Tag Archives: Helsingin Sanomat

Hyvä, että joku muu kirjoitti tästä – Hesarin pääkirjoituksesta

Eli Pertti Haaparanta kirjoitti Hesarin pääkirjoituksen kritiikkia. Mä vaahdoin suusta melkein ja päätin olla kirjoittamatta tästä mutta mieluummin nostaa Paavo Teittisen kolumni Saksasti esiin hyvänä esimerkkinä talousjournalismista.

Advertisements

Tämän päivän mietinnät – mm. Hesarin pääkirjoitus, Eurokriisi, Suomen talous ja Krimin kriisi

Olisi hyvää lopettaa lukea päivälehtiä ja muita uutislähteitä; silloin olisi tajuamatta, mitä tapahtuu tässä hienossa maassa ja meidän Euroopassa.

1.  Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa moititaan/ollaan huolissaan siitä, että kriisimaiden pankit ovat (yhä) vakauden vaara. Tämä pääkirjoitus sekoittaa monta asiaa ja pahinta on että taas korostetaan ‘huono talouspito’ ja ‘luottamuspula.’ Ikään kuin Hesarin päätoimittajakunta ei edelleen ymmärrä (tai halua ymmärtää) että velkasuhteissa on kaksi osapuolta, ja on olemmassa esim. riskiarviointi. Toisin sanoin on täysin absurdi ladata kaikki ongelmat velkaajan niskaan – syyt ovat yhtä hyvin velanantajan puolella. Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin ja suomeksi ja englanniksi löytyy monta todempaa selitystä kuin tämä Hesarin kauppamaa tarua.

On ihan totta sinänsä, että Irlannin, Portugalin yms pankeilla on raskalainoja ja muita pankkiongelmia. Mutta Hesari ohittaa kokonaan, että pankeilla, jotka lainasivat rahaa kriisimaille voi olla paljon isompia mustia aukkoja – sen takia tämä EKP:n johtama Asset Quality Review pelätään niin paljon. Ja mieti vaikka – missä AAA-luokan maassa on kaatunut pankkeja ja on valtio tukenut niitä? Just – Alankomaissa. Saksassakin on pankkeja mennyt nurin ja Ranskan pankit ovat myös suuri riskitekijä Espanjan ja Italian pankkisuhteiden (eli lainojen) kautta.

Myös on totta, että Kiinan mahdollinen finanssikriisi aiheuttaa uuden pankkikriisin Euroopassa. Mutta se tulee olemaan niin iso kriisi, että myös ns. hyvät pankit voisivat kärsiä siitä pahasti.

Hesari – milloin lopetat tarujen levittämistä ja milloin alkaa aitoa analyysia?

2. Eurokriisi ja Suomen talous

Tänään oli Hesarissa myös kaava jossa eri pankkien/tutkimuslaitosten ennusteet. Ne ovat kaikki suurin piirtein samannäköisiä, mutta mitä mä haluan tietää: mitkä ovat ne oletukset? Onko otetaan huomioon Kiinan kasvun hidastuminen tai Kiinasta tuleva finanssikriisi? Mistä se kaksi prosenttia kasvu vuonna 2015 tulee? Tekstissä mainitaan, että kotimainen kysyntä ei todennäköisesti kasva juurikaan. Eli kasvun pitää tulla viennistä? Kun Euroopan talous on niin heikko ja voi minä hetkenä tahansa uudestaan romahtaa? Ei kai vienti Kiinaan rupee yhtäkki vetää, kun se maa on hidastumassa?

En halua kommentoida sen enempää niitä säästöpolitiikan aikomuksia josta mainitaan. Säästökuripolitiikka ei toimi. Piste.

3. Ukraina ja Suomen talous

Aiemmin uutisissa oli vähän kuvauksia, että Suomen yrityksillä on suhteellisen vähän riskejä Ukrainassa. Se on varmaan hyvä juttu. Mutta viitaten tähän juttuun ja eiliseen uutiseen, että TIR-kuljetukset eivät pian ehkä saa ohittaa rajamuodollisuudet, mietin – jos Suomen kauppatase on miinuksella sen takia, että Venäjän öljy/kaasutuonti Suomeen on muuttunut kalliimmaksi jo, mitäs Ukrainan kriisi ja tämä TIR-päätös tarkoittaisi? Tämä Tullin kuva on sen verran tärkeää, että kannattaa toistaa:

Source: ULJAS/Tulli.fi

Source: ULJAS/Tulli.fi

Eli lyhyesti mineraalipolttoaineiden (yms) arvo tuonnissa on noussut huimasti. Vaikutus Ukrainan kriisi Suomen taloudelle – puhumattakaan pakotteiden vaikutus (koska en osa arvioida millä tavalla sitä) riippuu siis kovasti siitä, mitä öljyn hinta tekee.

