Category Archives: Trade Issues

Kilpailukykysopimus osoittaa ay-liikkeen fragmentoitumisriskiä

[kielikorjattu versio tullee kunhan kerkiän]

Tässä vaiheessa päivää on selvää, että SAK:n hallitus on antanut “vihreän valon” “kilpailukykysopimukselle”. Postauksessa haluaisin piirtää suuret viivat siitä, miksi eri liitot päättivät olla neuvottelematta tästä uudesta sopimuksesta.

Aluksi kuitenkin tämä: niin kuin edellinen sopimus (Kasvu- ja Työllisyyssopimus) tälläkin sopimuksella on kamala Newspeak-mainen nimi: kilpailukykysopimus. Kuten eri tahot ovat todenneet jo, sopimuksessa on kaikenlaisia elementtejä, jotka ovat lopun lopussa palkka-alennusta. Joten kilpailukyky=palkka-alennus? PK-yrityksille asia on vähän eri ehkä, mutta nille firmoille, jotka “hoitavat” suurin osa Suomen vientiä, palkkakustannukset eivät juurikaan ole suurin ongelmaa.

Ajatukseni perustuvat tämän postauksen analyysissa tähän artikkeliin, missä selitetään, että sektori on joko “tradable” tai “non-tradable”. Siinä myös näytetään,  kuinka isot erot ovat näiden sektorien välissä jos puhutaan tuottavuudesta. Tämän lisäksi postaus perustuu tämän artikkelin havaintoon, että euroalueen ydinmaista (mihin Suomi luokitellaan) reaalit yksikkötyökustannukset selittävät hyvin marginaalisen osuuden kauppataseen vaihtelusta. Lyhyesti sanottu: yksikkötyökustannusten alennus ei tee kovin paljon viennille, ja sen lisäksi on monta talouden sektoria, jolle kotimainen tulotaso (ts. kotimainen kysyntä) on tärkeämpää.

Viikonlopun aikana ei tullut kovin paljon muutoksia siihen, mitkä liitot eivät lähde neuvottelemaan uudesta sopimuksesta: PAM, AKT, SEL ja Rakennusliitto – tämä viimeinen oman tiedotteen mukaan, koska “liitto neuvottelee uudet työehtosopimukset ensi talvena ennen nykyisen sopimuskauden umpeutumista. Näin ollen alalla ei ole tänä keväänä tarpeen käynnistää neuvotteluja työehtosopimusten muuttamiseksi. Rakennusliiton hallitus totesi niin ikään, että yhteiskuntasopimuksessa määritelty kilpailukykypaketti on jo käytössä rakennusalalla.” Tästä syystä todennäköisesti Rakennusliitto äänesti tyhjää.

SAK-laisista liittoista PAM edustaa palvelualaa, AKT kuljetus ja SEL Suomen Elintarviketyöläisiä (leipomo-, lihanjalostus-, maidonjalostus- ja teollisuus sekä virvoitusjuoma- ja panimoalalla). Suomen Lentoemäntä- Stuerttiyhdistys SLSY ei kuulu SAK:on mutta ei myöskään lähde neuvottelemaan “yhteiskuntasopimuksesta” koska se on tehnyt jo “kilpailukykysopimuksen Finnairin ja Blue1:n säästösopimusten muodossa”.

Mitä näissä on yhteistä? Rakennusliitto, PAM ja SEL edustavat sektoreita, jotka ovat ns. ei-vientialoja. AKT kuljetusliittona on hieman vienti- ja ei-vientialojen välissä ja myös eri tietokantojen luokittelussa näkyy, että kuljetus on joskus luokiteltu vientialana, joskus ei-vientialana. Tämä tietenkin riippuu siitä, millaista kuljetusta katsotaan – merikuljetus on enemmän vienti kuin maan sisäinen pakettikuljetus tai bussikuljetus. Kuljetusalalla olisi varmaan viisasta katsoa eroja sektorin sisällä, ja siten AKT:n osalta sisäinen valtatasapaino näiden eri alasektorien välissä.

