Category Archives: Trade Issues

On MH17, Ukraine-Russia and a thought on sanctions

The disaster with MH17 is terrible. I think the Ukraine-crisis is much worse than people may think.

I am just wondering, wouldn’t increasing sanctions and barriers to trade with Russia actually increase the chance of armed conflict? I mean, interconnectedness of trade gives a good reason to important sections of society on either side to prevent conflict. After all, conflict means loss of market access etc. And this was the original solution to the German-Franco rivalry in Europe.

Advertisements

“A boycott of Russia would sink the Finnish economy” – and Finland might have to leave the euro

[update 15:44 – changed the title because it wasn’t a gramatically correct translation]

The news item below is translated from Finnish. I today talked about this with a colleague of mine at work. But in general I think this kind of boycott would bite back very hard, in particular for the Netherlands, Germany, Finland and London/UK. The Netherlands has very large trade interests in Russia (Russia is its 7th largest trade partner), and in the newspaper this dilemma is the age-old Dutch foreign policy problem between “being a priest or a merchant”.

So I think politicians haven’t really thought this threatening with sanctions through. Please do before you do more damage!! Europe’s economy is so fragile. And as I show below, a trade boycott may force Finland out of the euro.

But the translation:

– A trade war is a nightmare scenario, which unquestionably would sink the Finnish economy, Lehto warns at the publication event of the Labour Institute of the Economy’s economic forecast in Helsinki on Thursday.

According to Lehto, a trade war would hit Finland much harder than other countries, as told by Verkkouutiset.

– It would lead to unpredictable political consequences, because we would have to evaluate our membership to the currency union, he said.

Staying in the euro has to be evaluated, because according to Lehto Finland would need a corrective change in its exchange rate. The ECB would not consider such a move, because its monetary policy is based on the average situation [across the eurozone -PJH].

Tämän päivän mietinnät – mm. Hesarin pääkirjoitus, Eurokriisi, Suomen talous ja Krimin kriisi

Olisi hyvää lopettaa lukea päivälehtiä ja muita uutislähteitä; silloin olisi tajuamatta, mitä tapahtuu tässä hienossa maassa ja meidän Euroopassa.

1.  Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa moititaan/ollaan huolissaan siitä, että kriisimaiden pankit ovat (yhä) vakauden vaara. Tämä pääkirjoitus sekoittaa monta asiaa ja pahinta on että taas korostetaan ‘huono talouspito’ ja ‘luottamuspula.’ Ikään kuin Hesarin päätoimittajakunta ei edelleen ymmärrä (tai halua ymmärtää) että velkasuhteissa on kaksi osapuolta, ja on olemmassa esim. riskiarviointi. Toisin sanoin on täysin absurdi ladata kaikki ongelmat velkaajan niskaan – syyt ovat yhtä hyvin velanantajan puolella. Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin ja suomeksi ja englanniksi löytyy monta todempaa selitystä kuin tämä Hesarin kauppamaa tarua.

On ihan totta sinänsä, että Irlannin, Portugalin yms pankeilla on raskalainoja ja muita pankkiongelmia. Mutta Hesari ohittaa kokonaan, että pankeilla, jotka lainasivat rahaa kriisimaille voi olla paljon isompia mustia aukkoja – sen takia tämä EKP:n johtama Asset Quality Review pelätään niin paljon. Ja mieti vaikka – missä AAA-luokan maassa on kaatunut pankkeja ja on valtio tukenut niitä? Just – Alankomaissa. Saksassakin on pankkeja mennyt nurin ja Ranskan pankit ovat myös suuri riskitekijä Espanjan ja Italian pankkisuhteiden (eli lainojen) kautta.

Myös on totta, että Kiinan mahdollinen finanssikriisi aiheuttaa uuden pankkikriisin Euroopassa. Mutta se tulee olemaan niin iso kriisi, että myös ns. hyvät pankit voisivat kärsiä siitä pahasti.

Hesari – milloin lopetat tarujen levittämistä ja milloin alkaa aitoa analyysia?