Kuten Edward Hugh kommentoi sitä englanninkielistä kirjoitusta – Japanilla on suurin piirtein samanlainen ongelma kuin Suomi – pitää tuottaa jotain millä rahoitetaan energiariippuvuutta. Voi käyttää tätä myös kannustimena, kehittää vaihtoehtoa siihen energiariippuvuutta. Tämä on asia missä Suomi on paremmassa paikassa kuin Japani, metsäklusterin kautta. Siinä on tietenkin mahdollisesti skaalausongelmat, ja tämä vaatii huomattavasti (julkisiakin) investointeja, mutta olen siinä mielessä optimistinen. Katso myös tätä paperiteollisuuden uutiskirjeen juttua UPM:n edistyksestä.

Tämän päivän mietintöjen johtopäätös on: tilanne Suomen taloudelle näyttää aika synkältä.

Helsingin Sanomat ja vaihtoehtoinen viesti | Raha ja talous

Tämä on tärkeä viesti ja sopii siihen, mitä kirjoitin tässä ja tässä. Myös tämä liittyy siihen koska iso osa rakenneuudistuspaketista koskee kuntia.

http://rahajatalous.wordpress.com/2013/11/28/helsingin-sanomat-ja-vaihtoehtoinen-viesti/

Link

Germany is being crushed by its export obsession

Germany is being crushed by its export obsession

‘The country’s recent success has been based on cutting wages’, writes Adam Posen
 
This is in one sentence what I intended to show with yesterday’s post. It is also quite a different message than today’s editorial in Helsingin Sanomat, where it is said that ‘Maybe we’ll see the day that the austerity policies practiced in Europe and guided by Germany will get thanks.’ (in relation to a possible recovery led by Germany).

Finland: a tough Nordic accountant that is caught up by reality

By Paul Jonker- Hoffrén. Cross-posted from Eurocrisis in the Press – The politics of public discourse in Europe, a blog of the London School of Economics and Political Science. First published 22.6.2013.

Finland: a tough Nordic accountant that is caught up by reality

Finland is a quite unlikely country to play a prominent role in policy-making around the Eurocrisis. It is, after all, a small country of just over 5 million inhabitants on the (geographical) fringe of the European union. But the country has two assets that propelled it to center stage in recent years: a triple-A status and a low debt-to-GDP ratio. Finland also had its own ‘our man in Brussels’, i.e. Commissioner Olli Rehn. Together with Germany, Austria and the Netherlands Finland has been instrumental in shaping the response to the Eurocrisis that began with troubles in Greece in 2008. One particular aspect of Finland’s ‘toughness’, the collateral demanded from Greece and Spain, including the domestic political discussions about this exceptional demand, is left out here, because it requires special attention.

 

Right from the start of the crisis the ‘sovereign debt crisis’ has beeen couched in moral terms in Finland. In the editorials of the daily newspapers it has been common to see phrases like ‘countries that lived carelessly on borrowed money’, ‘moral decay’, ‘countries that handled their accounts badly’ etcetera – up to these weeks in June 2013. Although there have been many examples of op-eds that countered this interpretation of the Eurocrisis, the core message of both government and editorials has been more often than not, that the Euroscrisis was caused by over-indebtedness and that countries like Greece and Portugal simply have been living beyond their means, i.e. on borrowed money – without discussion who actually sold these loans to Greece and Portugal. Also in seminars on the state of the economy there is always a participant that tells we are turning into Greece if we don’t cut budgets.

 

However attractive and simple-sounding in a Lutheran country, this interpretation is not correct. As many economists and commentators have argued (seemingly in vain), the true cause of the Eurocrisis lies in the design of EMU and the resulting development of a huge trade surplus in Germany, capital flows to the ‘periphery’ and resulting (real estate) bubbles and increased (wage) inflation that harmed competitiveness. Nonetheless, Finland – both through Olli Rehn and its government, strongly endorsed the austerity policy for the PIIGS. The argument has been simple: if countries have lived beyond their means, it means they must tighten their belts. This became official policy in 2011 after an important G20-meeting. In the words of Olli Rehn (to the Finnish daily Helsingin Sanomat): ‘Those that still have leeway can finance stimulus until the end of the year [2010], but they also have to start stabilizing public finances during 2011.’ – to which the author of the article added that this is done using borrowed money. The meeting was also noteworthy because Germany demanded belt-tightening while the USA warned to keep stimulus going.

 

With the advent of the current Finnish government, in which former Finance Minister Jyrki Katainen became Prime Minister, the so-called ‘debt-sustainability discussion’ became again a central policy problem and the government indicated its readiness to cut budgets if need arises. In 2011 editorials again repeated the need to tie indebtedness to GDP, as a strict limit. These editorials still criticised Southern European countries for not keeping a check on public debt, unlike Finland, which in these editorials is seen as a paragon of prudence. It is noteworthy that in these editorials the construction of EMU, the role of German, Dutch and French banks and the incompleteness of monetary union are seldom, if at all, mentioned (although individual journalists may refer to these). To the contrary, both government and press have time and time again emphasized the importance of not mutualising debt. To this day, there is still fierce opposition to the idea of ‘paying the debts of profligate nations.’ In this context, recently there is a lot of mention in editorials of the ‘moral decay’ that would happen if debt is shared somehow, that countries wouldn’t feel committed to be strict with public debt issues.