Ammattiliitot edustavat jäsententä. Suomen keskusteluissa on viime päivinä puhunut paljon siitä, että onko ammattiliitoilla liikaa valtaa, tai ajattelevatko ne vaan omia etuja yms. En sitä täällä käsittele sen enempää, koska se on iso kysymys. Mitä mä tässä kyllä sanon, on, että on mielestäni hyvää, että jotkut ammattiliitot haastavat elinkeinoelämän ja politiikan hokemaa mantraa kilpailukyvystä – olkoon se sitten sen kautta, että PAM, AKT ja SEL eivät tule mukaan soveltamaan “kilpailukykysopimusta”. Kuten taloustieteissä ihan hyvin tiedetään, on palkalla kaksi puoli: se on kuluerä mutta myös tulolähde. Ilman palkat ei tuloja yrityksille. Tässä se on myös ihan samaa ostetaanko tuotteet/palvelut julkiselta tai yksityiseltä puolelta – tulo on tulo. Tästä syystä on niin tuhoisa mitä Sipilä & co haluavat: palkka-alennus tarkoittaa hyvin varmasti kotimaisen kysynnän lasku, vaikka on hyvin epävarmaa hyötyykö teollisuus palkka-alennuksesta (mm. koska palkkakustannukset ovat vain pieni osa kokonaiskustannuksista).

Tästä toiveajattelusta voi myös “syyttää” teollisuusliitot: Metalliliitto ja Paperiliitto yms tulevat mukaan tähän “kilpailukykysopimukseen” vaikka niiden jos kukaan pitäisi tietää, että pääomaintensiivisessä teollisuudessa palkkakustannukset eivät yhtäkkiä aiheuta ihmeitä – Suomen vienti riippuu todella kovasti maailmantaloudesta eikä palkka-alennus muutu siihen pätkääkään.

Lyhyesti voi siis hyvin ymmärtää, miksi PAM, AKT ja SEL eivät hyväksyneet “kilpailukykysopimusta”. On tässä mielessä yllättävää, että Ylen Uosukainen ei tunnista PAMin syytä tähän (viime vuosien säästökuripolitiikka on syönyt kovin paljon kotimaista kysyntää). Mutta mitäs JHL, Super, TeHy ja muut julkisen sektorin liitot? Veikkaan, että nämä liitot ovat olleet jo valmiiksi heikossa asemassa EU:n asettamien budjettirajoitusten takia, eikä tällä hetkellä ehkä ole tarpeeksi vastavoimaa hallitukselle (kun on tehty jo niin monta kipeitä päätöksiä).

Voimme puhua yleissitovuudesta ja pitää myös puhua miten työehtosopimukset sopivat PK-yrityksille, mutta sielläkin voi olla, että suuri vaikutus on kotimaisella tai ulkomaisella kysynnällä, ei niinkään palkkatasolla. PK-yrityksille on kyllä tärkeää keksiä jotenkin joustavammat sovellukset, kun TESis ovat sinänsä tietenkin enemmän suurten teollisuusalojen instrumentti. Tästä joskus myöhemmin.

Luulen myös, että ne liitot jotka äänestivät neuvottelemisen puolesta, halusivat “pelastaa nykyistä systeemiä”. Suomen työmarkkinasuhteiden järjestelmässä on jo monta liikkuvaa palaa (EK:n epäselvä rooli tulevaisuudessa, paikallisen sopimisen neuvottelut yms) joten ehkä yksi kriisi lisää olisi aivan liikaa. En tässä nyt kommentoi uuden sopimuksen sisältöä, se jää toiselle kerralle.

Vientivetoinen talousmalli ei tule onnistumaan

Tänään on sunnuntai ja se tarkoittaa, että aloitan päivän kahvilla ja alankomaalaisella lehdellä. Yksi syy siihen on, että pysyn vähän kärryllä siitä, mitä siellä tapahtuu. Myös uutisaiheiden valinta on varsin erilainen kuin Suomessa.

Tänään viikkolehdessä oli artikkeli nimeltään: “Liian monta rahtilaivaa liian vähälle rahdille”. Artikkeli kertoi siitä, mitä olen aiemmin olen kyllä myös lukenut esim. Naked Capitalism -sivuilla (Wolf Richterin kirjoituksia) ja välillä myös ZeroHedge.comilla. Nimittäin maailman kauppa on vuodesta 2010 kovasti hidastunut. Seurauksena on rahtilaivojen ylikapasiteettia. Toki rahdin hinta on myös tippunut öljyn hinnan kautta ja siitä että monet rahtiyritykset ovat ottaneet uusia, varsin isoja konttilaivoja käyttöön. Mutta silti – tältä se näyttää. Olen laiskana ja tänään otin vain kuvan siitä lehden graafista; en pääse kotikoneella Baltic Dryn datoihin tai Alankomaiden Tilastokeskuksen datoihin.

