“Suomen malli” työmarkkinoihin – miksi?

Kiireinen päivä tänään, joten hyvin pelkistetty jotain ehdotetusta “Suomen mallista”. Se on ilmeisesti sellainen, että “että jatkossa vientiliitot määrittäisivät palkankorotusten ylätason.”

Miksi?

  • Koska Suomen kilpailukyvyn tulee parantaa.
    • Ajatusvirheet:
      • Suomi on vientivetoinen talous – ei pidä paikkansa, katso tässä. Jos Suomi olisi oikeasti vientivetoinen talous, viennin arvonlisäys olisi isompi kuin kotimaisen sektorin.
      • Suomen kilpailukyky (hintakilpailukyky) riippuu jotenkin kotimaisen sektorin palkoista. En edes ymmärrä mikä mekanismi tässä pitää olla, koska jos mitään, kotimaisen sektorin arvoketjussa on tuontia. Jos suomalainen teollisuusfirma myy jotain Suomessa, vaikka lähikaupan kautta, se ei ole vienti. Kysynnän määräytyy siten kotimaisen tulotason kautta.
      • Ab Suomi Oy. “Suomi” ansaitsee rahaa myymällä tavaroita ulkomaille. Vain sen kautta tulisi rahaa Suomeen. “Emme voi rikastua toistemme paitojen pesemällä.” Tämä ajatus sivuuttaa kokonaan miten raha luodaan fiat currency -järjestelmässä.
      • Tämä Suomen malli sivuuttaa myös se, että nimenomaan teollisuudelle palkkakustannukset ovat pienempiä huolia. Eilinen synkkä viesti viennistä osoittaa vaan yhtä asiaa: jos muualla markkinat kasvavat, mutta vienti sakkaa – me tehdään väärät tavarat. Ei palkkamaltti auttaa siihen yhtään. Kotimainen sektori riippuu taas kotimaisesta kysynnästä, ja sitä saa vaan kasvaamaan palkkojen kautta.
  • Seuraukset:
    • Mielestäni Suomen mallissa unohdetaan (jälleen) tyystin että Suomi on eurossa. Katso tästä linkistä kaava. Ei teollisuusalojen palkkamaltilla voi radikaalisti muuttaa tuota kaavaa – että reaalinen effektiivinen valuuttakurssi muuttaisi olennaisesti positiivisempaa.
    • Jos maailmassa menee hyvin, ja teollisuuden aloille menee hyvin, tulee kotimaisille sektoreillekin isompia palkankorotuksia. Mutta jos maailmassa menee huonosti tai Suomen teollisuus ei pysty diversifioimaan tuotteensa (tai ylipäätään myydä mitä maailmalla halutaan), sitten “Suomen malli” kyykyttää kotimaiset sektorit. Ja kuten olen jo kauan sitten sanonut, Suomen talous joksikin pärjäsi niin kauan kuin kotimainen kysyntä riitti 2008 jälkeen (See some data here). Suomen malli toimii negatiivisena paineena siihen.
    • Jatkona siihen – tämä tulee tietenkin suoraan negatiivisena asiana naisvaltaisille aloille. Eli tässä on selvästi myös tasa-arvonäkökulma.
  • Eli: mielestäni olisi tosi huono idea toteuttaa “Suomen malli”, koska kaikkien EMU-sääntöjen ja Euron lisäksi tämä lisäisi jälleen uusi joustomattomuus jolla on hyvin todennäköisesti vain mahdollisuudet positiviisiseen suuntaan ja todelliset vaikutukset negatiiviseen suuntaan.
    Mielestäni olisi oikeasti aikaa Suomen työmarkkinamallin uudelleenkeksimiseen. Korporatismi on ihan fine sinänsä, mutta mielestäni tällä hetkellä yritys päästää sopuun ei edes (lopun lopussa) hyödynnä vientialan liittoja.

Kilpailukykysopimus osoittaa ay-liikkeen fragmentoitumisriskiä

[kielikorjattu versio tullee kunhan kerkiän]

Tässä vaiheessa päivää on selvää, että SAK:n hallitus on antanut “vihreän valon” “kilpailukykysopimukselle”. Postauksessa haluaisin piirtää suuret viivat siitä, miksi eri liitot päättivät olla neuvottelematta tästä uudesta sopimuksesta.

Aluksi kuitenkin tämä: niin kuin edellinen sopimus (Kasvu- ja Työllisyyssopimus) tälläkin sopimuksella on kamala Newspeak-mainen nimi: kilpailukykysopimus. Kuten eri tahot ovat todenneet jo, sopimuksessa on kaikenlaisia elementtejä, jotka ovat lopun lopussa palkka-alennusta. Joten kilpailukyky=palkka-alennus? PK-yrityksille asia on vähän eri ehkä, mutta nille firmoille, jotka “hoitavat” suurin osa Suomen vientiä, palkkakustannukset eivät juurikaan ole suurin ongelmaa.

