Tag Archives: Jussi Pesonen

UPM Jämsänkosken ja Kaukaan paperikoneet lakkautetaan – näkemykset

Eilen UPM-Kymmene yllätti Suomen mediaa, Paperiliittoa ja tietenkin Jämsänkosken ja Kaukaan tehtäiden henkilöstöä ilmoittamalla, että yhtiö sulkee Suomessa kaksi isoa paperikonetta (yhteensä 460.000 t/v). Tässä löytyy englanniksi Jussi Pesosen kommentit asiaan, missä on seuraavat elementit: paluu kannattavuuteen, liian alhainen käyttöaste ja nykyinen/tulevaisuuden rankka taloustilanne.

Odotetusti tuli ilmoitus ulosmarssista. (myös täällä ja Ranskassa).

Kuten Helsingin Sanomista ja Paperiliiton sivuilta voi lukea, että tämä on ollut valtava shokkiuutinen Paperiliiton johdolle ja paikallisille luottamusmiehille. Kuten tiedetään aiemmista tehdässulkemisista, vaikutus työllisyyteen ei ole, lievästi sanottu, hyvä. On hyvin vaikeaa työllistää entiset paperimiehet uudestaan, ei vaan siksi koska pienillä paikkakunnilla puuttuu vastaavaa työtä (vaikka se on päällimäinen syy).

Tässä vaiheessa tietenkin on ensimmäisenä reaktiona monille raivo ja hämmästyneisyys. Eipä ihme, jos tällaista tapahtuu (Pertti Leppäsen sanoin)

Konettamme on juuri uusittu ja siksi olimme tänään aamulla koulutuksessa. Kesken koulutuksen tuli kutsu tiedotustilaisuuteen.

Kaukaan tehdäs on aiemminkin ollut näiden säästötavoitteiden kohde. Mutta kuten Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoi:

UPM saavutti 200 miljoonan säästötavoitteen ja heti perään tulee uudet säästöt. Näin siitä huolimatta, että yhtiö vastikään kertoi hyvästä tuloksesta.

Jussi Pesonen itse kertoi myös (ks. linkki yllä), että kannattavuus parani vuonna 2014 (hän käyttää sanaa ‘käännekohta’). Joten mitä mättää? YLEn taloustoimittaja Jari Järvinen analysoi:

UPM:n päätös kertookin karusti, mistä on kyse: voimat keskitetään kasvaville markkinoille. Euroopassa karsitaan ylikapasiteettia jatkossakin kovalla kädellä. Samalla säästöjä haetaan muualtakin, hallinnosta, markkinoinnista, kuljetuksista ja joka puolelta. Sopeutus on ajan sana.

Ylikapasiteetti. Siellä se sana taas on. Lienee oikeutettua kysyä, mistä tämä ylikapasiteetti tulee? Tietenkin on se näin, että paperin kysyntä nimenomaan Euroopassa on jo pitkään laskenut, joten se on yksi syy. Mutta: mietipä niitä hyviä aikoja 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, silloin kun euron kurssi oli erittäin hyödyllistä Suomen vientiteollisuudelle. Mitä UPM silloin teki? No? Ja sitten vielä muutamaa vuotta sitten, Chapellen tehtaassa, missä PM3 suljetaan? Laajensi/uusi saman paperilajin PM6:n kapasiteettia. Also other companies invested in new capacity around the start of this millennium:

In Europe, two new machines and one major rebuild are coming onstream :

1. Steyrermühl, Austria (change from newsprint to SC) 200 000 t/y, started up in June 1999;

2. Lang Papier, Ettringen, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in September/October 1999;

3. Haindl, Schongau, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in May 2000.

Paperin kysyntä on tosiaan ongelmaa näille yrityksille. Aiemmin UPM sulki sen Stracel paperitehdas (suuren investoinnin jälkeen vuonna 1999).

Kysymykseni yritysjohdolle on: käytätte omia ennustemalleja sekä esim. Pöyryn ennusteita eri markkinoiden kehityksestä ja sen lisäksi on hyvin tiedossa mitä on paperikoneiden elinkaari ja optimisaatio-prosessi. Jos investoi sillä tavalla, että  (keski)pidemmällä aikavälillä ilmestyy jopa omalla yrityksellä ylikapasiteettia, sitten se on vaan huonoa johtamista. Mutta tämä ei ole sinänsä uutta, paperiteollisuudessa tiedetään jo pitkään, että on ns. boom-bust sykli. Eli lyhyesti, sen takia kun paperitehdas on iso investointi, investoidaan liikaa silloin kun on hyvä kysyntää, minkä seurauksena jossain vaiheessa on ylikapasiteettia.