Maailman tavarakauppa, 3kk:n prosenttimuutos verrattuna edellisvuotta. Lähde: NRC/Handelsblad ja CPB

Maailman tavarakauppa, 3kk:n prosenttimuutos verrattuna edellisvuotta. Lähde: NRC/Handelsblad ja CPB

Artikkelissa on myös ING:n kansainvälisen kauppatutkimuksen johtaja Raoul Leering puheella, joka sanoo: “Kauppa alkaa kysynnästä. Ilman kysyntää (tuonti) ei kauppa (vienti).” Hän tuo esiin, että Kiinan tuonti on rajusti vähentynyt ja Euroopassa ja Amerikassa tuonti on edelleen heikko. Molemmat suuret kehitykset selittävät suuren osan maailmankaupan heikkoudesta.

Mitä tämä nyt tarkoittaa Suomelle ja Suomen talous? Olin torstaina puhumassa Metalliliiton tutkijatapaamisessa – raportoin myöhemmin siitä – ja sielläkin puhuin talouden rakenteesta. Vienti on toki tärkeää (pitäähän saada aggregaatissa saada tarpeeksi rahaa, että pystyy maksaa tuontitavarat) mutta väitän (kuten myös monet muut taloustieteilijät kuten Servaas Storm ja C.W.M. Naastepad, Özlem Onaran ja Marc Lavoie), että Suomen talouskasvulle kotimainen kysyntä, joka perustuu sitten palkkojen kehitykseen, on paljon olennaisempi. Olen tätä  jo vähän käsitellyt mm. tässä.

Suomen talouspolitiika kuitenkin keskittyy “kilpailukykyyn”, sekin hyvin kiistanalainen käsite joka tarkoittaa jotain erilaista jokaiselle puhujalle. Idea on, että Suomi on vientivetoinen maa ja näin ollen pitää tehdä toimenpiteitä jotka tukevat Suomen vientiä. Yllätys, yllätys – monet näitä toimenpiteet keskittyvät työvoimakustannuksiin, vaikka monet Suomen vientituotteet tulevat pääomaintensiiviseltä teollisuudelta jonka työvoimakustannusten osuus on suht. pieni. Ei puhuta siitä (tai tehdään politiikkaa siihen), että investoinnit tai uusia energiaratkaisuja voivat olla parempia vientipolitiikan kannalta. Kuten olen tässä näyttänyt, Suomen vienti on yleisesti puhuen aika bulkituotekeskeistä (ainakin jos puhutaan sen suurimmista osista).

Tänä aamuna ajatukseni oli siis suurin piirtein tämä: miksi tehdään politiikka, joka keskittyy työvoimakustannuksiin, vaikka se ei ole teollisuudelle mitenkään suurin kustannusten tekijä? (tätä käsittelin myös jo väitöskirjassani) Sen lisäksi – kauppa alkaa muiden maiden tuonnista, joten niin kauan kuin maailmantalous on heikko (heikkenemässä?) ja Euroopassa kasvu on todella vaisua, mitä on sitten järkeää tehdä tuollaista politiikkaa joka heikkenee kotimaista kysyntää? Ei opettajien tai terveyskeskuksen tai kauppojen henkilökunnan matalampi palkkaa oikeasti (edelleenkään) auttaa teollisuuden “kilpailukykyä” mitenkään. Firmat kuten Kone ja Wärtsilä pärjäävät hyvin koska muissa maissa on yrityksiä jotka haluavat ostaa niiden tuotteet. Takana on vaikka laatu, after-sales palvelut ja ylläpito , innovatiivisuus (esim liittyen Rikkidirektiiviin!). Ehkä pitää taas puhua johtajuudesta eikö pääoma-työ-vastakkainasettelusta.

Pidän Suomen tämän hetken talouspoltiikan linjaukset monin tavoin hyvin ongelmallisena: taloustieteen näkökulmasta, kauppatieteen näkökulmasta, vaikka schumpeterilaisilla näkökulmassa. Voi olla että nämä kaikki toimenpiteet toimivat Sipilän yrityksillä mutta jos hän yrittää oppia siitä ja yrittää soveltaa sitä koko maahan, se on sitten jättimainen fallacy of composition. Hän olisi voinut tutustua siihen jos olisi vaikka ottanut argumentaatiokurssia yliopistossa.