2. Eurokriisi ja Suomen talous

Tänään oli Hesarissa myös kaava jossa eri pankkien/tutkimuslaitosten ennusteet. Ne ovat kaikki suurin piirtein samannäköisiä, mutta mitä mä haluan tietää: mitkä ovat ne oletukset? Onko otetaan huomioon Kiinan kasvun hidastuminen tai Kiinasta tuleva finanssikriisi? Mistä se kaksi prosenttia kasvu vuonna 2015 tulee? Tekstissä mainitaan, että kotimainen kysyntä ei todennäköisesti kasva juurikaan. Eli kasvun pitää tulla viennistä? Kun Euroopan talous on niin heikko ja voi minä hetkenä tahansa uudestaan romahtaa? Ei kai vienti Kiinaan rupee yhtäkki vetää, kun se maa on hidastumassa?

En halua kommentoida sen enempää niitä säästöpolitiikan aikomuksia josta mainitaan. Säästökuripolitiikka ei toimi. Piste.

3. Ukraina ja Suomen talous

Aiemmin uutisissa oli vähän kuvauksia, että Suomen yrityksillä on suhteellisen vähän riskejä Ukrainassa. Se on varmaan hyvä juttu. Mutta viitaten tähän juttuun ja eiliseen uutiseen, että TIR-kuljetukset eivät pian ehkä saa ohittaa rajamuodollisuudet, mietin – jos Suomen kauppatase on miinuksella sen takia, että Venäjän öljy/kaasutuonti Suomeen on muuttunut kalliimmaksi jo, mitäs Ukrainan kriisi ja tämä TIR-päätös tarkoittaisi? Tämä Tullin kuva on sen verran tärkeää, että kannattaa toistaa:

Source: ULJAS/Tulli.fi

Source: ULJAS/Tulli.fi

Eli lyhyesti mineraalipolttoaineiden (yms) arvo tuonnissa on noussut huimasti. Vaikutus Ukrainan kriisi Suomen taloudelle – puhumattakaan pakotteiden vaikutus (koska en osa arvioida millä tavalla sitä) riippuu siis kovasti siitä, mitä öljyn hinta tekee.

Kuten Edward Hugh kommentoi sitä englanninkielistä kirjoitusta – Japanilla on suurin piirtein samanlainen ongelma kuin Suomi – pitää tuottaa jotain millä rahoitetaan energiariippuvuutta. Voi käyttää tätä myös kannustimena, kehittää vaihtoehtoa siihen energiariippuvuutta. Tämä on asia missä Suomi on paremmassa paikassa kuin Japani, metsäklusterin kautta. Siinä on tietenkin mahdollisesti skaalausongelmat, ja tämä vaatii huomattavasti (julkisiakin) investointeja, mutta olen siinä mielessä optimistinen. Katso myös tätä paperiteollisuuden uutiskirjeen juttua UPM:n edistyksestä.

Tämän päivän mietintöjen johtopäätös on: tilanne Suomen taloudelle näyttää aika synkältä.

Finnish competitiveness, trade balance and wrong-headed economic policies

[For more on Finland’s exports, see here. The data is until 2012 but as I tell here in Finnish, the picture has not changed much except that machine exports to China started to decline around 2012)

It seems the rest of the world finally starts to acknowledge Finland’s problems. On the one hand, it is vital to see what the problems are, but it is just sad that Finland has ended up in this ‘trap’, as Bloomberg calls it.

Those ‘in the know’ – to which I include myself, have known about this situation for quite a long time. Indeed, while originally I started this blog to write in English about the Finnish paper industry and industrial relations, I quickly moved to the impact of the eurocrisis.

Unfortunately to say, in my view there is a much longer story to what Bloomberg writes and it does very much relate to the euro. Nokia and the Finnish paper industry are in a way ‘collateral damage’. There are potentially many ways to explain the ‘slide downwards’ and especially on the centre-right and in business circles many blame high wage costs (and/or unit labour costs). These do have impact of course, but only (and especially!) in relation to Germany’s policies during the period 2000-2007, broadly. Another issue, which is entirely hidden from the discourse is the relevance of profit margins. In perfect competition (which especially in Finland does not exist) (marginal) profit tends to zero. But in the context of an economy with a relatively small number of big players – e.g. the paper industry but domestically also supermarket/retail chains – where the companies are on the stock exchange, the profit margin matters a lot and very roughly speaking one way to keep the profit margin steady is to cut other costs.

