Category Archives: Suomeksi

Analyysi: Elinkeinoelämän keskusliitto etsii uuden roolin

Viime aikoina Suomen työmarkkinajärjestelmä on ollut mylleryksessä. Onnistuttiin sopimaan kikystä, mutta varjon alla: Elinkeinoelämä oli muuttanut sen sääntöjä näin, ettei se voi tulevaisuudessa enää olla osallisena keskitettyihin sopimuksiin. Tämä tarkoitti tulopoliittisten ratkaisujen aikakauden loppu, mikä tosin oli jo ilmassa vuodesta 2008, kun EK ilmoitti, ettei se halua enää tupoja.

Ensin oli aikomus saada Ruotsista kopioitu ns. “Suomen malli” aikaiseksi, mikä tarkoitti, että vientialojen menestys asettaa (sitovan) ylärajan palkankorotuksille. Tässä mallissa, vaikka kuulostaa järkevältä, olisi ollut kaikenlaisia ongelmia, mm. naisten ja miesten palkkatasa-arvoon, ja olisi vahvistuneet tällaisia tendenssejä. Kaavailtu malli kuitenkin jo ehti kaatua ennen kuin otettiin käyttöön, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti neuvottelevansa sektoritasolla itse. Myöhemmin Metalliliitto myös ilmoitti, ettei se osallistu enää “Suomen mallin” kehittämiseen. Helmikuussa EK sitten ilmoitti, että sääntömuutoksen takia se irtisanoo lähes kaikki keskusjärjestösopimuksia. Tämä aiheutti kuohuntaa nimenomaan työntekijäliitoilla. Ainakin AKT ja Rakennusliitto nojaavat melko vahvasti erilaisiin keskusjärjestösopimuksiin niiden solmimissa työehtosopimuksissa. Nämä käytettiin sen takia, ettei tarvitse erikseen neuvotella sopimusosioita esim. luottamusmiesten asemasta, yt-neuvotteluista tai irtisanomissuojasta. Esim. Paperiliitto on itse neuvotellut tällaisia osaksi sen työehtosopimuksia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että osa ammattiliittoja ja työnantajaliittoja joutuu tulevana liittokierroksella (syksy 2017) neuvottelemaan näistäkin asioista. Luvassa on todennäköisesti vaikea neuvottelukierros, ainakin osan alojen kohdalla.

Viimeinen käänne tuli viikonloppuna, kun EK:n Mattila kertoi Helsingin Sanomissa, että suomalaisten palkat ovat 10–15 prosenttia liian korkeat ja ”Tarvitsemme vielä monta kikyä”. Tämä on tietenkin omituinen kommentti, jos muistetaan, että EK ei voi tehdä keskitettyjä ratkaisuja enää, eikä ole olemassa toinen toimija, joka ottaisi tämän roolin. Joten on aiheellista kysyä, miten EK näkee, että saadaan keskitettyjä ratkaisuja aikaiseksi, ilman työantajaosapuolta? EK itse halusi sektorikohtaisen neuvottelukierros, tosin ”Suomen mallin” avulla. Mutta se juna meni jo, kun Metsäteollisuus veti töpselin irti tästä suunnitelmasta. Nyt mennään ilmeisesti kohti ihan perinteistä liittokohtaista neuvottelukierrosta , joita Suomen työmarkkinasuhteiden historiassa on ollut moni.

Mielenkiintoinen tässä valossa on miten Suomen Yrittäjät reagoi Mattilan julistukseen. Vaikka SY:n Jyrki Mäkinen yhtyi monista asioista Mattilan tilannenäkemykseen, hän totesi kuitenkin, että Suomi ei tarvitse yleista palkka-alea. Tästä päästään juuri EK:n ydinongelmaan: kun se on nyt ottanut itsensä irti työmarkkinasuhteiden prosesseista, mitä jää sen rooliksi, ja tarkemmin: miten se erottuu Suomen Yrittäjistä? Mäkisen kommentit näyttävät, että tärkeistä asioista Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ovat samaa mieltä. Myös molemmilla on yhteisenä tavoitteena paikallisen sopimisen lisäämistä sekä työmarkkinaprosessien joustavammaksi tekeminen. Näillä kahdella järjestöllä on myös yhteinen kohderyhmä: yrittäjät ja yritykset. Toistaiseksi näyttää siltä, että Suomen Yrittäjät tuottaa myös jäsenilleen palveluja. EK toistaiseksi näyttää enemmän lobbausjärjestöltä.