Suomen talous ja Kiinan talouden muutos

Taas yksi karkea luonnos asioista mitkä vaikuttavat Suomen talouteen. Tässä olin kertonut, mihin suomalaiset tuotteet menevät ja mitkä tuotteet. Kiina on tärkeä, tosin suhteellisen pieni kauppakumppani Suomelle. Tänään EuroIntelligence kertoi, että tilastoissa ei vielä näy, että Kiina on laskusuhdanteessa. Tosin eilen Suomessa nähtiin uutinen, joka kertoi, että suomalaiset sahat pistävät väkeä pihalle Kiinan takia.

Kiina on ennen kaikkea tärkeä vientimaa konepajoille (ei pidä unohtaa, muuten, että suomalaisilla firmoilla on Kiinassa omat tehtaat myös). Vuoteen 2012 asti kuva näyttää tältä:

Vienti Kiinalle Suomesta

Vienti Kiinalle Suomesta

Tässä näkyy, että toki myös paperitavarat/sellu menee kaupaksi kuten esim. kuparikin mutta koneet ovat suurin vientituoteryhmä. Tullin tilastoissa kehitys vuodelta 2002 nykypäivään näyttää tältä:

Vienti Kiinalle (muutamaa ryhmää)Tässä on ne samat päätuotteet kuin kuvassa yllä, paitsi, että Tullin tilastoissa niputettiin enemmän samoja tuotteita samaan ryhmään. Toisaalta esim. paperituotteet ja sellu ovat eri kategorioita. Tämä on karkea kuva kehityksistä, joten siinä ei ole niin suurta merkitystä.

Mitä nähdään on, että kuten ensimmäisessä kuvassakin koneiden vienti on lähtenyt alaspäin. Yhteydessä siihen, mitä tiedetään Kiinan taloudesta se on ymmärrettävä kehitys, sillä Suomi tekee paljon koneita teollisuudelle. Joten jos yritykset Kiinassa lakkaavat investoimasta, Suomen vienti näistä tuotteista laskee. Toisaalta näitä sähkökoneita myydään tasaisesti Kiinaan – siinä ei nähdä kovaa notkahdusta. Kategoriassa on mm. sähkömoottoreta, työkaluja ja sähkökomponentteja. Voi sanoa, että ne ovat puolivalmisteita muihin tuotteisiin, toisin kuin ne koneet, jotka tekevät tuotteita. Myös huomattavaa, mielestäni, on sellun vientimenestys. Se ei ole siinä mielessä niin yllättävää, mutta toisaalta näyttää jälleen mitä maailma edelleen haluaa Suomesta (noin karkeasti sanottu.)

Voiko vetää mitään johtopäätöksiä tämän perusteella? Ei varmaan kovin suuria johtopäätöksiä ainakaan, mutta Kiina on Saksan lisäksi yksi maa minne Suomi vie paljon koneita (tarkemmin: paperikoneita, teollisia koneita, “electrical control boards”, puhelimia, “broadcasting equipment”..) Joten jos nyt on oikeasti tilanne missä Kiina on investoinut aivan liikaa, sen tullaan huomaan ensinnäkin sähkölaite- ja konepajateollisuudessa (Valmet on kiinnostavaa seurata) ja epäsuoraisesti mahdollisesti paperin/sellun hinnan kautta, mitä pidemmälle aikavälille tarkoittaisi jälleen kerran muuttavia olosuhteita Suomen paperi- ja selluteollisuudelle.

Siinähän tämän päivän ennusteeni! 🙂

Finland: what is its competitiveness?

The Finnish economy is not doing well, regardless of the better-than-estimated growth. Politicians, business representatives and also labour unions talk about Finland having become uncompetitive, especially relative to Germany. This is commonly expressed through a comparision of the (Real) Unit Labour Cost developments. Especially the wage increases in the sectoral collective bargaining rounds of 2007-2008 are frequently blamed for Finland’s downfall.

Recently, I have read all kinds of literature related to trade diversification, export performance and such. It was also nice to discover this website, which can provide a wealth of insight. Basically my thought for this post is: If Finland is so uncompetitive, this must somehow show up in the data. Another issue is: Finland is frequently mentioned as very competitive and high-tech, such as in this article, but does this show up in Finland’s exports?

