Tag Archives: kilpailukyky

Analyysi: Elinkeinoelämän keskusliitto etsii uuden roolin

Viime aikoina Suomen työmarkkinajärjestelmä on ollut mylleryksessä. Onnistuttiin sopimaan kikystä, mutta varjon alla: Elinkeinoelämä oli muuttanut sen sääntöjä näin, ettei se voi tulevaisuudessa enää olla osallisena keskitettyihin sopimuksiin. Tämä tarkoitti tulopoliittisten ratkaisujen aikakauden loppu, mikä tosin oli jo ilmassa vuodesta 2008, kun EK ilmoitti, ettei se halua enää tupoja.

Ensin oli aikomus saada Ruotsista kopioitu ns. “Suomen malli” aikaiseksi, mikä tarkoitti, että vientialojen menestys asettaa (sitovan) ylärajan palkankorotuksille. Tässä mallissa, vaikka kuulostaa järkevältä, olisi ollut kaikenlaisia ongelmia, mm. naisten ja miesten palkkatasa-arvoon, ja olisi vahvistuneet tällaisia tendenssejä. Kaavailtu malli kuitenkin jo ehti kaatua ennen kuin otettiin käyttöön, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti neuvottelevansa sektoritasolla itse. Myöhemmin Metalliliitto myös ilmoitti, ettei se osallistu enää “Suomen mallin” kehittämiseen. Helmikuussa EK sitten ilmoitti, että sääntömuutoksen takia se irtisanoo lähes kaikki keskusjärjestösopimuksia. Tämä aiheutti kuohuntaa nimenomaan työntekijäliitoilla. Ainakin AKT ja Rakennusliitto nojaavat melko vahvasti erilaisiin keskusjärjestösopimuksiin niiden solmimissa työehtosopimuksissa. Nämä käytettiin sen takia, ettei tarvitse erikseen neuvotella sopimusosioita esim. luottamusmiesten asemasta, yt-neuvotteluista tai irtisanomissuojasta. Esim. Paperiliitto on itse neuvotellut tällaisia osaksi sen työehtosopimuksia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että osa ammattiliittoja ja työnantajaliittoja joutuu tulevana liittokierroksella (syksy 2017) neuvottelemaan näistäkin asioista. Luvassa on todennäköisesti vaikea neuvottelukierros, ainakin osan alojen kohdalla.

Viimeinen käänne tuli viikonloppuna, kun EK:n Mattila kertoi Helsingin Sanomissa, että suomalaisten palkat ovat 10–15 prosenttia liian korkeat ja ”Tarvitsemme vielä monta kikyä”. Tämä on tietenkin omituinen kommentti, jos muistetaan, että EK ei voi tehdä keskitettyjä ratkaisuja enää, eikä ole olemassa toinen toimija, joka ottaisi tämän roolin. Joten on aiheellista kysyä, miten EK näkee, että saadaan keskitettyjä ratkaisuja aikaiseksi, ilman työantajaosapuolta? EK itse halusi sektorikohtaisen neuvottelukierros, tosin ”Suomen mallin” avulla. Mutta se juna meni jo, kun Metsäteollisuus veti töpselin irti tästä suunnitelmasta. Nyt mennään ilmeisesti kohti ihan perinteistä liittokohtaista neuvottelukierrosta , joita Suomen työmarkkinasuhteiden historiassa on ollut moni.

Mielenkiintoinen tässä valossa on miten Suomen Yrittäjät reagoi Mattilan julistukseen. Vaikka SY:n Jyrki Mäkinen yhtyi monista asioista Mattilan tilannenäkemykseen, hän totesi kuitenkin, että Suomi ei tarvitse yleista palkka-alea. Tästä päästään juuri EK:n ydinongelmaan: kun se on nyt ottanut itsensä irti työmarkkinasuhteiden prosesseista, mitä jää sen rooliksi, ja tarkemmin: miten se erottuu Suomen Yrittäjistä? Mäkisen kommentit näyttävät, että tärkeistä asioista Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ovat samaa mieltä. Myös molemmilla on yhteisenä tavoitteena paikallisen sopimisen lisäämistä sekä työmarkkinaprosessien joustavammaksi tekeminen. Näillä kahdella järjestöllä on myös yhteinen kohderyhmä: yrittäjät ja yritykset. Toistaiseksi näyttää siltä, että Suomen Yrittäjät tuottaa myös jäsenilleen palveluja. EK toistaiseksi näyttää enemmän lobbausjärjestöltä.