Tulevan ajan suuri kysymys on: löytää Elinkeinoelämä itselleen profiilia, millä se erottuu Suomen Yrittäjiltä? Metsäteollisuus ry:n suhtautuminen ”Suomen malliin” näyttää, että EK on rajoitetusti valtaa ohjata sen jäsenten toimintaa työmarkinasuhteiden suunnasta. Vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto varmasti uskoo, että sen nykystrategialla päästään sen toivomaan malliin, voidaan pohtia: tarvitaanko Elinkeinoelämän keskusliittoa sitten vielä? Se on viimeiset 10 vuotta vahvasti ohjannut Suomen työmarkkinasuhteiden kehityssuuntaa, mutta jääkö se nyt ilman tehtävää? Vai onko EK sitten Suomen Yrittäjien kilpailija jäsenistä mutta ne ajavat jokseenkin samoja tavoitteita politiikan vaikuttamisen kautta? Toisin sanoin: mihin siirtyy työmarkkinasuhteiden painopiste?

Kestävä kehitys, yritykset ja talous: tapaus Alankomaat

Taustaksi: olen ollut vuodesta 2015 mukana Turun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen projektikurssilla “Kestävä kehitys“. Sen tiimoissa olen opettanut sosiaalisesta kestävyydestä ja olen oppinut mm. ekologisesta kestävyydestä. Silloin huomasin muun muassa, kuinka rajoitettuja Suomessa keskustelut tästä asiasta ovat. Puhutaan kyllä ilmastonmuutoksesta, mutta se ei ole lainkaan ainoa planeettamme rajaehto (boundary) ihmiskunnan elämälle. Tämä artikkeli on suhteellisen lyhyt ja kattaa hyvin erilaiset kriittiset kohdat.  On myös tärkeää muistaa, ettemme suinkaan tiedä kaikista prosesseista jotka vaikuttaa meidän planeettaamme. Artikkelin valossa nämä ns. climate change hoax -pellet näyttävät varsin säälittävältä, koska ne ilmeisesti eivät taju kuinka paljon muuta pelissä on.

Mielestäni on rohkaiseva nähdä, että kaikenlaiset suursijoittajat ja suuret yritykset (puhumattakaan USAn armeijasta) näkevät ilmastonmuutoksen (jos käytetään nyt sitä “kattotermina”) riskit – taloudelliset, poliittiset, vaikka kulttuurisetkin. Suomessakin on yhä enemmän cleantech-yrityksiä.

Viimeinen askel tässä kehityksessä tapahtuu juuri nyt Alankomaissa. Siellä on eduskunnassa lakialoite, tehdä Ilmastolaki. (tässä sen teksti, hollanniksi tietenkin.) Tämä on siis lakialoite, jonka eduskunta teki, ei mitään hallituksen esitys. Alankomaissa eduskunnalla on oikeus, laatia lakialoitteita (kuten Suomessakin). Mitä tekee tämä aloite erikoinen, on että eräät Alankomaiden suuret yritykset (Siemens, Eneco, Shell, Heineken, Schiphol (Amsterdam Airport), Van Oord ja Havenbedrijf Rotterdam (Rotterdam Harbour) tukevat tätä aloitetta. Tämän seurauksena 35 muuta isoa yritystä on liittynyt tähän tukiryhmään. Mainittu syy tukeen on mielenkiintoista tuoda esiin myös. Firmat toteavat, että tulee ensin kuluja ja vasta silloin hyötyä/voittoa, mutta:

“Olemme varmoja, että alankomaalaiset firmat voivat käyttää osaamisensa ja kokemuksensa maailmanlaajuisesti. Talouden rakenteen muutoksen kiihdyttäminen maksaa alussa enemmän, mutta lopussa tuo enemmän. Se on yrittäjyys ja katsoa eteenpäin.”

“Tämän tavoitteen saavuttamiseksi [uuden talouden rakenne] tarvitaan yrittävä, innostava valtio, joka antaa tilaa yrityksille täyttää roolinsa energiatransitiossa.”

[käännös PJH, lähde]

Myös huomattava on, miten nämä yrityksen edustajat viittäävät Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteisiin sekä Alankomaiden kolmikantaprosesseihin. Nämä yritykset tajuavat, miten tärkeää sosiaalinen kestävyys on (mm. osallistuminen, tasa-arvo, oikeusvaltion rooli) saavuttaa ekologisen kestävyyden tavoitteita.

“Suomen malli” työmarkkinoihin – miksi?

Kiireinen päivä tänään, joten hyvin pelkistetty jotain ehdotetusta “Suomen mallista”. Se on ilmeisesti sellainen, että “että jatkossa vientiliitot määrittäisivät palkankorotusten ylätason.”

