmän niistä palkkakuluista kuin muista kuluista.

Tämä kokonaisuus voisi vielä kirjoittaa uudestaan yritysvastuun näkökulmasta, ja vaikka onko osakkeenomistajakapitalismi hyvä vai huono (verrattuna perinteiseen ‘kärsvällisen pääoman’ malliin, mistä nimenomaan paperiteollisuus hyötyi.) Mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ne ovat vaan eväät rohkeille toimittajille.

Advertisements

Paperiliitto, Metalliliitto ja TEAM keskustelevat yhteistyöstä

Tämä seminaari voi olla jo menneisyydessä tai se on vielä tulevaisuudessa. Halusin katsoa Paperiliiton sivuilta, onko siellä jo jonkinlainen kannanotto tämän päivän UPM-uutisista (mistä mä kirjoitan myöhemmin). Ei vielä ollut, mutta uutinen siitä yhteistyöstä oli, vaikka tiedote on jo melkein viikko vanha. Ydinviesti siinä on:

Teollisuuden rakennemuutos on vienyt Suomesta kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja sitä kautta liitoilta jäseniä ja resursseja. Tämän myötä ja samaan aikaan työnantajien puheet ovat koventuneet. Tätä taustaa vasten myös liittojen on yhdessä mietittävä, miten saada aikaan nykyistä parempi vaikuttavuus ja neuvotteluvoima tuleviin koitoksiin.

Jos kelataan vähän taaksepäin, voidaan muistaa, että alkuperäinen TEAM-hanke olisi sisältynyt kaikki teollisuusliitot. Kuten kuvailen väitöskirjassani (s. 57-58, täällä), Paperiliitto päätti jo vuonna 2007 olla liittymättä ja myöhemmin Metalliliitto päätti samaa. Olen kutsunut väitöskirjassani Paperiliiton päätös olla liittymättä strategiseksi virheeksi, muuttuvan (metsä-)teollisuuden ja talouden kontekstissa.

On siis hyvää, että Paperiliitto on päättänyt vakavasti puhua yhteistyöstä muiden liittojen kanssa (vaikka juuri yhteistyö koko ajan painotettiin). Aiemmin päätettiin olla liittymättä TEAMiin, koska Paperiliiton ‘erikoisasema’ ja halu pysyä itsenäisenä pidettiin tärkeänä ja ei täysin yhteensopivia TEAM-hankkeen kanssa. Siinä oli toki järkeä, ottaen huomioon, kuinka vahva Paperiliiton alueellinen järjestäytyminen on.

Seuraan mielenkiinnolla, mitä tästä johtaa.

 

Short analysis: of market pulp, pulp markets and price formation

Although I have written recently more about the Eurocrisis and economic policy, I still follow the Finnish/European paper industry with interest. In this short analysis I would like to present some thoughts about the Finnish pulp market, its actors and its possible development. In a way, this analysis is an exhibition of how economic sociology, and how it understands markets, may be valuable for firms as well.

First, about price formation – I wrote about that topic before, in 2012, with regard to the price increases in softwood pulp.

The news from Finland (Helsingin Sanomat 30.10.2014) right now is that Finnish forest-owners’ lobbying organisation MTK demands price hikes to the price of pulpwood, arguing that the price of pulpwood has declined by some 40% since 2000, while the pulp industry has performed well.

My interest was raised especially by this sentence (citation of Mikko Tiirola; my translation from Finnish):

Although the price of pulp is set in markets, the price of pulpwood is like a brainwave during coma.

In other words: he, as the representative of the lobbying organisation, is not happy. And it is true that the pulp markets have been quite good, recently at least the pulp divisions of major Finnish forest industry firms have performed well (whether that will last with a slow-down of China is another question).

It is telling that the article mentions that there are about 300.000 forest owners but there are only four pulpwood buyers: Metsä Group, StoraEnso, UPM and Harvestia. For logs there are many buyers, since there are quite many saw mills still in Finland.

So, in effect we see here a market structure which is much like oligopsony. In this situation, the buyers effectively set the price and any standards regarding pulpwood. To see how this works, it is instructive to see the effect of harsh storms on the price of wood (in this news article, no differentiation is made between roundwood and pulpwood). Following the storm, and the inevitable harvesting of the fallen ‘storm-trees’, the price for wood dropped to 20 percent of normal prices. Following an earlier storm in 2012, UPM stated in a press release (my translation):

“The price of wood naturally is of interest for forest owners. However, the price level is determined on the market through supply and demand.”