So if we accept this basic mathematical fact, it follows that in a ‘quarterly report economy’ companies would aim for quick profits in whatever way rather than for long term investment, at least domestically. And in this context, there is also a big difference between investing in Europe or domestically (which may be less profitable, given weak demand) and elsewhere in the world.

(There are of course many exceptions to this view – think of UPM-Kymmene, which greatly expands a pulp mill. But as Statistics Finland reported private investments have decreased, and in the pulp and paper industry the domestic investment has declined for a long time already, to quite a large extent to be replaced by foreign investments (which is true for many big Finnish firms). )

The main evidence I see in this regard, is the declining current account surplus. Here, at the site of the Bank of Finland you can see the development of the current account (and trade) balance for Finland since 1998. Earlier, I made a graph based on Eurostat data of the same development – although only goods – but with (probably) a different methodology. It looks like this:

Finland Goods Exports Balance

In the story which attributes a large part of the Eurocrisis to the imbalances within Europe, this is a good development, as it restores a bit of balance. But in the end Finland is a small player in this – the Netherlands and Germany are much more relevant.

But to return to the argument – the Finnish current account balance, and in particular the trade balance has weakened. The question is: why? Finland, in my view, has initially gained a lot through the favourable dollar/euro exchange rate, in which phase many Finnish companies (in particular the forest industry companies) could make investments abroad at a favourable moment. I have written about this in my dissertation regarding the paper industry. There it was simply a continuation of the fact that the domestic markets were ‘ready’ – no more consolidation could happen without the competition authorities interfering. Although this process had already started in the 1990s, nonetheless domestic investment declined even more now.

From 2003 onwards however, the exchange rate has been more unfavourable for Finland (and other euro-countries). Finland’s main trading partners are Russia, Sweden, Germany and China, all of with which Finland has had a trade deficit in 2012. Finland does have a trade surplus with the USA and the UK – regardless of the exchange rate. It is a topic for further research to find out what is imported from where, but Russia is at least mostly responsible for oil/gas and timber for the paper industry. Sweden also accounts for a lot of raw materials, including chemicals, and China exports many things to Finland (and the rest of the world). But on balance, still, Finland imports more than it exports. This is a graph with the major trade partners (excl. China):

Data by ULJAS/Finnish Customs

Data by ULJAS/Finnish Customs

The hard-to-see yellow line indicates Russia. My quick-and-dirty take on the “Finland’s wage costs are higher than Germany’s” is this: even though Finland’s unit labour costs have increases relative to Germany’s, and also Finland’s relative exchange rate within the eurozone has gone worse, this has not significantly affected trade with Germany. Basically, from 2003 onwards Finland has had a fairly stable trade deficit with Germany. But the deficit with Russia has worsened much more, while the trade balance with the USA and UK may have improved.

So what is really happening here? Why the obsession with Finnish wage costs? Finland always presents itself as competing with Germany on high-quality goods. But it can’t be (entirely) the issue of labour costs, because that picture looks like this:

RULC

Yes, Finnish unit labour costs have risen faster than Germany’s since 2007, but regardless of this, the trade balance with Germany has not significantly weakened. The trade balance with Russia nonetheless DID start to weaken around this time. So my take is that the whole competitiveness debate (at least in Finland) is based on completely the wrong indicators: the weakened trade balance doesn’t have to do with Finland becoming less competitive relative to Germany but has a lot to do with trade with Russia. And the following graph shows why. It shows the value (in euros) of imports of various categories of products (in the CN-nomenclature used by the EU).

Source: ULJAS/Tulli.fi

Source: ULJAS/Tulli.fi

So where does the worsened trade balance with Russia come from? Simple – a huge increase in the (euro) value of mineral fuels.

In terms of the Bloomberg story, where does that leave us? Unfortunately, in the light of the data presented here the conclusion must be that the Finnish government and the labour market organisations (very much including the unions) are looking at the wrong solution for the wrong problem. Aiming for wage moderation is simply not going to help with this problem of rising Russian energy prices. There may be a difference in relative labour costs between Finland and Germany, but as the graphs above show, it is unlikely that even similar labour costs would improve the trade balance with Germany.