Miksi?

  • Koska Suomen kilpailukyvyn tulee parantaa.
    • Ajatusvirheet:
      • Suomi on vientivetoinen talous – ei pidä paikkansa, katso tässä. Jos Suomi olisi oikeasti vientivetoinen talous, viennin arvonlisäys olisi isompi kuin kotimaisen sektorin.
      • Suomen kilpailukyky (hintakilpailukyky) riippuu jotenkin kotimaisen sektorin palkoista. En edes ymmärrä mikä mekanismi tässä pitää olla, koska jos mitään, kotimaisen sektorin arvoketjussa on tuontia. Jos suomalainen teollisuusfirma myy jotain Suomessa, vaikka lähikaupan kautta, se ei ole vienti. Kysynnän määräytyy siten kotimaisen tulotason kautta.
      • Ab Suomi Oy. “Suomi” ansaitsee rahaa myymällä tavaroita ulkomaille. Vain sen kautta tulisi rahaa Suomeen. “Emme voi rikastua toistemme paitojen pesemällä.” Tämä ajatus sivuuttaa kokonaan miten raha luodaan fiat currency -järjestelmässä.
      • Tämä Suomen malli sivuuttaa myös se, että nimenomaan teollisuudelle palkkakustannukset ovat pienempiä huolia. Eilinen synkkä viesti viennistä osoittaa vaan yhtä asiaa: jos muualla markkinat kasvavat, mutta vienti sakkaa – me tehdään väärät tavarat. Ei palkkamaltti auttaa siihen yhtään. Kotimainen sektori riippuu taas kotimaisesta kysynnästä, ja sitä saa vaan kasvaamaan palkkojen kautta.
  • Seuraukset:
    • Mielestäni Suomen mallissa unohdetaan (jälleen) tyystin että Suomi on eurossa. Katso tästä linkistä kaava. Ei teollisuusalojen palkkamaltilla voi radikaalisti muuttaa tuota kaavaa – että reaalinen effektiivinen valuuttakurssi muuttaisi olennaisesti positiivisempaa.
    • Jos maailmassa menee hyvin, ja teollisuuden aloille menee hyvin, tulee kotimaisille sektoreillekin isompia palkankorotuksia. Mutta jos maailmassa menee huonosti tai Suomen teollisuus ei pysty diversifioimaan tuotteensa (tai ylipäätään myydä mitä maailmalla halutaan), sitten “Suomen malli” kyykyttää kotimaiset sektorit. Ja kuten olen jo kauan sitten sanonut, Suomen talous joksikin pärjäsi niin kauan kuin kotimainen kysyntä riitti 2008 jälkeen (See some data here). Suomen malli toimii negatiivisena paineena siihen.
    • Jatkona siihen – tämä tulee tietenkin suoraan negatiivisena asiana naisvaltaisille aloille. Eli tässä on selvästi myös tasa-arvonäkökulma.
  • Eli: mielestäni olisi tosi huono idea toteuttaa “Suomen malli”, koska kaikkien EMU-sääntöjen ja Euron lisäksi tämä lisäisi jälleen uusi joustomattomuus jolla on hyvin todennäköisesti vain mahdollisuudet positiviisiseen suuntaan ja todelliset vaikutukset negatiiviseen suuntaan.
    Mielestäni olisi oikeasti aikaa Suomen työmarkkinamallin uudelleenkeksimiseen. Korporatismi on ihan fine sinänsä, mutta mielestäni tällä hetkellä yritys päästää sopuun ei edes (lopun lopussa) hyödynnä vientialan liittoja.

18 Signs Economists Haven’t the Foggiest

Source: 18 Signs Economists Haven’t the Foggiest

Tämä on erittäin hyödyllinen artikkeli, nimenomaan jos lukee säännöllisesti Helsingin Sanomat ja lukee mitä ekonomistit siellä kommenteissa väittää. Pidä lista mukana, tee siitä vaikka bingo!

Yhteiskuntasopimus, jälleen

Ilmeisesti on löydetty taas “tahtotila” ryhtyä neuvotella yhteiskuntasopimusta. Lycka till.

Tästä YLE:n uutisista pisti silmään seuraavaa kappaletta:

Hänen [Lauri Lylyn] mukaansa SAK:n tavoitteena on myös estää työsopimuslakiin kaavaillut määräaikaisissa työsuhteissa olevia koskevat heikennykset sekä työehtosopimuksiin liittyvät heikennykset.