The manager of wood acquisition who is speaking here then goes on to list many factors which influence the final price effect of the storm. Of course, one can dress this up as a question of supply and demand, but in a situation with only a few buyers this is rather more like a negotiation situation – as I emphasised in the older article ‘It should not be particularly difficult to get the market to accept the price increase, they said.’ – but in this case it would be what kind of lower offer would be agreed upon.

The article in Helsingin Sanomat mentions the divergence between prices of pulpwood and roundwood (which goes to sawmills). To show the influence of market organisation, look at this picture (data from the Finnish Statistical Yearbook of Forestry):

Pine prices 1983-2012

Pine prices 1983-2012

 

 

 

 

 

 

 

 

For simplicity I only present the price development (euro/cubic metre) for pine. I now also disregard all kinds of quality requirements regarding what is suitable for sawmills and for pulp mills. Although 2010 and 2011 saw damaging storms in Finland, prices did not change very much. The decline in prices between 2007 and 2009 more likely had to do with the emerging economic crisis in Europe.

Although there is probably a way to argue the same thing through econometrics, I have the feeling that part of the relative success (and in the early euro era, until about 2005, the substantial profits)  of the Finnish pulp and paper industries is also due to the quite constant price of pulpwood (at least for pine). And regarding market organization – I did not find statistics on the import of pulp wood to Finland but Finland does import significant amounts of pulp.

The Finnish Statistical Yearbook of Forestry also mentions the cost structure of the pulp and paper industry in comparison with the wood-products industry, and the fraction of wood raw material for the latter is indeed nearly twice that of the pulp and paper industry, which should not come as a surprise in the light of the picture above. In addition, total profit as a percentage of the total turnover is much smaller in the wood-products industry.

So, in conclusion, it can be understoon why the lobbying organisation is demanding hikes in pulpwood prices. The problem nonetheless is, seen from how the market is organized: why should the Finnish pulp and paper industry firms care about this demand? After all, they are more or less in a position to negotiate the prices that suit them, or even replace domestic pulp by foreing pulp. The organization of the market can then be seen as a key factor in the price developments of pulp wood. The fact that the article in Helsingin Sanomat mentions that the organization of  membership in the lobbying organization changes (not anymore mandatory) may even have the effect of downward pressure on prices, as the buyers may even have more scope to play off different sellers against each other.

 

 

Innovation in the paper industry – the only way forward (pulp bleaching)

Both in my dissertation articles and on this blog I have discussed the merits of product- versus process innovation. Finland is in such a location, that its industry can’t be just as good as Germany’s or Japan’s, no, it actually has to be better, because between Finland and most of its markets there is a barrier which increases price: the Baltic Sea. Now, Finnish export industries, including their trade unions, have complained a lot about the Sulphur Directive, as it would add an unfair extra cost on Finnish exports (from 2015). As I’d like to say: yes, that is true, but the time used to complain about this issue also could have been used to gear up for changes. And beyond that, the Finnish state also has instated a compensation program. On top of that, Wärtsilä is doing great business with retrofitting sulphur-washers to older ships. And, let’s not forget that Finland has the great potential of developing sulphur-free biofuels based on processes in the pulp- and paper industry. Admittedly, this is still in baby shoes, but right now, with nearly free money from banks due to zero interest rates (nearly) the industry should throw a lot of money on this issue, as this is a sure source of demand in the years to come, in contrast to paperboard markets, which may at some point in the near future (especially regarding China’s slowdown) reach a saturation point and then the whole overcapacity drama will play out all over again.

The biofuel issue is one of product innovation, and Finland can and should be a leader in that field – all Finnish forest industries have pilot plants and bigger refinery plans in various stages of completion. Product innovation in the sense of intelligent paper etc. is probably going on as well, but I do not know how scaleable these products would be and how popular they would be. Things like packaging that announces when food goes bad sound great, but for the end-seller (i.e. shops) they might be a cost which is too high relative to benefits. But we have to see about that.

The issue of process innovation has been very important in the Finnish paper industry. Due to process innovation, labour productivity has greatly increased over the years.