Tulevan ajan suuri kysymys on: löytää Elinkeinoelämä itselleen profiilia, millä se erottuu Suomen Yrittäjiltä? Metsäteollisuus ry:n suhtautuminen ”Suomen malliin” näyttää, että EK on rajoitetusti valtaa ohjata sen jäsenten toimintaa työmarkinasuhteiden suunnasta. Vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto varmasti uskoo, että sen nykystrategialla päästään sen toivomaan malliin, voidaan pohtia: tarvitaanko Elinkeinoelämän keskusliittoa sitten vielä? Se on viimeiset 10 vuotta vahvasti ohjannut Suomen työmarkkinasuhteiden kehityssuuntaa, mutta jääkö se nyt ilman tehtävää? Vai onko EK sitten Suomen Yrittäjien kilpailija jäsenistä mutta ne ajavat jokseenkin samoja tavoitteita politiikan vaikuttamisen kautta? Toisin sanoin: mihin siirtyy työmarkkinasuhteiden painopiste?

Advertisements

Ammattiliittojen kiukku

Onpa hyvä hetki olla työmarkkinasuhteiden tutkija. Ei hetki kestänytkään ennen kuin ensimmäiset ulosmarssit tapahtuivat hallituksen uusien suunntelmien seurauksi. Tänään on ilmeisesti tiedossa kaikki Citymarkettien ulosmarssi (15m) ja ensi viikon perjantaina Suomi pysähtyy, kun keskusjärjestöt järjestävät suurmielenosoituksen ja AKT on sen aikana protestilakossa. Kiinnostavaa nähdä, miten tämä kehittyy. PAM ainakin ilmoittaa, että se on saanut monta uutta jäsentä.

Ymmärrän hyvin miksi hallitus sai ay-liikkeen karvat pystyyn: se puuttuu sopimusvapauteen (hallituksen linjaukset lomista, lisistä) ja hallituksen toimet osuisivat kipeästi moniin ammattiin. Tämä kaikki tuottavuusloikan/kilpailukykyloikan nimessä.

Ongelma vaan on, että tämä perustuu huonoon talouden ymmärtämiseen.  Valtaosa Suomen talous ei ole riippuvainen vientiteollisuuden menestyksestä vaan kuluttajien palkkapussista. Tottakai on yhteyksiä siellä täällä vieniteollisuuden ja kotimaisen sektorin välillä (esim vartiointi, siivous, kuljetus), mutta se joka väittää, että Suomen kilpailukyky riippuu esim. kaupan kassahenkilökunnan työnkustannuksista pitää saada päänsä tarkastettua. Kauppoille nimenomaan tuontihinnat (ostohinnat) ovat tärkeitä ja teollisuudelle taas  edelleen on energian, kuljetuksen ja raaka-aineiden hinta suurin kuluerä.

Sen lisäksi Sipilän suunnitelmien vaikutus tuottavuuteen on todennäköisesti vaan tilastollinen artefakti: tuottavuus ehkä nousee, mutta voi hyvinkin olla, että Suomen talous kuitenkin jatkaa lamailua.

Jos katsotaan mitä viedään Suomesta muu maailmaan (ks. tässä), kyllä olisi parantamisen varaa, sillä Suomen top-40 vientituotelistasta tulee mieleen raaka-ainevientimaa. Suomen paperi on toki laadukasta, samoin metallituotteet, mutta jos maan vienti riippuu siitä, pitää yritysten johtajat katsoa peiliin, kun kannattaisi ehkä investoida innovaatioon ja tuotekehitykseen. Nuo tuotteet ovat näet hyvin pääomaintensiivisiä ja ei käy syyttää henkilöstökuluja “huonosta” kilpailukyvystä.

Tämän hetken hallitus romuttaa kotimaista kysyntää, jos nämä suunnitelmat menevät läpi, ja samoin kaataa todennäköisesti monin paikkoin kauppoja ja muita palveluja. Pahoittelen siitä, että nyt sekoitan eri kieltä tähän postauksen, mutta näin kirjoitin marraskuussa 2013:

– Finnish local governments have to find ways to replace the 1,1 billion euros in cuts of the funds that the government transfers to the local governments. This means local tax increases, budget cuts and cuts in personnel and/or services.