-> tätä samaa voimme nyt nähdä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sellun ja kartongin osalta. Veikkaukseni on, että muutamaa vuotta tulevaisuudessa kartonki ei ole enää niin tuottavaa. Tähän liittyy myös Kiinan kasvun hidastumista, tietenkin.

Mutta miksi paperiyhtiöt käyttäytyvät? Vastaus ei välttämättä liittyy ahneuteen. Uskon, että se on juuri tämän suuren syklin vaikutus – ne jotka ovat nopeinta siinä mukana, hyötyvät eniten. Ja sen takia kun ainakin Euroopassa paperiyhtiöt ovat vaan kourallista (vaikka ei ole ihan oligopoli), riski häviää kilpailussa on varmaan melko suuri. Sen lisäksi on vaan totta, että osakkeenomistajat ‘vaativat’ parempia tuloksia (heille) koko ajan. Mitä kymmenen vuotta sitten nähtiin hyvänä strategiana (investoida) on nyt haitta (ylikapasiteetti). Euroopassa ja Suomessa, koska kysyntä on huono, ainoa tapa parantaa, ainakin hetkellisesti, tulosta (tai näyttää vakavalta) on leikata henkilökuntaa ja/kapasiteettia.

Tämä ei ole kuitenkaan koko tarinaa. Kuten olen myös väitöskirjassani kirjoittanut, henkilökustannukset ovat vain noin 11% kokonaiskustannuksista. Täällä olen kirjoittanut puuraaka-aineen hinnoista. Sen lisäksi kemikaalit ovat suuri kustannustekijä, kuin myös kuljetus. UPM haluaa vähentää kiinteät ja variaabelit kustannukset, mutta se on vaikeaa kuvitella miten. Joo, kyllä laittamalla koko tehdas kiinni vähenee kustannukset. Väitöskirjassani esitän World Input-Output Databasen perusteella, mistä Suomen paperiteollisuuden tärkeimmät raaka-aineet tulee. Puu ja sellu tulevat (paitsi Suomesta) enimmäkseen Ruotsista, Venäjältä ja (sellu, nykyään) Brasiliasta. Kemikaalit toisaalta tulevat enimmäkseen Saksasta. Nämä raaka-aineet ovat suurin piirtein (+ energiatarpeet) paperiteollisuuden variaabelit kustannukset. Kaikenmaailman henkilöstökulut ovat toisaalta enemmän tai vähemmän kiinteät kustannukset. Mutta kuten on selvää esim. puukaupasta, myös osa niitä raaka-aineita on suhteellisen kiinteitä kustannuksia, koska niistä sovitaan sopimuksella tietystä aikavälistä (oletan ainakin puusta ja energiasta). Eli toisin sanoin: henkilöstön hinnasta sovitaan työehtosopimuksella ja toisista tarpeista toisenlaisilla sopimuksella.

Sillä tavalla päästään EU:n talousnäkymät, josta ilmestyy tässäkin blogissa koko ajan linkkejä. Mutta myös ulkopolitiikka voi olla relevantti, koska voi hyvin olla, että Venäjän sanktiot purevat jotenkin puun saantiin (tai vaikka suomalaisten metsäyritysten mahdollisuuksiin). Mutta vaikka metsäteollisuuden toimintaympäristö on hyvin monimutkainen juuri nyt, kuitenkin UPM:n talousjohtaja sanoo:

Meillä on käytössä rautakankimalli, johon on vaikea saada joustoa tarvittaessa.

Olin pari viikkoa sitten seminaarissa, missä pohdittiin, onko Suomen työmarkkinat jäykkiä, ja tiivistettynä vastaus oli kyllä ja ei. Kyllä: palkoista tai työajasta ei helposti jousteta. Ei: Suomessa joustavuus toimii lomautuksien ja irtisanomisten kautta. Olen sitä mieltä, että tämä työmarkkinoiden joustavuus on just se, mitä haetaan. Miksi ei leikkaukset kohdistetaan Saksaan? Koska siellä on paljon vaikeampaa antaa työntekijöille potkut kuin Suomessa. Siellä olisi mahdollista joustaa työajan kanssa, mutta se on taas teknisesti vaikeaa paperitehtaiden kanssa.

Johtopäätökset

Ensinnäkin on todella kurja, että näin moni saa potkut tilanteessa missä työ on jo vaikeaa saada. Vaikka mun toivo ei ole turhan korkea tähän suhteeseen, toivoisin silti, että alueelliset TE-keskukset ym. tekevät parhaansa löytää näille ihmisille töitä.