Regarding the first question:

Export destinations of Finland (1995-2012)

Export destinations of Finland (1995-2012)

The top export destinations of Finnish exports are Sweden, Germany and Russia (followed by the Netherlands, UK, USA and China). That is the ‘macro’ picture. If you look at those individual countries, you will see completely different ‘export packages’.

Finnish exports to Germany (2012)

Finnish exports to Germany (2012)

Half of what Finland exports to Germany is either paper goods or metal goods (this can be steel plates, zinc, nickel, iron pipes etc.). Machines account for nearly 18% of exports. These are typically machines for the German industry to make things (e.g. paper machines, processing machines, lifting machines, …) but it also includes telephones, electrical transformers and electrical motors.

For Finnish exports to Sweden the picture looks quite different:

Finnish exports to Sweden (2012)

Finnish exports to Sweden (2012)

Mineral products is the category code for e.g. oil-based products, like petroleum and refined petroleum. Chemical products also include medicaments.

Finally, exports to Russia look like this:

Finnish exports to Russia (2012)

Finnish exports to Russia (2012)

Again, chemical products, phones, computers and other machinery are a large part of exports, but Russia is also a significant market for Finnish dairy products.

To make the picture complete, I provide a list of the Top-40 export products from Finland (in 2012), in terms of export value (in US$), see below. What I find striking, is that in terms of the classification used by Cafiso (2009) there are only a few high-tech export products in the top-40,  and the top-6 features ‘traditional’ industry products, as in relatively low-tech. In terms of export value, the Finnish paper industry is far from being history.

When we go back to the first question – does Finnish uncompetitiveness show up in the data? – it depends what you look at!! Here are the graphs fror the top-3 products:

Kaolin Coated Paper exports

Kaolin Coated Paper exports

Refined petroleum

Refined petroleum

Stainless steel

Large Flat-rolled Stainless Steel

Strange to say maybe, but depending on the destination and the product Finnish competitiveness does not look too bad. Yes, the start of the Great Financial Crisis is visible in the data in 2008-2009 and from 2011 European demand for two of the three products here is in decline. But that doesn’t mean that Finland is uncompetitive – German exports of stainless steel and kaolin coated paper also declines, especially in Europe.

I think one of the most relevant lessons of these sketches is that in Finland the industries that produce the top-40 products are typically very capital-intensive.  It may be true that Finnish Real Unit Labour Costs are higher than in Germany, but does it matter? Storm and Naastepad (2015) conclude that for Germany (and other industrialized countries) trade is not very sensitive to changes in Real Unit Labour Costs.

This overview of some of the aspects of the Finnish export industries has implications for the labour market relations and what issues are emphasised (either by labour unions, the state or employers). I hope to write more about that in a later phase.

 

1
Refined Petroleum $7,571,937,492.43 10.06%
2 Kaolin Coated Paper $5,546,692,160.65 7.37%
3 Large Flat-Rolled Stainless Steel $3,188,856,875.23 4.24%
4 Uncoated Paper $1,896,120,674.00 2.52%
5 Sawn Wood $1,578,749,613.50 2.10%
6 Sulfate Chemical Woodpulp $1,554,623,680.00 2.07%
7 Packaged Medicaments $1,402,117,640.52 1.86%
8 Electrical Transformers $1,397,459,014.12 1.86%
9 Telephones $1,213,812,358.00 1.61%
10 Excavation Machinery $1,141,698,501.29 1.52%
11 Broadcasting Equipment $977,911,850.49 1.30%
12 Papermaking Machines $874,822,111.30 1.16%
13 Machinery Having Individual Functions $821,263,336.80 1.09%
14 Electric Generating Sets $809,612,169.02 1.08%
15 Medical Instruments $789,197,173.22 1.05%
16 Electric Motors $707,507,667.19 0.94%
17 Other Construction Vehicles $652,354,778.80 0.87%
18 Raw Nickel $648,832,883.17 0.86%
19 Raw Furskins $619,987,425.28 0.82%
20 Raw Zinc $602,721,172.66 0.80%
21 Uncoated Kraft Paper $596,906,691.21 0.79%
22 Stone Processing Machines $574,838,607.82 0.76%
23 Plywood $570,319,551.66 0.76%
24 Cellulose Fibers Paper $557,917,828.69 0.74%
25 Cars $529,368,714.55 0.70%
26 Refined Copper $526,786,902.13 0.70%
27 Rubber Tires $522,128,649.04 0.69%
28 Valves $512,834,686.85 0.68%
29 Lifting Machinery $500,867,236.02 0.67%
30 Ethylene Polymers $495,928,852.51 0.66%
31 Passenger and Cargo Ships $456,775,890.54 0.61%
32 Other Uncoated Paper $430,972,171.17 0.57%
33 Electric Motor Parts $428,195,865.56 0.57%
34 Low-voltage Protection Equipment $423,857,644.83 0.56%
35 Flat Flat-Rolled Steel $421,897,577.90 0.56%
36 Coated Flat-Rolled Iron $415,547,511.74 0.55%
37 Special Pharmaceuticals $415,278,848.27 0.55%
38 Computers $411,008,464.22 0.55%
39 X-Ray Equipment $404,066,790.60 0.54%
40 Tractors $401,011,453.94 0.53%