Ajatukseni perustuvat tämän postauksen analyysissa tähän artikkeliin, missä selitetään, että sektori on joko “tradable” tai “non-tradable”. Siinä myös näytetään,  kuinka isot erot ovat näiden sektorien välissä jos puhutaan tuottavuudesta. Tämän lisäksi postaus perustuu tämän artikkelin havaintoon, että euroalueen ydinmaista (mihin Suomi luokitellaan) reaalit yksikkötyökustannukset selittävät hyvin marginaalisen osuuden kauppataseen vaihtelusta. Lyhyesti sanottu: yksikkötyökustannusten alennus ei tee kovin paljon viennille, ja sen lisäksi on monta talouden sektoria, jolle kotimainen tulotaso (ts. kotimainen kysyntä) on tärkeämpää.

Viikonlopun aikana ei tullut kovin paljon muutoksia siihen, mitkä liitot eivät lähde neuvottelemaan uudesta sopimuksesta: PAM, AKT, SEL ja Rakennusliitto – tämä viimeinen oman tiedotteen mukaan, koska “liitto neuvottelee uudet työehtosopimukset ensi talvena ennen nykyisen sopimuskauden umpeutumista. Näin ollen alalla ei ole tänä keväänä tarpeen käynnistää neuvotteluja työehtosopimusten muuttamiseksi. Rakennusliiton hallitus totesi niin ikään, että yhteiskuntasopimuksessa määritelty kilpailukykypaketti on jo käytössä rakennusalalla.” Tästä syystä todennäköisesti Rakennusliitto äänesti tyhjää.

SAK-laisista liittoista PAM edustaa palvelualaa, AKT kuljetus ja SEL Suomen Elintarviketyöläisiä (leipomo-, lihanjalostus-, maidonjalostus- ja teollisuus sekä virvoitusjuoma- ja panimoalalla). Suomen Lentoemäntä- Stuerttiyhdistys SLSY ei kuulu SAK:on mutta ei myöskään lähde neuvottelemaan “yhteiskuntasopimuksesta” koska se on tehnyt jo “kilpailukykysopimuksen Finnairin ja Blue1:n säästösopimusten muodossa”.

Mitä näissä on yhteistä? Rakennusliitto, PAM ja SEL edustavat sektoreita, jotka ovat ns. ei-vientialoja. AKT kuljetusliittona on hieman vienti- ja ei-vientialojen välissä ja myös eri tietokantojen luokittelussa näkyy, että kuljetus on joskus luokiteltu vientialana, joskus ei-vientialana. Tämä tietenkin riippuu siitä, millaista kuljetusta katsotaan – merikuljetus on enemmän vienti kuin maan sisäinen pakettikuljetus tai bussikuljetus. Kuljetusalalla olisi varmaan viisasta katsoa eroja sektorin sisällä, ja siten AKT:n osalta sisäinen valtatasapaino näiden eri alasektorien välissä.

Ammattiliitot edustavat jäsententä. Suomen keskusteluissa on viime päivinä puhunut paljon siitä, että onko ammattiliitoilla liikaa valtaa, tai ajattelevatko ne vaan omia etuja yms. En sitä täällä käsittele sen enempää, koska se on iso kysymys. Mitä mä tässä kyllä sanon, on, että on mielestäni hyvää, että jotkut ammattiliitot haastavat elinkeinoelämän ja politiikan hokemaa mantraa kilpailukyvystä – olkoon se sitten sen kautta, että PAM, AKT ja SEL eivät tule mukaan soveltamaan “kilpailukykysopimusta”. Kuten taloustieteissä ihan hyvin tiedetään, on palkalla kaksi puoli: se on kuluerä mutta myös tulolähde. Ilman palkat ei tuloja yrityksille. Tässä se on myös ihan samaa ostetaanko tuotteet/palvelut julkiselta tai yksityiseltä puolelta – tulo on tulo. Tästä syystä on niin tuhoisa mitä Sipilä & co haluavat: palkka-alennus tarkoittaa hyvin varmasti kotimaisen kysynnän lasku, vaikka on hyvin epävarmaa hyötyykö teollisuus palkka-alennuksesta (mm. koska palkkakustannukset ovat vain pieni osa kokonaiskustannuksista).

Tästä toiveajattelusta voi myös “syyttää” teollisuusliitot: Metalliliitto ja Paperiliitto yms tulevat mukaan tähän “kilpailukykysopimukseen” vaikka niiden jos kukaan pitäisi tietää, että pääomaintensiivisessä teollisuudessa palkkakustannukset eivät yhtäkkiä aiheuta ihmeitä – Suomen vienti riippuu todella kovasti maailmantaloudesta eikä palkka-alennus muutu siihen pätkääkään.