So all that talk about improving competitiveness and getting exports going again: fine, but it doesn’t relate to the major problem Finland seems to have – which is a large fuel bill. And to me it sounds rather unreasonable to try to solve this problem by taking on wages – as these affect domestic demand also. And I have shown earlier, it seems that for a fairly long time, domestic demand has kept Finland floating.

The question of increasing investment is important, but it does not necessarily relate to the current crisis, especially Finland is still seen as one of the most innovative countries, thanks to its infrastructure, highly educated work-force and IT-qualities. If we combine these issues with the problem then now would be a very good time for Finland to make a transition to the Green economy/Green technology – something which is already happening in the pulp and paper industries.

Miksi STX Rauman sulkemisen takana on EU ja Saksan talouspolitiikka

Suomi on ollut noin  vuonna 1960-1980 luvulla yksi niitä maita, kuten myös Ruotsi, jotka harrastivat kovasti ns. ‘State-sponsored capitalism’, eli että vähintään valtiolla auttoi takaamaan lainoja tai vaihtoehtoisesti toi lainapääomaa pöydälle kansainvälistyville yrityksille. Tämä on edelleen yksi Finveran tarkoituksia. Aasian ‘Tiikerit’ ovat toiminneet ihan samalla tavalla. Itse asiassa on hyvin harvinaista, että maat ovat heti alusta kohdanneet markkinavoimien täyttää voimaa. Miten voisikaan, kun maailmassa on niin paljon konglomeraatteja, jotka voisivat kilpailla uusia yrityksiä markkinoilta melkein pelkästään niitten suuruuden avulla.

Nyt, kuten hollanniksi sanotaan, “luoti on mennyt kirkon läpi” – toisin sanoin, se, mitä on hiljaisesti odotettu, on toteuttunut – ja rajusti. Maanantaina uutisoitiin, että STX Rauma suljetaan. Seuraus on ainakin melkein 700 ihmisten irtisanomista ja Raumasta tulee nopea rakennemuutoksen alue. En vielä nähnyt ennustuksia siitä, kuinka paljon työpaikkoja epäsuoraisesti katoaa, mutta se voi olla mittävää, koska telakkateollisuudessa käytetään niin paljon alihankkijoita.

STX Rauman sulkeminen on tragedia (jos ei halua käyttää rumempia sanoja). Tästä seuraa varmaan vaikeita aikoja Raumalle. Ylen mukaan professori Malisen mukaan, yksi syy on emoyhtiön politiikkaa, jossa ei kuulemma halua tehdä pienempiä aluksia kuin Oasis-luokan. Toisaalta on myös näin, että telakkateollisuus on ollut maailmanlaajuisesti vaikeuksissa jo melko pitkään (ei ole ihme että emoyhtiö STX on ollut talousvaikeuksissa) – koska ei ole enää niin paljon kysyntää uusille aluksille.

Näistä syistä on varmaan ‘loogista, että STX sulkee Rauman telakan. Mutta tästä yritysnäkökulmasta jää muutamaa asiaa pois.

Ensimmäisenä: silloin kun EU valmistautui EU:hun, piti luopua vanhasta teollisuuspolitiikasta, sillä se ei ole yhteensopivaa EU:n kilpailu- ja valtiontukisääntöjen kanssa. Muistanemme, että 1990-luvun alussa Suomen telakat ovat yhtä pahassa liemessä kuin nyt – mentiin Wärtsilästä Masa-Yardsiin ja Kvaernerin kautta STX:lle. Kaava on siis ollut päästä isompiin omistajiin, sillä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet saada maailmanmarkkinoista tilauksia. Eurooppa on usein valittanut Etelä-Korean valtiotuesta telakkoihin. Mutta STX Finland on kenties myös siitä hyödyntänyt. Lopun lopussa yksi ongelma on vaan ollut, että Euroopassa oli tiukemmat säännöt siitä, miten ‘vapaat markkinat toimii’ ja ei kaikki maat Euroopan ulkopuolella ovat aina olleet yhtä tiukkoja (t.s. Etelä-Korea tässä tapauksessa).

