Category Archives: Uncategorized

Kuusi syytä – miksi yrityksesi tarvitsee sosiologian tohtorin

Miksi yrityksesi tarvitsee sosiologian tohtorin – eli minut?

1. Nopeasti monimutkaiset asiat haltuun

Tutkijana pitää lukea paljon ja osata suodattaa niin sanotusti ”jyvät akanoista”. Tutkijakoulutuksen saaneenani erotan nopeasti relevantteja ei-relevanteista asioista. Sen lisäksi työelämäntutkijana (työn sosiologina) osaan ottaa huomioon henkilöstöasioita ja kilpailukykytekijöitä – puhun siis koko yrityksen kieltä. Alankomaalainen tutkintoni antaa valmiuksia ottamaan myös (EU:n) juridisemman kontekstin mukaan.

Myös Suomen työoikeus ja työmarkkinasuhteiden järjestelmä ovat hyvin tuttuja, joten nykyisessä tilanteessa, jossa mennään kohti paikallista sopimista, pidän tätä huomattavana etuna.

2. Kyky esittää oikeat kysymykset

Sosiologian ydinosaaminen on esittää kysymyksiä: miksi tehdään näin, miten tämä asia oikeasti toimii? Oikeiden kysymysten avulla voidaan parantaa yrityksen toimivuutta, ja se tapahtuu erityisesti henkilöstösuhteiden avulla.

3. Data, data, data

Voisi sanoa, että tänä päivänä hukumme dataan. Sosiologian tohtorina olen oppinut käyttämään monipuolisesti dataa. Unohda asiakastyytyväisyyskyselyt – käytetään Facebook- ja keskustelufoorumien dataa! Onko yritykselläsi verkkokauppa? Senkin dataa voidaan käyttää paremmin. Osaaminen, jonka olen kehittynyt harrastuksena, on tekstidatan analyysi. Se on monimutkaisempaa kuin kvantitatiivisen datan analysointi, mutta yritykselle markkinoinnin ja myynnin yhteydessä mielenkiintoisempaa.

4. Silmää piilonormeille

Yrityksillä on käytössään usein jonkinlainen HR-järjestelmä. Työn sosiologina osaan analysoida sekä virallisia että piilonormeja. Piilonormien tunnistaminen auttaa yrityksen toimintakulttuurin kehittämisestä. Tähän kuuluu myös monimuotoisuuden hyödyntäminen.

5. Myynti

Työn sosiologian ohella suuri kiinnostukseni on ollut taloussosiologia, jonka kohteena ovat erilaiset taloudelliset ja markkinoihin liittyvät ilmiöt erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa. Sosiologinen ymmärrys markkinoista voi parhaimmillaan hyödyttää yrityksiä keskittymään myynnin oikeisiin tekijöihin.

6. Esiintyminen

Edellä mainittujen asioiden lisäksi minulle on kertynyt runsaasti esiintymistaitoja opetuksen ja konferenssien välityksellä. Olen opettanut ja esiintynyt suomeksi ja englanniksi vuosia.

Pidän esiintymisessä erityisen tärkeänä aidon ilmapiirin muodostamista, jossa keskeisintä on kyky kuunnella, vuorovaikutuksellisuus ja keskustelu.

Lyhyesti minusta:

Nimi: Paul Jonker-Hoffrén
Asuinpaikka: Turku
Koulutus: Valtiotieteiden tohtori (sosiologia, Turun yliopisto) ja Master of Arts (European Public Administration and Public Policy, Twenten yliopisto, Alankomaat)
Kielet: Hollanti (äidinkieli), suomi, saksa, englanti, ranska (perusteet)
Keinokielet: R, SPSS. Erittäin hyvät IT-taidot ja kiinnostusta kehittää näitä lisää.
Sähköpostiosoite: paul.jonkerhoffren@gmail.com

Advertisements

Thinking about labour market flexibility

(This is just a sketch of some issues that are on my mind now, rambling style. Bear with me.)

In Finland and many European countries, there have been discussions about labour market flexibily, especially in the context of the current Eurocrisis and how to get out of it. One of the arguments is that there are structural issues in the labour market which makes unemployment worse. The solution is then to make the labour market more flexible.

What does this mean? Usually economist refer to collective agreements, minimum wages and social benefits as factors which make the labour market “rigid”. These barriers to true flexibility exist in the context of economic models of labour supply and demand, where collective agreements etc ensure that the market doesn’t clear, i.e. that there remain people unemployed. Others have written about how unrealistic and unhelpful these models are, which I will thus not repeat here.

