Tag Archives: EK

Warm-up for a hot Autumn?

The Finnish national broadcaster YLE reports that the Confederation of Finnish Trade Unions and the Metal Workers’ Union will not accept a centralized or framework agreement that does not include wage increases. Today the board of SAK gathers to decide formally whether the federation will aim for a centralized agreement or something else.

 

Today’s meeting is part of a process – the Chairman of SAK, Lauri Lyly, has asked that the board of SAK would first accept the compromise constructed on the conflict of the ‘three training days’. This issue was included in the previous framework agreement, but the implementation was a conflictual issue – were those three training days a subjective right for employees or was the employer to decide when the days would be granted? – such questions. I haven’t found information about the actual compromise – maybe this is a temporary compromise?

 

But in any case, although Lyly has stated that ‘relations are starting to get better’, the call for wage increases in combination with the unwillingness of the employers’ federation (EK) to do this (‘we can’t afford this’), their call for tax reductions and other ‘stimulants for growth’ indicate a potential for a ‘hot Autumn’, especially also in the context of the employers’ communications on the topic of strikes (‘99% of strikes in 2012 was illegal’). The historian and researcher Tapio Bergholm has thoroughly debunked these claims, among other reasons because these strikes are so-called ‘sorrow-strikes’ that fall beyond the scope of the peace clause of the collective agreements. Furthermore, EK claims that improvement of employment can not be accomplished by wage increases. The organization would only allow wage increases in companies that show competitiveness growth. Also EK asks for more flexibility, longer working hours, more local bargaining on diverse issues.

 

Maybe the relations between employers’ and employees’ federations are better now, but there are still a lot of issues that make for a tough negotiation scene.

Advertisements

Juhana Vartiaisen näkökulmat

Ylen sivuilla on taas uutisjuttu Juhana Vartiaisista. Hän ehdottaa mm. työvelvoitteen työttömmille sekä lisää matalapalkkatyötä. Kuten olen kirjoittanut täällä, täällä ja täällä, tämä matalapalkkatyö ei minun mielestä näytä ratkaisulta Suomen talousongelmille. Ei ole mitään järkeää luoda Suomeen ‘The Working Poor’, vaikka ne jotka tekevät töitä työnvälitysfirmojen kautta usein kokevat just tälläistä. [Asiasta muuten väittelee 1.2. kollegani Liisa Lähteenmäki]

Työvelvoitteesta sitten. Alankomaissa sellainen on ollut käytössä jonkin aikaa ja uusi hallitus tiukenee sitä hallitusohjelmansa mukaan. En tiedä, mitä tässä on oikeasti se järki. Kyllä, ihmiset varmaan saavat enemmän itsearvoa töistä kuin että ne ovat työttömmiä, mutta jos on pakko ottaa jotain työtä vastaan sellaista tuskin lisääntyy elämän- tai työn iloa. Yritän etsiä tästä tutkimuksia – veikkaan, että maissa jossa on tälläinen järjestelmä, sairauspoissaolot ovat korkeita sekä vaihtuvuus henkilöstössä on suuri. Argumentti, että mikä tahansa työ auttaa työmarkkinoilla ei päde, sillä väärästä työstä ei pääse ihan noin vaan oman alan töihin.

Sen lisäksi, jos on työvelvoite (eli melkein pakkotyö) JA tavoite saada lisää matalapalkkatyöpaikkoja, mitä Vartiainen oikein odottaa? Ne ihmiset varmaan kuitenkin tarvitsevat valtion tukea (joko rahalla tai koulutuksella), ja niistä ei heru kovin paljon verotuloja (kuten Saksan esimerkissä on ollut selvä). Luodaanko Suomeen oikeasti toisen luokan ihmisiä, jotka ovat kovassa työssä, matalalla palkalla mutta ilman kunnon pääsy sosiaaliturvaan (kuten ne Hartz-duunit)?

Palkkojen alennus tai jotain muuta?

[Päivitetty klo 12]

Tänään lisää uutisia koskien erien tahojen tahto alentaa palkkoja. Sekä Suomen Yrittäjät ja EK haluaisivat harkita palkkojen alennusta, jotta ‘mahdollisten irtisanomisten tai lomautusten’ vältetään. Luonnollisesti SAK:n Lauri Lyly ei ole samaa mieltä.