 

Interesting is that at least the Finnish daily Helsingin Sanomat quite frequently has extensive articles on Greece or Spain (at least since 2012) regarding the effects of the Eurocrisis, but it almost seems the main editors of the newspaper are not aware of the connection between these developments and the austerity policies driven by Finland, Germany, the Netherlands and the European Commission.

 

The stance of the Finnish government and the editorials of the main newspapers is all the more remarkable, given that two major scientific pillars of the austerity policy – articles by Alesina & Ardagna and Reinhart & Rogoff- have been thoroughly debunked. Furthermore, Finland’s economy has significantly weakened. In fact, Finland experiences its third recession since 2008. Right now, the labour market partners are gearing up for Autumn’s collective bargaining rounds. Government representatives, banks, corporations and the European Commission are pressing for wage moderation. The prime reason for this is the worry about Finnish competitiveness, because a while ago Finland’s trade surplus turned negative – although this trend already started early in the 2000s.

 

But also on the ‘academic’ level there is open discussion over what to do. The variety of suggested responses to get the Finnish economy back on track ranges from leaving the EMU to engineering ‘zero- or negative wage growth.’ Some of these economists are on the other hand worried that wage moderation will negatively affect purchasing power and domestic demand. It does nonetheless appear that at this level of public debate, there is an understanding of the limits of government budget cuts, and that this limit has been reached.

 

All in all, Finland is still very tough on the issue of public debt, both in government policies and newspaper editorials. On Finnish blogs, however, there is a lively discussion of the dangers of current policy.

Neljä ohjetta taantumaan – neljä näkökulmaa

Tänään Helsingin Sanomissa on artikkeli nimeltään ‘Neljä ohjetta taantumaan.’ Neljä ekonomistia pohtii, miten pitää toimia. PArhaat ohjeet ovat mun näkökulmasta (parhaimmista huonompiin) Ilmakunnaksen, Kosken ja Pinomaan ohjeet. SAK:n ja EK:n ohjeet pidän huonompia, koska ne ovat turhan poliittisia mutta ainakin Koski/SAK mainitsee jotain hyviä ideoita. Update: korostan, että kritisoin ideoita, eikä ihmisiä.

1. Ensimmäinen ohje poistettu pyynnöstä.

2. Seija Ilmakunnas

Hänellä on hyviä ajatuksia miten pitää käyttää elvytysrahoja. Myös hän katsoo pidempaa linjaa – mitkä voisivat olla Suomen tulevaisuuden tärkeät alat. Niitä ei voi ‘ylhäältä’ päättää mutta ne syntyisivät perustutkimuksen kautta. Hän antaa cleantech-teollisuuden hyvänä esimerkkinä.

Jatkuva taloudellinen integraatio on luontevin (ja ehkä paras) linja, mutta en näe tätä ollenkaan mahdollisena tulevaisuutena. Niin kauan kuin ‘austerity’-linja vielä elää Komissiolla ja Saksassa, ei voi odottaa mitään järkevää talouspolitiikkaa.

3. Olli Koski

SAK:n edustajana politiikka on vahvempi mukana kuin em. mainituilla. Kriitikkia EK:n linjaa kohti vähenee tilaa oikeisiin ohjeisiin. Koski haluaa (luontevasti) keskitetyn ratkaisun. Se olisi hieno, mutta en tiedä kuinka reaalisten se on, koska myös ammattiliitoilla saattaa olla eri mielipiteitä tästä (vientiteollisuus vs. kotimaiset palvelut yms.)

Koski, korostaa kotimaista kysyntää, ja on oikeassa siinä, ettei pidä kiristää finanssipolitiikkaa yhtään enempää. Sen lisäksi hänen ajatukset minne kohdennettaisiin elvytysrahat ovat hyviä ja tarpeellisia, mutta talouden elvyttämiseen tarvitaan enemmän kuin hyvää infrastruktuuria. Miten olisi esim. kuntatyöntekijöiden työpaikkojen turvaamista – opettajat, lastentarhahoitajat, sairaanhoitajat?

4. Simo Pinomaa

EK:n edustaja on tässä viimeisessa sijäinnissä, koska kaikki sen kommenteista on selvää, että hän ei kuullut, että Reinhart-Rogoff ja Alesina-Ardagna ovat kumottoja. Keskeisimmät sanat ovat ‘säästölinja’, ‘nollalinja tai miinusmerkki’, ‘alijäämä’. Hänen puolesta puhuu kuitenkin se, että hän ei toisaalta kiristäisi talouspolitiikkaa enempää.

Mutta kuten sanottu, hän korostaa Suomen kilpailukykyä ja palkkamaltti, menoleikkaukset ja sellaista. EK:n edustajana mäkin vaatisin samaa, mutta nämä eivät ole tässä talouskriisin kontekstissa relevantteja (tai edes hyviä) keinoja.

Lisää tälläisestä linjasta seuraavassa kirjoituksessa, missä käsittelen Matti Vanhasen eilisiä ajatuksia.

Bill Black: The New York Times Thinks Bleeding Cyprus is “Strong Medicine”

http://www.nakedcapitalism.com/2013/04/bill-black-the-new-york-times-thinks-bleeding-cyprus-is-strong-medicine.html