Toinen ongelma on ollut euro. Tämä on yhtä totta telakoille kuin metsäteollisuudelle: euro on ollut vuodesta 2003 lähtien kalliimpaa kuin dollari, joten koko Euroopan suhteellinen kilpailuasema heikkeni sen kautta. Miksi euro on kallis, vaikka Eurooppa on ollut kriisissä jo vuodesta 2008? Vastaus lienee: Saksa. Saksa on onnistunut jopa suurentaa sen kauppataseen ylijäämää, ja sen takana on toisaalta kysyntää saksalaisten laatutavaroille (onko sitten kysymys autot tai koneet työpajoille). Toisaalta on se seikka, että Saksa on kovin poliittisin keinoin alentamaan työkustannukset niin, että Saksassa ei kovasti tapahtunut reaalipalkkojen kasvua (lähde: Bibow 2013):

Saksa

Kuten tästä kuvasta on ilmiselvä – Saksa ei lainkaan noudattanut itse 2%-inflaatiotavoitetta. Voi sanoa jopa, että Saksan inflaationormin aliampuminen on ollut pahempaa kuin Etelä-Euroopan maiden yliampumista. Selvä on, että tämä Saksan strategia on aiheuttanut palkkakustannusten laskua Saksassa. [on siis myös täysin epärealistinen, että Suomesta voi olla yhtä kilpailukykyistä kuin Saksa, koska se vaatisi todella rajun palkka-alennuksen]

Tämän Saksan vientivoiman ja palkkakilpailukyvyin takia euro on kallis – Saksa onkin suurin talous ja maa Euroalueella. Mutta se on hankala muihin maihin, erityisesti kun ei voi devalvoida enää.

Summa summarum: Suomen EU-jäsenyys ja Saksan talouspolitiikka euroaikana ovat ratkaisevasti asettaneet rajoja Suomen teollisuuspolitiikkaan. Devalvaatio (perinteinen suomailainen keino parantaa kilpailukykyä) ei ole mahdollista enää, eikä perinteistä valtiontuettu teollisuuspolitiikkakaan ole mahdollista. Sen lisäksi Saksan talouspolitiiikka on tietävästi hankaloittanut muitten Euroalueen maiden mahdollisuuksia olla kilpailukykyisia – koska parhaillaan voi vaan emuloida Saksan mallin ‘pahat osat (palkkojen kasvun stagnaatio, matalapalkkatyö, muitten prekariaatiryhmien kasvu) mutta ei “hyvät” – vahva työntekijöitten osallistumista työpaikalla ja muutenkin korporatismin osia. Suomi pärjää hyvin siinä ay-liikkeen vahvuudessa mutta ei niin hyvin työntekijöitten osallistumiseen.

Näillä sanoilla pääsen rakennemuutokseen. Telakkateollisuus on varmaan jossain määrin rakennemuutoksen alla, mutta näyttää siltä, että on tärkeät taustatekijät mitkä ovat lopun lopussa haittaneet telakoita paljon. Suomalaisten yritysten ja nimenomaan työntekijöitten tuottavuus on hyvä, samoin innovaatiokyky. Mutta jos politiikan ympäristö ei ole myönteinen, sitten voi olla kilpailykykyinen kuin mikä ja silti häviää. Vapaavuoren mukaan tämä STX:n tapaus on yhden yrityksen ongelma. Se on tietenkin osittain totta mutta mun mielestä Vapaavuori näkee tätä kannattavuusasia koko tiedotustilaisuuden aikana liian suppeasti – eli vaan yritystasolla.

Toivon, että Rauma saa jatkoa. Mutta taustalla piileskelee talous- ja EU-politiikan asioita, jotka eivät välttämättä tee tästä yhtään helpompaa. Niin kauan kuin Saksa haluaa vahvan euron, suomalaisten yritysten kilpailukyky on hankala asia. Suosittelen siis, että ay-liike, huolestuneet kansanedustajat ja muut päättäjät ottavat pikaisesti yhteyttä Saksaan. Siinähän Suomen (ja Espanjan, Portugalin..) ongelmien ratkaisu on. Muistakaa: ei ole ihme, että Suomen talous pyöri niin hyvin ennen 2003 (euro-dollar pariteetti!).