Tämä on monimutkainen keskustelu, jossa ei ole selkeitä oikeita tai vääriä kantoja – politiikan pitää ottaa huomioon kontekstin, ja nyky-Suomi on sen verran monimuotoinen, että yksinkertainen politiikka ei voi onnistua taikka mielyttää kaikkia.

Mun kantaa on seuraavanlaista: pitää kyllä välttää irtisanomisia, ja Suomessa pitää ottaa enemmän huomioon pienyrittäjien kustannukset. Uskon, että EK:n kanta on harhaanjohtavaa, kun monta EK:n jäsenyritykset (siis ne isot) maksavat vähintään liian vähän veroja Suomessa. Sen lisäksi olisi vaan tyhmää leikata keskellä taantamaa palkkoja, koska sillä kulutuskin kärsii, ja sillä Suomen talous heikkenisi entisestään. En kuitenkaan ole samaa mieltä Lylyn kanssa elvyttämisestä – mielestäni Eurokriisi ei ole lainkaan ohi ja uhkaa nyt paljon enemmän kuin ennen Euron vahvat maat (Suomi, Alankomaat, Saksa, – ehkä Ranskakin). Alankomaat, Saksa ja Suomi ovat jo taantumassa, mistä sitten elpyminen tulee vielä, jos ei näistä maista?

Mutta asia kerrallaan. Kuten on saatu Suomen Yrittäjien selvityksen kautta selväksi, Suomessa yrittäjien verotaakka on palkansaajien kovempaa. Ymmärrän, Suomen Yrittäjät haluaisi mahdollisuus alentaa palkkoja, mutta koko pienyrittäjyyden kannalta on varmaan paljon parempi jos ei-palkkakustannukset leikataan ja että pienyrittäjien verotus ja toimintaympäristö parannetaan (tulli, luvat, maksuliikenteet). Kuitenkin suurin ongelma taitaa olla eläkemaksut ja sellaiset – olisi hyvää jos siihen tulisi uusi malli mitä on kohtuullisempi pienyrittäjille. Monet pienyrittäjät palvelevat kotikaupunginsa markkinoita tai kotimaan markkinoita, joten siihen suhteeseen palkka-argumentti ei ole niin vahvaa, koska ei välttämättä kilpailee ulkomaan yrittäjien kanssa (nimenomaan jos kyseessä on palvelut). Lähipalvelut ja -kaupat tekevät kaupungista hyvää, joten tästä asiasta pitää oikeasti saada parempaa politiikka, jota suomalaisten (ja maahanmuuttajien!) innovatiivisuus hyödynnetään, eikä sammutetaan kovalla verotuksella ja näin.

EK:n kanta on toista maata kuitenkin. Suomen suuryritysten todellinen verotaakka on tutkitusti aika alhainen, ja on siinä mielessä melkein hävytön, että vaaditaan palkkojen alennusta. On edelleen niin, että yrityksillä on kaikenlaisia kustannuksia, myös isoilla yrityksillä, mutta jos oikeasti ainoa tavoite on parantaa voittotasoa, sitten pitää ehkä ensin miettiä yritysten strategiat, tuotteet ja tavoitteet. Kyllä, Suomen yksikkötyökustannukset (Real Unit Labour Costs) ovat melko korkeita. Mutta se ei välttämättä haittaa jos tekee tuotteita jotka menevät myyntiin. Jos aletaan karsia palkkakustannuksia sen sijaan, että tehdään uusia tuotteita ja jotain innovaatiota tai investointia, Suomen isot yritykset tekevät samat virheet kuin GM 1980-2007. Se meni samana melkein konkkursiin, koska yritettiin vaan puristaa enemmän tuottavuutta työntekijöiltä ja vähemmällä palkallakin. Eli tästä olen melko samaa mieltä Lylyn kanssa. Yritykset voivat vaan kukkia, silloin kun ne tekevät jotain uutta jos vanhaa ei mene kaupaksi enää. Ja sen lisäksi – jos yritykselle ei mene hyvin enää, ei kai ole työnTEKIJÄN virhe vaan laivan kapteenin, yritysjohtajan? Sen pitää olla se, jolla on viisautta johtaa yritystä myös myrskyjen kautta.