Lyhyesti voi siis hyvin ymmärtää, miksi PAM, AKT ja SEL eivät hyväksyneet “kilpailukykysopimusta”. On tässä mielessä yllättävää, että Ylen Uosukainen ei tunnista PAMin syytä tähän (viime vuosien säästökuripolitiikka on syönyt kovin paljon kotimaista kysyntää). Mutta mitäs JHL, Super, TeHy ja muut julkisen sektorin liitot? Veikkaan, että nämä liitot ovat olleet jo valmiiksi heikossa asemassa EU:n asettamien budjettirajoitusten takia, eikä tällä hetkellä ehkä ole tarpeeksi vastavoimaa hallitukselle (kun on tehty jo niin monta kipeitä päätöksiä).

Voimme puhua yleissitovuudesta ja pitää myös puhua miten työehtosopimukset sopivat PK-yrityksille, mutta sielläkin voi olla, että suuri vaikutus on kotimaisella tai ulkomaisella kysynnällä, ei niinkään palkkatasolla. PK-yrityksille on kyllä tärkeää keksiä jotenkin joustavammat sovellukset, kun TESis ovat sinänsä tietenkin enemmän suurten teollisuusalojen instrumentti. Tästä joskus myöhemmin.

Luulen myös, että ne liitot jotka äänestivät neuvottelemisen puolesta, halusivat “pelastaa nykyistä systeemiä”. Suomen työmarkkinasuhteiden järjestelmässä on jo monta liikkuvaa palaa (EK:n epäselvä rooli tulevaisuudessa, paikallisen sopimisen neuvottelut yms) joten ehkä yksi kriisi lisää olisi aivan liikaa. En tässä nyt kommentoi uuden sopimuksen sisältöä, se jää toiselle kerralle.

18 Signs Economists Haven’t the Foggiest

Source: 18 Signs Economists Haven’t the Foggiest

Tämä on erittäin hyödyllinen artikkeli, nimenomaan jos lukee säännöllisesti Helsingin Sanomat ja lukee mitä ekonomistit siellä kommenteissa väittää. Pidä lista mukana, tee siitä vaikka bingo!

Finnish Unit Labour Cost obsession

As my previous post shows, I have been thinking about Finland’s obsession with unit labour costs (ULC) again, for a change. This is in many ways a crucial topic, as many people in the strong labour movement, at least regarding the export industries, seem to fairly uncritically regard this particular statistic. My thinking has been shaped by what Bill Mitchell has written in blogs and his latest book, as well as Merijn Knibbe’s article on the topic. The core of those writings is that unit labour costs are a highly unsuitable way of measuring “competitiveness”.

This really shows in the Finnish public debate. We have for years heard how Finnish competitiveness has suffered (since 2008), especially due to too high wage increases in 2007-2009 and how this shows in graphs of the ULC. This is especially a dominant theme in the export industries.

In the previous post I mentioned that I have been digging around in the OECD.Stat -collection. I now found something that I think is particularly useful in showing the utter folly of the whole ULC mantra – ULC for the manufacturing industry and the volume index of the manufacturing part of GDP (output approach.) I put these together, and:

ULC and manufacturing part of GDP (volume index, output approach). All data OECD.Stat

ULC and manufacturing part of GDP (volume index, output approach). All data OECD.Stat

Lo and behold! They are almost exactly their mirror image! This should be obvious to anybody who understands what ULC is (i.e. a ratio). As is very clear to see, as long as the manufacturing sector was doing well (until 2007) ULC declined. Then came the crisis (Lehman, Eurocrisis) and exports suffered (in particular affecting the manufacturing sector). As is known by now, Finnish exports are not in any way booming (i.e. after 2012 not much change) and this also shows – ULC also shows little change.

What does this tell us? For one, that it is useless to go after a 5%-decline in ULC across the line, because for the manufacturing sector you would need serious growth to achieve that. (for the rest of the fallacy of this policy idea I suggest to read Bill Mitchell’s blog post).  Furthermore, I hope it is now finally clear that ULC is ratio that is rather heavily affected by changes in GDP, which for Finland is quite dependent on demand in Europe and the world and on the other hand on domestic demand.

What the OECD has really said about Finland’s economy

I had not had time to read the OECD report but I am very glad about this post. As I have ermphasised many times on my blog, one of the key factors for the stagnation of the economy is domestic demand. There are many other issues, true, but the government could actually enact policies that stimulate domestic demand. That for instance also could mean supporting a proper wage growth in the labour market negotiations.

Finland Politics

monkey-557586_1920We have all heard about or seen on TV Alexander Stubb welcoming the last OECD report about Finland, and congratulating himself and the government on the support for OECDs to the Finnish government’s program.