En tiedä mitä on kaavailtu, mutta mietin vaan, miten nämä kaavailut suhtautuvat Mä䄄rä„aikaista ty”ötä„ koskeva puitesopimukseen (Council Directive 1999/70/EC of 28 June 1999)

Syrjim„tt”myyden periaate (4 lauseke)
1. Mä䄄r„aikaisiin työ”ntekijö”ihin ei saa soveltaa epä„edullisempia ty”öehtoja kuin vastaaviin vakituisiin ty”öntekijö”ihin
pelkä„stä䄄n siksi, ett„ heillä„ on mä䄄rä„aikainen ty”ösopimus tai työ”suhde, ellei siihen ole asiallisia syitä„.

Käsittääkseni Suomessa on aika tiukka juridinen käytäntö siitä, milloin työsopimus saa olla määräaikainen.

Onko Oikeusministeri kuullut asiantuntijoita vai onko tämä taas mennyt sillä pohjalla, että halutaan jotain katsomatta onko se mahdollista?

Poliittinen analyysi: Miksi hallitus ei puutu kovemmin rasistiseen ilmapiiriin?

Saksassa on ollut todella monta iskua vastaanottokeskuksiin ja turvapaikanhakijoihin. Kotimaassani, Alankomaissa, oli pitkään rauhallista mutta sielläkin on ollut iskuja ja toissapäivänä protesti vastaanottokeskuksen tulon vastaan lähti ihan käsistä – osallistujat heittivät kiviä, pulloja ja ilotulistusta kaupungintalon päin, missä oli kokous kesken. Poliisisuojan huolimatta osallistujat murtasivat läpi ja kokous evakuoitiin. Suomesta kyllä tiedetään miten menee täällä: aika monta vastaanottokeskus paloi jo, somessa hehkutetaan sitä ja ilmeisesti monissa paikoissa on jo neonazi-katupartiot.

Varmaan yksi asia mitä monia mietittää on, miksi hallitus ei puutu tähän kovemmin? Tässä on mun näkökulmasta hälyttäviä merkkejä siitä, että virallinen valtionvalta väistyy näiden oikeistoelementtien tieltä.

Osa opintojani oli valtio-oppia ja poliittinen tiede, ja ajattelin vaihteeksi vähän siitä kirjoittaa. On mielestä tällä hetkellä kautta Eurooppa aivan liian monta samanlaisia piirteitä kuin 30-luvun Saksassa, alkaen talouskriisistä ja sen “hoitoa” ja “ratkaisuja”. Yhdessä lempipaikassani Turussa oli tänä viikkona ilmestynyt neonatseja. Ne eivät halunneet lähteä, vaikka ravintola/kahvila saakin valita sen asiakkaat. Illalla olisi joku anarkistien keskustelu-ilta, ja selvästi oli tarkoitus haastaa riitaa ja tapella anarkistien kanssa. Onneksi poliisi sai ne pois sieltä. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti sellainen tapahtuma, että tajusin Suomen pysyvästi muuttuneen huonompaan suuntaan. Mikä maa se on, missä joku ryhmä tulee paikalle ja alkaa käyttäytymään uhkaavasti? For the record – en kuullut, että anarkistit olisivat tehneet samanlaista johonkin neonatsi-kantabaariin. Tämä on lopettava. Miksi hallitus ei tee lähes tarpeeksi tätä? Petteri Orpon puhe oli tärkeä viesti ja myös jotain sen ratkaisuja ovat oikeaan suuntaan. Mutta tällä hetkellä uhka näyttää tulevan juuri näistä neonatsiryhmiltä. Ja yhden ryhmän puheenjohtaja on jopa eduskunnassa!

En nyt ihan ehtinyt kartoittaa huolellisesti kaikkien ministerien kannanotot, enkä tarkkaan tiedä, millaisia toimenpiteitä valmistellään esim. sisäministeriössä. Siitä huolimatta haluaisin antaa kahta tulkintaa siitä, miksi Suomen hallitus ei puuttunut kovemmin tähän rasistiseen ilmapiiriin.