Rather, my concern is how far economics as a science is from the reality of real humans. Regardless of attempts of modelling labour markets in more detail, not even search theory in microeconomics does not really get at what work is, why people work and what choices they make there. Economics is to a large extent an a-historical science, which is its weak point in contributing to understanding of society. Some people do actually move all over the place to find the next job, but not everybody can, nor does everybody want that, because of their social roots in the community they live in. (it may also work the other way around: that after working somewhere for a long time you discover that you have rooted there, through social networks, even though you came for the work in the first place).

The point is that, as Lars Syll like to point out, reality is actually uncertain, not uncertain as defined by stochastic processes. Therefore, is really matters what people actually do (and feel and think) and what is their history – and how they move in or between networks (see also Richard Sennett’s The Corrosion of Character). If you take into account all the various characteristics and histories of people, then it is clear that economic modelling of the labour market doesn’t make any sense at all – it is a crude reduction of some aspects. These aspects do have relevance! If we talk about wages and labour shortages, we also talk about entrepreneurs that operate in competitve markets and may not find the suitable person they need.

But: then we are actually not talking about economics (or economic modelling of the labour market), but about legal issues. Crudely put, labour markets are essentially just a bunch of unwritten labour contracts. After all – what is it that binds the employer to paying the employee wage X? Right, the contract. In many European countries some minimum terms for these contracts are laid down in collective agreements (which are agreements between employers’ federations and labour unions, usually).

So, people who work have a contract (either permanent or fixed-term) with specific terms for the job. The unemployed are the ones without contract. Is it really so, that to make the labour market flexible, labour contracts (and the agreements/laws they’re based on) must be weakened? In a legal sense, labour contracts are contract like any, but the problem of course with our current complicated work is that it is rather difficult to ascertain whether or not the employee has worked in accordance to the contract – this is an issue which involves trust, because it is not possible to write everything an employee must do in the context of the labour contract. The French do try, but this doesn’t exactly make labour relations more smooth. Furthermore, it leads to a process about interpretation and contestation, which already could be seen in the early part of the last century in e.g. GM or Ford factories.

When politicians talk about making the labour market more flexible, do they talk about the labour contract? ( of course wages may be a good starting point for the negotiation of a labour contract). Not very often – they usually talk about measures that actually suspend the normal contractual force of labour contracts, e.g. extended trial periods, wageless work, longer working hours. In other words, they talk a lot about time, or rather time that should not be convered by standard contractual relations (and their rights and duties). All of this is not exactly new: the idea that labour is not a commodity that can actually be sold is straight from Marx of course. Also the idea of labour markets as a collection of potential labour contracts should also not be new – even for a single job opening the situation doesn’t simply recall much of a market situation – because it has to be contractually agreed what the deal is. The content of the transaction is something that continues to be defined (and often negotiated) throughout the duration of the contract.

My point simply is: when talking about labour market flexibility, there are many things economists cannot account for in their models. Rootedness in communities is perhaps the field of sociologists, but since for work the labour contract is extremely important it would be nice to see more labour lawyers talk about the possibilities of flexibilization. Otherwise we may see that flexibilization is just another way of talking about lowering wages – because companies are always free to pay more.

Kilpailukykysumutus

Disclaimer: olen itse Vihreiden jäsen ja olin mm. mukana laatimassa Vihreiden työllisyysohjelmaa pari vuotta sitten. En suinkaan ole samaa mieltä monista asioista Vihreiden virallisesta talouspolitiikasta (kuten varmaan blogistani ilmenee). Tämä on kuitenkin kirjoitus, minkä voisin allekirjoittaa lähes täysin.


Helsingin Sanomat uutisoi tänään kyselystä, jossa suomalaisilta oli kysytty valmiutta työehtojen huononnuksiin. Jutun otsikon mukaan enemmistö suomalaisista olisi valmiita luopumaan vuodeksi palkan…

Source: Kilpailukykysumutus

What the OECD has really said about Finland’s economy

I had not had time to read the OECD report but I am very glad about this post. As I have ermphasised many times on my blog, one of the key factors for the stagnation of the economy is domestic demand. There are many other issues, true, but the government could actually enact policies that stimulate domestic demand. That for instance also could mean supporting a proper wage growth in the labour market negotiations.

Finland Politics

monkey-557586_1920We have all heard about or seen on TV Alexander Stubb welcoming the last OECD report about Finland, and congratulating himself and the government on the support for OECDs to the Finnish government’s program.