The world economy is ever so complicated. .

“Emerging Markets’ Euro Nemesis by Daniel Gros – Project Syndicate” http://www.project-syndicate.org/commentary/how-the-euro-is-sinking-the-emerging-economies-by-daniel-gros

Finland: focus on bolstering domestic demand rathar than international competitiveness

Thanks to this strategic analysis of Greece, I have learnt to use a new (for me) statistics database – OECD.Stat and more specifically the STAN database. I started wondering how the same graphs look for Finland that Papadimitriou et al produce for Greece. Obviously, the data is only until 2012 (or 2009), and according to all kinds of sources the Finnish economy has definitely soured.

First, here is the GDP development since 2000. I used the output approach; I do not know exactly what are the positive and negative aspects of the other two approaches. (I apologize for the picture quality)

Source: OECD.Stat

Source: OECD.Stat

As you can see, there is a decline in GDP in 2008-2009, just like in most parts of the Western world. And also here, GDP continued growing, but at a lower level than before 2008, suggesting that also in Finland there is an output gap.

So, very roughly, what do exports, imports and domestic demand look like in this context? In this post I showed that the trade balance worsened, which can also be seen here. In addition, I showed that domest demand as approximated by retail development showed resilience, and in fact, it seems quite clear from the graph below (disregarding any finesse) that domestic demand is what has kept the Finnish economy afloat:

Source: OECD

Source: OECD

Although the quality of the graph leaves to be desired, the worsening trade balance can be observed. Also of note is the slow growth and small size of service exports. But perhaps most significantly, next to the possible flattening of imports and exports, is the growth of domestic demand, which in absolute value terms and in growth rate is much bigger than exports and imports. It is thus not wrong to say that thus far, growth of domestic demand has kept the Finnish economy afloat. Furthermore, leaving out a host of issues, the focus on international competitiveness is partly misguided, because it seems that this is not where GDP growth comes from (because the trade balance is well, nearly in balance.)

But what is the export of Finland? There is/was Nokia, there are successful companies like Kone and METSO (at least regarding the mining machinery division), chemical companies, smaller companies like Fiskars (of the scissors and knives). The OECD STAN database has a separation of export of goods by technological content. You can see this for Finland below. Compared to the study on Greece, I left out agriculture and ICT manufactures; the latter is included in the high-tech exports, as far as I could see from the database.

Source: OECD

Source: OECD

So even though Nokia and other ICT manufacture has always been seen as a major factor in Finnish exports, in terms of value this did not show. The category with the highest growth until 2008 was the Medium-high tech manufacture, as well as the medium-low technology manufacture. Companies like Kone and METSO as well as chemical industry fit the bill for medium-high technology manufacture (all these categories are based on R&D intensity).

The decline in low technology manufacture is perhaps best expressed by the decline of the traditional pulp and paper industry in Finland. It is a shame the dataset ends in 2009 (due to changes in categorization valid from 2010).

What does this look like for imports?

Source: OECD

Source: OECD

Most of Finland’s imports were in the category medium-high technology manufactures. This category also has seen the sharpest drop. The other import categories are surprisingly close to each other in terms of value. So the bottom line regarding the trade balance might be: both imports and exports fell starting 2008, but most of the decline seems to relate to the medium-high technology manufacture.

As a final statement I would like to say that from these statements it really seems that the focus on international competitiveness is a bit overblown. Yes, exports are important and there are very many top quality manufacturers in Finland. But in the current situation, with European and global demand weak (and perhaps getting weaker again), it seems that it is more important to bolster domestic demand. This means more than wage moderation – because demand isn’t going to come back with that.

So my personal advice for the current labour market negotiations is: focus on domestic demand and purchasing power, not primarily on international competitiveness. There are many more people working in non-export sectors than in the export-sectors and it is high time taking their purchasing power into account; however illogical that may seem to those steeped in neoliberal competitive markets-thought.