That is just a communication trick. because this optimistic is simply wrong, and if the government really wants to address Finland’s situation, somebody in the high spheres should read what is actually in the report (click here to read it) and act upon concerns instead of burying it …

The Finnish government program was adopted in Spring 2015 and is based on the assumption that Finland’s problem comes from a lack of competitiveness, but the OECD is attributing Finland’s situation to more factors: the global economic slowdown, the lowering of electronic exports, the lowering of demand for paper and electronics, the collapse of trade with Russia, and the aging of the population. And these…

View original post 2,246 more words

About Finnish unit labour costs

For a text that I am writing, I have been digging around in OECD.Stat, since there are lots of interesting statistics on unit labour costs (ULC). The text, in part, analyses the sectoral changes in ULC in Finland.

The OECD.Stat and Eurostat definition are the same (and actually the statistics come from/through Eurostat to OECD.Stat according to the information.) To remind:

Unit labour costs (ULCs) measure the average cost of labour per unit of output. They are calculated as the ratio of total labour costs to real output.

In other words, as Knibbe (2015) states: “It is a crude approximation for the share of GDP going to workers.” It important to note that in this ratio, “the variables used in the numerator (compensation, employees) relate to employed labour only while those in the denominator (GDP, employment) refer to all labour, including self-employed.

The OECD offers deconstructed data, where the components (in the employment based ULC) are separated. For Finland, it looks like this:

Source: OECD.Stat

Source: OECD.Stat

It is clear that Finnish ULC dropped because of the sudden drop in GDP from 2007-2008, NOT because of outrageous wage increase in 2007-2009. In fact, those alleged big wage increases are not really visible here – until 2012 the graph shows a quite steady increase in labour compensation per employed persion; it is possible to say that the average rate of growth has not changes very dramatically. GDP, on the other hand, has changed dramatically, and although the labour compensation has flattened since 2012, the GDP has declined more/flattened more.

That is the nearly 4 year stagnation that we have experienced in Finland. ULC has obviously declined as matter of statistical fact, but from the graph it is quite clear to see how much labour compensation would have to change to restore ULC to the pre-2007 level. And although I do not have the means to simulate this, such a decline in labour compensation would almost certainly have a very negative impact on the GDP (as I have argued before, the Finnish economy was kept afloat through domestic demand. Not anymore!).

So I do understand the worries of Finnish business life about “competitiveness”. For individual firms the combination of stagnant economy and rising labour compensation is toxic. But the point is simply that ULC is in no way a suitable measure of competitiveness! And, beyond that, there is an argument to made (as Knibbe (2013) does, that ULC should increase, given the ECB’s inflation target. – iIn particular given that in Finland producer prices have been sliding since 2012 and that there are not many upwards pressure on the Finnish CPI .

Where politicians talk about structural reform (and mean wage decreases) I think Finland needs structural reform of its industrial base. Looking for new markets. Innovating. Moving into selling more high-value added products. Of course, in a developed country like Finland it is clear that the domestic market has a large impact on GDP, more so than exports, but it certainly doesn’t hurt to use Finland’s high-tech potential more! In any case it should be long due that politicians acknowledge that wages are not the issue here (or only a minor issue). The big issue is still European and world demand. In recent days there have been commentators speaking about Finland missing the last legs of the growth cycle. They may be right, but also then Finland has to reconsider deep and hard what it sells, and especially HOW.

[päivitetty] Suomen Itärajasta (taas)

Äsken tuli YLEn sivuille tämän uutisen, Puolustusministeri Jussi Niinistö: Turvapaikanhakijoiden tulo itärajalta on Suomen vakavin haaste.

Varmaan näin on, monista syistä, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, suurin haaste liittyy just ulkopolitiikkaan ja miten EUn/NATOn suhtautuminen Venäjään vaikeuttaa Suomen ja Venäjän keskenäistä aiheen käsittelemistä.

Suurin kysymykseni on edelleen: miten tämä muuttuu Suomen Venäjä-politiikkaa ja mihin suuntaan? Ovatko puolustusministeri ja ulkoministeri asialla?

Lisäyksenä: edelleen paheksun fraasin “laiton maahanmuutto”. Sen lisäksi, luvut voivat hyvin olla liioteltuja. Sen lisäksi, pelkkä Venäjä-politiikka ei riittää, sillä turvanpaikkahakijat tulevat varmaan suurin osin Turkin kautta. Suomen ulkoministeri voi miettiä, oliko oikeasti niin viisasta ilman kritiikkiä antaa Turkille paljon rahaa. [en tunne Suomen Turkki-politiikkaa].

Päivitys: kuin käskystä, YLEn uutisiin ilmestyi tämä artikkkeli, Turkki uhkaa lähettää pakolaisia EU-maihin. Tätä siis saa kun EUn “pakolaispolitiikka” perustuu wishful thinkingiin.