As a besides, which is a well-known phenomena, labour productivity growth has both benefits and drawbacks, both for employees and employers. It is obvious that greater labour productivity enables the final product to be cheaper, but depending on market demand, rising labour productivity might endanger jobs at the site (after all, less personnel would be needed to produce the same amount of product). Furthermore, especially in the Finnish context with its high local unionization rate, labour productivity increases have also led to wage increases. These have been justified for many years, as long as markets grew. Currently, however, high labour productivity and low demand make for a problematic combination. In the Finnish legal (and labour market relations) context, the only way to combine these facts is to shed labour – it is near impossible to be flexible on wages. This kind of rationalization has its own risks – firms are very vulnerable to sickness absence and chronic understaffing also increases the risk of sickness absence. Thus, in terms of labour, labour productivity increases are not quite always positive, especially because at the moment employers would not increase wages along with productivity, because the market situation is so weak.

Enter university-led innovation. A recent report on Tekniikka ja talous discusses an innovation by the research team of Tapani Vuorinen of the Aalto University. Short and simple, the innovation is a much faster way to bleach pulp. The article mentions that the process would be 100.000 times faster than the traditional process. This means that also labour productivity would greatly increase, and thus the labour costs of making paper could drop. The article mentions that this new method would be commercially available in about three years and it would need only small investments. Again, with the availability and price of credit as it is, a no-brainer I’d think. Professor Vuorinen also states that this method would have positive impact on the environment, because it would not be necessary to cook pulp as long as currently needed.

It is clear that the current economic crisis in Europe and (possibly soon emerging in) China and other emerging markets have a strong negative impact on industries through lack of demand. However, it is not possible to revive the economy by cutting costs. Firms should be bold and take the cheap loans that are now available and take the risk. It is only through investments that new jobs can be created, and only investment can lead to growth. Why be risk-averse when it’s almost money for nothing? Shareholders do not only watch corporate debts and labour costs, but also investments, because they may tell about future

New pulp industry investment in Finland/Äänekoski

Today is apparently a day for good news. On the website of Tekniikka&Talous a press release/news item was published concerning a new investment by Metsä Fibre in a so-called next-generation pulp mill, of a value of 1,1 billion Euros, which would make it the biggest single domestic investment in the pulp and paper industry in Finland.

Why is it next-generation? The english press release states:

The new mill will be the world’s first next-generation bio-product mill that can convert wood raw material into a diverse range of products. In addition to high-quality pulp, the mill will produce bio-energy and various bio-materials in a resource-efficient way. A unique bio-economy ecosystem of companies will be built around pulp production.

So this is why it is not presented as a pulp mill but as a bio-product mill: the diversity is an important issue I’d say. This development supports the ideas I have regarding the transformation of the pulp and paper industry (e.g. in the context of the Sulphur Directive: here). This is the kind of innovation Finland needs both in terms of employment (which is estimated at 2500 jobs in the whole value chain) and environmental impact. Finland has very high tech know-how regarding forest industries and more and more it is possible to see off-shoots of the ‘traditional’ paper industry developing into new industries.

“Trees go high-tech: process turns cellulose into energy storage devices “

[below in Finnish, shortly]

This is exciting – through some process it is possible to make cheap superconductors out of cellulose:

OSU chemists have found that cellulose – the most abundant organic polymer on Earth and a key component of trees – can be heated in a furnace in the presence of ammonia, and turned into the building blocks for supercapacitors.

These supercapacitors are extraordinary, high-power energy devices with a wide range of industrial applications, in everything from electronics to automobiles and aviation. But widespread use of them has been held back primarily by cost and the difficulty of producing high-quality carbon electrodes.

The new approach just discovered at Oregon State can produce nitrogen-doped, nanoporous carbon membranes – the electrodes of a supercapacitor – at low cost, quickly, in an environmentally benign process. The only byproduct is methane, which could be used immediately as a fuel or for other purposes.

Once more it goes to show that industries and research related to the paper and pulp industry can foster important innovations, and with environmentally sound results even.

[Ja suomeksi]

Tekniikka&talous rapportoi tästä myös, mikäli ei halua lukea englanninkielistä tekstiä. Olen aika innostunut tästä – tässä on taas esimerkki, miten metsäteollisuus voi tuottaa innovatiivisia tulevaisuuden tuotteet!

Porin Valmetille työtä riittää – “Uudet selluntuotantolinjastojen tilaukset”

Sellubisnes edelleen kannattaa. Valmet näyttää, että laatu on tärkeämpi kuin edullinen hinta – Suomen kilpailuvaltti on laatu, ei pohjahinta. Vaan hyvällä hinnalla saa hyvän tuotteen.