No need for alarm (?)

I read this news on Bloomberg and I was a bit alarmed by this paragraph:

A number of analysts are already advising investors to steer clear of Finnish government debt. UniCredit Bank AG recommends shorting Finnish 10-year notes and instead buying debt sold by Italy and Germany, equally weighted. HSBC Securities Inc. advises its clients to sell Finnish 10-year bonds and buy similar-maturity Belgian debt instead.

I agree that the Finnish economy is not exactly in good shape, but this advice seems to me a bit panicky. As I recount here, Finland has solid fundamentals in infrastructure and education and innovative capacity. This kind of advice will only drive up the cost of government debt and with the current government induce more cuts in government spending, therefore worsening the economic crisis.

As should be clear to anyone, especially with this new shock, the economic crisis of Finland is fuelled by a lack of aggregate demand, not by structural issues or profligate government spending. This demand-shock comes at a really inconvenient time, but Finland, through its own policy stance re: the economic crisis elsewhere has little space to maneuvre itself out of the position it has gotten itself in. If it is consequent, then it will somehow cut the budget even more, but that makes matters worse. If it is inconsequent, its international credibility will be hurt.

It almost seems there are no good options for Finland at the moment, notwithstanding many great, inventive companies. The key in the dilemma lies in an analysis of the sectors which are hardest hit and whether they can and should be helped. In any case, this is a very difficult problem. I wish the policy makers all the wisdom they have!

Addendum:

From Bloomberg charts, it seems that sovereign bonds are inching higher, and that the spread with Bunds (Green) is growing for Finland (red) and the Netherlands (orange, of course):

Sovereign Bond Yields, from Bloomberg. For Germany, Finland and the Netherlands

Sovereign Bond Yields, from Bloomberg. For Germany, Finland and the Netherlands

 

Ilargi: Europe Teeters On The Edge

http://www.nakedcapitalism.com/2014/08/ilargi-europe-teeters-edge.html

As often, Ilargi strings together a lot of things that I had on my mind as well. It is important to remember that this mess started with power play by the EU in Ukraine…

Russian sanctions, sanctions against Russia and the Finnish economy

There is a lot of sabre-rattling in international politics. First, the US and EU tightened sanctions against Russia and now Russia retaliates with a set of sanctions of its own. One sanction which is under consideration still is the closing of Russian airspace for flights over Siberia (e.g. to Japan).

Another measure being considered is banning flights over Siberia by European carriers bound for Asia, Medvedev said. The government in Moscow already barred Ukrainian flights from crossing Russia to Georgia, Azerbaijan, Armenia and Turkey, according to Medvedev.

The Finnish economy has significant interests in Russia – not only in terms of import and export but also in investments, such as in the paper industry. As this report from the Finnish Customs shows, export to Russia amounts to 10% of total exports, and imports show an even larger share. So Finland is vulnerable here – the import ban could (in my simple understanding) amount to roughly 1/3 of all Finnish exports to Russia (oil products, chemicals, food, see figure 6 in the document).

For individual companies there are risks too: the measure that is considered above would be extremely harsh on Finnair. Finland has a competitive advantage for flying to Asia (because of its location and the shape of the earth the route is shortest from here).

Furthermore, although Finland is not quite dependent on Russian oil or gas, still the industry uses quite a lot of it and this is a reason why Finland’s trade balance with Russia has been in negative territory for some time already (see report and this post).

The current Ukraine crisis is perhaps a watershed for Finnish international relations since through the sanctions it is now indisputably in the camp of the EU – for better or worse. In any case, it is probably not what was wished for, regarding the state of the Finnish economy.