  1. Hallitus on nähnyt, että näiden iskujen yhteydessä Persussuomalaisten kannatus on romahtanut. Ei välttämättä ole ihan suora yhteys, mutta se, että SDP on todella kovassa nousussa, voisi tarkoittaa, että äänestäjät eivät halua tukea puoluetta, joka ei vakavasti hoitaa sen äärisiipiä. Tässä analyysissa muut (hallitus) puolueet eivät tee mitään, koska ehkä yhteistyö Perussuomalaisten kanssa ei toiminut niin hyvin ja tällä tavalla asiaa ratkaisee itseään. Pitää vaan sitkeästi jatkaa yhteistä matkaa vaalien asti.
  2. Kyynisempi tulkinta on, että hallitus ei tee mitään sen takia, että esim. Olli Immosen ja kaikenlaisten kuntapäättäjien kautta näillä radikaaleilla elementeillä on melko vahva side Perussuomalaisiin. Vaikka Stubb on yrittänyt tehdä Kokoomuksesta modernin liberaalin puolueen, onhan Kokoomuksellakin melko vahvoja oikeustolaisia edustajia (ajattele vaikka Ville Rydmanin lausuntoja kautta aikoja). Tässä analyysissa Kokoomus näyttää vastuullisemmalta juuri tästä asiasta ja se voi melko vapaasti ehdottaa esim. maahanmuuttoa kiristäviä toimenpiteitä. Eli se, että “räyhätään” tarkoittaa, että Kokoomus voi ajaa oikeistolaisempaa politiikkaa kuin mitä se voisi ilman Perussuomalaisia ja ilman nämä polttopulloiskuja.

Politiikassa kaikki on siitä kiinni, miltä näyttää. Analyysi tuo esiin mitä on ehkä “naamarin” takana. En usko, että tulkintojeni ovat ainoat mahdollisia, ja toivon, että olen väärässä. Tulkintojeni ovat vain osoitus siitä, että politiikan kentällä muilla hallituspuolueilla ei ole välttämättä kannustimia toimia kovasti tämän rasistisen aallon vastaan.

Ei mulla muuta tänään. Vain huoli Suomesta ja tulevaisuudesta.

PÄIVITYS 19.12.: Mielestäni tämä Hesarin artikkeli näyttää täällä, että Suomen oikeusjärjestelmä toimii ja että on vahva viesti tuomiossa mukana että tämä ei käy Suomessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteiskuntasopimus kaatui – mitä nyt?

Mediassa vilisee jo kaikenlaisia visioita siitä, mitä nyt tapahtuu työmarkkinasuhteissa kun “yhteiskuntasopimus” kaatui. Haluan ensin taas kerran korostaa, että tämä oli oikeasti pyrkimus saada jonkinlaisen keskitetyn sopimuksen aikaiseksi – termi yhteiskuntasopimus kuuluu poliittiseen filosofiaan.

Nyt on kaaos. Sitten (osittain nyt jo) tulee syyttelevät sormet – syyllisiä etsitään. Seuraavaksi tulee..mitä?

Olen miettinyt näitä neuvotteluja koko ajan, ja siinä on ollut ihan avain epäonnistumiseen edessä: Sipilän pakkolaki-idea on ollut täydellinen kannustin EK:lle antaa neuvottelut kariutua. Mieti vaan, ne pakkolait heikentävät työntekijän asemaa. Sen lisäksi, että tämä näyttää sopivan EK:n kilpailukykyagendalle, se on myös erittäin kätevä, kun EK voi nyt väittää, että ammattiliitot ovat itse syyllisiä siihen, että niiden jäsenten asema heikkenee. (On ihan eri kysymys, auttavatko pakkolait tai yhteiskuntasopimus yhtään kilpailukykyyn).

Joten mä näen seuraavan tapahtuvan (in abstracto ainakin):

  1. pakkolait tulevat jotenkin (ellei kaadu perustuslain asioista)
  2. sektorikohtaiset neuvottelut tuottavat korkeat palkankorotukset ja paljon lakkoja
  3. EK luulee, että kun keskitettyjen sopimusten tie on nyt suljettu pois, 2. kohdan seuraukset antavat ohjenuoran kohti aidot paikalliset neuvottelut
  4. Ammattiliitot eivät hyväksyisi tätä, mutta EK yrittää entistä kovemmin saada sen tahtoa läpi ja kun se saa nyt voiton, ehkä tämä merkitsisi ay-liikkeen merkittävä heikkeneminen, siitä huolimatta, että tulee todennäköisesti lisää jäseniä.
  5. Joka tapauksessa yhteiskuntarauha on todennäköisesti pitkään pois tästä syystä.

Keskeinen asia on kohta 3. Sektorikohtaiset neuvottelut tuottavat korkeat palkankorotukset (tai korkeampi kuin paikallisissa tai keskitetyissä). Olen kahden ajatuksen välillä: joko EK tekee täsmälleen samaa mokaa kuin vuonna 2008 (kun “TUPO kuoli”) tai tämä on erittäin harkittu taktinen voitto.

Ei ainakaan hyvältä näyttää työmarkkinasuhteille!