That is just a communication trick. because this optimistic is simply wrong, and if the government really wants to address Finland’s situation, somebody in the high spheres should read what is actually in the report (click here to read it) and act upon concerns instead of burying it …

The Finnish government program was adopted in Spring 2015 and is based on the assumption that Finland’s problem comes from a lack of competitiveness, but the OECD is attributing Finland’s situation to more factors: the global economic slowdown, the lowering of electronic exports, the lowering of demand for paper and electronics, the collapse of trade with Russia, and the aging of the population. And these…

View original post 2,246 more words

Keskustan härskein vedätys meni sinulta ohi

Hyvät pohdinnat.

Veikka Lahtinen

Kuka on jo saanut Keskustan eduskuntavaalien aikaisen Suomi kuntoon –renkutuksen karkotettua päästään?

Unohtaminen voi tuntua houkuttelevalta vapautukselta piinasta, mutta se ei kannata. Palauttakaamme kertosäkeen sanat mieleen:

Suomi kuntoon, Suomi kuntoon, me pannaan Suomi kuntoon, se luo työtä kaikille, se istuu oikeudentuntoon

Työtä kaikille? Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa 150 000 työpaikkaa työttömille työnhakijoille ja 30 000:n työvoiman ulkopuolella olevan henkilön ”potentiaalin hyödyntämistä”, jos Keskustan omia laskelmia on uskominen. Keskusta lupasi ennen vaaleja luoda seuraavien kymmenen vuoden aikana 200 000 uutta työpaikkaa. Asiakirjassa ”Työllistävä Suomi” käydään läpi alakohtaisesti, miten nuo työpaikat syntyvät.

Siis hetkinen. Eikö tuo kuulosta aika suurelta määrältä työpaikkoja?

Kun Kokoomus lupasi vuoden alussa nostaa työllisyysasteen 75 %:iin vaalikauden loppuun mennessä ja Keskusta lupasi samaa kymmenessä vuodessa, kaikista maailman tahoista Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi analyysin, joka puuttuu lupauksiin. Siis virkamiesorganisaatio, jolla ei ole määritelmällisesti puoluepoliittisia intressejä.

TEM kertoo, että 200 000 työpaikkaa on mahdollista synnyttää vaalikauden loppuun mennessä. Se…

View original post 403 more words

Pahuuden paluu

Lukemisen arvoisen teksti.

Officium Inquisitionis

Kerettiläisyyden inkvisitioiden tutkijana olen oppinut kyseenalaistamaan ihmisen pahuuden. Kuulostaa absurdilta, mutta se on edellytys aiheen kriittiselle tutkimukselle. Inkvisiittoreilla on harteillaan pahantekijöiden raskas viitta, paljolti syystä, mutta osaltaan myös uskonsotien, valistuksen ja 1800-luvun sekularisaation värikkään ja värittyneen historiakuvan ansiosta. Viattomia talonpoikia tai rauhanomaisia toisinajattelijoita jahtaava korruptoitunut tai fanaattinen kirkonmies sopii edelleen populaarikulttuurin roiston rooliin, mutta oletus toimijoiden perustavanlaatuisesta pahuudesta on huono lähtökohta ymmärtämään ja selittämään pyrkivälle historiantutkimukselle.

Keskiajan inkvisiittoreista löytyy kieltämättä verenhimoisia fanaatikkoja, kuten 1230-luvulla Saksassa mellestänyt Konrad Marburgilainen, harhaisia misogynistejä kuten pahamaineisen Malleus Maleficarumin (Noitavasaran) kirjoittaja Heinrich Kramer, ja koko joukko kuulusteltavilta rahaa nyhtäneitä opportunisteja. Mutta jos heidät asettaa oletusarvoksi, on se vähän kuin yleistäisi havaintoja Gestaposta selittämään 1900-luvun valtiollisen turvallisuuden historiaa.

Silloin jää ymmärtämättä miten Moneta Cremonalaisen Adversus Catharos et Valdenses (ca. 1240), monisyinen kirjallinen hyökkäys kerettiläisiä vastaan, syntyi keskiajan oppineen väittelykulttuurin tuotoksena. Tai miten uskovaisia syntiensä ripittäytymiseen ohjannut 1200-luvun sielunhoidollinen reformi saavutti yhden, kieltämättä synkän, huipennuksensa Pamiersin piispan…

View original post 445 more words

Public statement Dec 18 2015

It is with great concern that researchers of the anti-racist research network RASTER have followed the events in Finland during this past fall. Please read our statement here.

Source: Public statement Dec 18 2015