Eurokriisin kulku on taas jotain missä olen enemmän Häkämiehen puolella – se on Lylyn puolesta aika naiivi, että hän luulee asioiden menevän parempaan suuntaan. Katso esim. edellistä kirjoitusta.

Jos saan päästä vähän höyryä, sanon vaan, että valtavasti ärsyttää, kun julkisissa keskusteluissa se on lähtökohtaisesti aina työntekijöiden ja nimenomaan ammattiliittojen vika, että yrityksille menee huonosti. Se on niin kuin puuseppä syyttäisi sen työkalut siitä, että kaapista tuli vino!!

Päivitetty: Työmarkkinajärjestelmän mullistus: Ympäristöteollisuus ja -palvelut Ry

UPDATE: Kauppalehden sivuilta löysin vähän tarkemmat tiedot uudesta liitosta. Sillä on ainakin y-tunnus ja toistaiseksi sen rekisteröity käyntiosoite on Eteläranta 10 (yllätys, yllätys.). Sen lisäksi Paperikeräys Oy:n nettisivujen mukaan YTP:ssa on ‘Paperinkeräyksen lisäksi uuden YTP:n perustajajäseniä ovat Ekokem, Delete Group, Eero-Yhtiöt, Envor Group, Kuusakoski ja Veikko Lehti.’

Tämä saattaa olla suurin muutos Suomen työmarkkinajärjestelmään sitten TEAM-liitto (joka on osittain epäonnistunut, koska Metalliliitto ja Paperiliitto eivät ole mukana).

Eli: YLE Uutisten mukaan nyt on olemassa uusi edunvalvontajärjestö nimeltään Ympäristöteollisuus ja -palvelut Ry. En vielä löytänyt EK:n kautta nettisivuja, eikä muualla netissä taida olla vielä paljon tästä järjestöstä. Mutta liiton hallituksen puheenjohtaja on Timo Piekkari, joka on mm. tuttu kierrätysyrityksen Ekokem Group toimitusjohtajana.

– YTP haastaa perinteiseen materiaalipohjaiseen toimiala-ajatteluun perustuvan edunvalvonnan ulottamalla ympäristöalan edunvalvonnan perinteisten toimialarajojen yli sekä yhdistämällä toimialan teollisuus- ja palveluyritysten edunvalvonnan, toteaaliiton hallituksen puheenjohtaja Timo Piekkari.

Uutisen mukaan ‘Se [YTP]koostuu muun muassa materiaalinkierrätystä, jätehuoltoa, uusiutuvia energialähteitä, biotaloutta, vesihuoltoa ja ympäristömittauksia harjoittavista  teollisuus- ja palveluyrityksistä.’ Tämä on paitsi tärkeän uuden alan järjestö myös merkittävä sen takia, että liitto edustaa sekä teollisuusyrityksiä että palveluyrityksiä. Suomen työmarkkinajärjestelmää on häirinnyt jo pitkään jako teollisuuden ja palvelujen välissä, vaikka käytännössä monilla yrityksillä on sekä teollisuusominaisuuksia (eli ne tuottavat fyysisen tuotteen) että palveluominaisuuksia (myynti, suunnittelu, logistiikka..)

Tämä on todella iso haaste paperiteollisuuden toimijoille (Metsäteollisuus Ry ja Paperiliitto) – koska tämä ala on kovalla vauhdilla muuttumassa biotalouden ja bioenergian suuntaan – vaikka isot yritykset ovat vähän kahdella vaiheella hankkeiden kanssa, on myös pienimpiä yrityksiä jotka ovat mukana metsäteollisuuden biotaloussuunnassa. On usein todettu, että Metsäteollisuus Ry ei ole kovin kiinnostunut alasta, joka voisi muuttaa metsäteollisuus innovaatioteollisuudeksi esim. Rikkidirektiivin pakon alla. Sen takia on hyvä, että on uusi järjestö, joka voi edistää sääntelyä josta sen ala hyödyntäisi. Paperiliitolle tämä on taas kehitys, mitä saa harkittavaksi uudestaan päätöstä olla liittymättä TEAM-liittoon. Tämän uuden työnantajaliiton myötä, voi olla, että Paperiliitto saa kylmän kyydin silloin kun metsäteollisuus on kovasti menossa biotalouden suuntaan (kuten ennustin väitöskirjassani).