Sitten – vaikka yritysihmiset helposti sanovat “markkinat!” uskon, että UPM kantaa itsekin vastuuta siitä, että on ylikapasiteettia. Yritysteknisesti on tietenkin loogista sulkea nimenomaan vanhemmat yksiköt, jossa kannattavuusraja on korkeampi. Silti uskon, että UPM tuijottaa liikaa henkilöstökuluja (varmaan näin opetetaan kauppakorkeakoulussa) ja liian vähän niitä muita tekijöitä. Kokonaisuudessa voi hyvin olla, että osittain omatekoinen ylikapasiteetti ja muiden raaka-aineden hintakehitys ovat vaikeuttaneet kilpailukykyä enemmän kuin Suomen palkkataso. Varmaan UPM kuitenkin kuvittelee, että se pystyy tehdä enemmän niistä palkkakuluista kuin muista kuluista.

Tämä kokonaisuus voisi vielä kirjoittaa uudestaan yritysvastuun näkökulmasta, ja vaikka onko osakkeenomistajakapitalismi hyvä vai huono (verrattuna perinteiseen ‘kärsvällisen pääoman’ malliin, mistä nimenomaan paperiteollisuus hyötyi.) Mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ne ovat vaan eväät rohkeille toimittajille.

Advertisements

The Finnish paper industry and electricity-consumption

The Finnish public broadcaster Yle has an on-line news item called ‘The electricity consumption of the Finnish forest industries dropped in six years by roughly the amount produced by the Loviisa nuclear plant’.

I think this article is a bit lazy in its use of ‘forest industries’ vs. ‘paper industries’ and doesn’t really distinguish between the paper and pulp industries (of course, as there are many integrates in Finland, this is maybe understandable). I am on the train right now, so I can’t provide other/more detailed statistics from my usual source, the Finnish Statistical yearbook of Forestry.

The gist of the article which I link to is that the Finnish government is in the process of finalizing its climate- and energy policy, to which the energy consumption of the pulp and paper industries is quite relevant, as it alone accounts for about 25% of total electricity consumption. The ‘news’ is that the estimate used by the governmental working group preparing the strategy is quite much higher than what the head of the Finnish Forest Research Institute (METLA) estimates. The difference in estimates is argued to relate to the differing visions of what happens to the paper industry in the near future.

This is by the way exactly where it is quite annoying that the use of different terms is confused, because at some point the article talks about the run-down of the Finnish pulp and paper industry, the ‘wild ride of the paper industry, an implied quote referring to the run-down of the forest industries and an expert from Pellervo Economic Research who refers only to the potential impact of change in the paper industry (in relation to electronic services). What are we talking about here?

 

I probably don’t have as good data as Professor Hetemäki, the Jaakko Pöyry Group or other business analysts, but this is my view: at the moment, the Finnish pulp and paper industries produce roughly 75% of their own energy needs, therefore buying the remaining 25% in the form of oil and electricity. I think (at least on the basis of what is said in this article) that any run-down of the forest industries in Finland will mostly concern non-specialized paper (i.e. LWC, SC, that sort of grade). There is demand for specialized paper products, and the continuing demand for pulp seems quite obvious. So, the run-down of the paper-business does present a huge potential decline in energy consumption, and on that I definitely agree with Professor Hetemäki. This also further opens up the potential for selling surplus electricity. But I think the article as a whole, as also exemplified by the quote of Matleena Kniivilä of Pellervo Economic Research, is that the structural change going on in the forest industries is being underestimated. Both Stora Enso and UPM-Kymmen have been actively rebranding themselves as energy companies, and their restructuring processes have started to show what this means. Here, UPM-Kymmene CEO Jussi Pesonen for example states

Pesonen said that the company’s growth businesses (energy, biofuels, pulp, label paper, label) had continued to perform well in a difficult environment.

So what we should be discussing, rather than the predicted use of electricity by the forest industries, is the potential for energy production, and to what extent the Finnish forest industries’ companies (mainly Stora Enso and UPM-Kymmene) are going to contribute to Finland’s energy challenges. Energy produced by the forest industries can be labeled renewable energy, so this area of growth will become more important in the future. The major forest industry companies have, as said in the article as well, stakes in various electricity producing companies. So I would say rather than what they use it is relevant to discuss what they produce, and what strategic implications this potential for electricity production has for the government’s energy policy.

After all – the Finnish forest industries’ companies have lobbied for years for new permits for nuclear power plants, for the stated reason of producing reliable, cheap’ electricity, but I still see a second motive here: to enable becoming active players on the electricity market – because if the companies use nuclear energy, what will they do with their home-produced electricity? Precisely: sell it.