Thus, in this broad picture it is possible to see that local governments cannot in any way function as a counter-balance to budget cuts at the national level, i.e. investments decline. In many cases also jobs disappear and services become poorer. In the context of the tasks of local governments, this is something people feel directly – through tax increases and a decline in the level of services (think lay-offs of teachers, reduced health care services).

This way the Finnish, German and Dutch preferred policy of dealing with the Eurocrisis (“fiscal discipline”, otherwise known as “austerity”) comes in through the backdoor to worsen the economies of these supposed core countries. And this is beyond the woes of rising unemployment and bad news about Finnish and Dutch companies laying off people.

Myös tämä postaus vaikuttaa edelleen ajankohtaiselta (elokuu 2013).

“Ammattiliittojen ääni kuuluu hiljaa”

Kirjoitin blogikirjoituksen Poliittisen talouden tutkimusken seuran blogille. Lue ja keskustele.

Link

“Kansainväliset tarjontaketjut ja kilpailukyvyn mittaaminen”

“Kansainväliset tarjontaketjut ja kilpailukyvyn mittaaminen”

Pertti Haaparanta kirjoittaa suosikkiaiheestani.

Keskitettyyn palkkaratkaisuun? Tapaus Metsäteollisuus

Näin kehottaa Jutta Urpilainen liittymään keskitettyyn palkkaratkaisuun.

Nimenomaan vientiteollisuudessa, vaikka työllisyys- ja kasvusopimus tarkoittaa parantaa kilpailukyjyä siinä, voi olla vastahakoisuus neuvotella sen perusteella.

Metsäteollisuudessa on todennäköisesti uudenlainen strateginen “peli” kesken -metsäteollisuudessa tämäkin “maltillinen” palkkaratkaisu voi olla edelleen liikaa. Kuten tässä sanotaan, markkinatilanne Euroopassa on “haastavaa” ja kotimaisten kulujen pitää hillitä.

Se olisi aika raju jos työnantajat ajattelisivat näin, mutta kenties metsäteollisuudelle olisi etuja, jos työllisyys- ja kasvusopimus ei tulisi voimaan.

Pohdintani tästä tuli siitä, että nimenomaan työnantajat metsäteollisuudessa eivät halua neuvotella sopimuksen pohjalta. Paperiliitto varmaan aistii, ettei tulisi saamaan paremmat edut pelkästään sektorikohtaisilla neuvotteluissa. Ainoa tapa saada paineet Paperiliitolle hyväksyä mahdollisimman karun työehtosopimuksen on viestiä, että Paperiliitto voisi menettää keskitetyn sopimuksen etuja, jos 25.10. selviää että kattavuus ei riitä.

Keskusjärjestöt arvioivat 25. lokakuuta sopimuksen kattavuuden.

Jos riittävän moni ammattiliitto on tuolloin neuvottelut työehtosopimuksensa työ- ja kasvusopimuksen pohjalta, toteutuvat myös maan hallituksen tukitoimet.

Toivottavasti tilanne ei pääse siihen asti mutta metsäteollisuuden työnantajaliitto pelaa kovaa ja mahdollisesti Suomen taloudelle vaarallista peliä. Nyt nähdään, pidetäänkö metsäteollisuuden TES riittävänä osana kattavuuskeskusteluissa ja nähdään myös kuinka yhdistynyt Metsäteollisuus ry on, paineen alla.

Lista asioista, miksi Suomen kilpailukyky ei välttämättä paranisi

  1.  Suomen työn yksikköhinnat ovat (paljon) korkeampi kuin Saksan.
  2. Saksa on kovalla politiikalla litistynyt palkkojen kasvua, joten sen kehitys on paljon alla EKP:n hintatason kehityksen tasoa (muista: työkustannukset ovat vahvasti korrelloituja inflaation kanssa).
  3. Koska Saksan työn yksikkökustannukset ovat suhteellisen matalia, vienti onnistuu sieltä melko hyvin (ks. kauppataseen ylijäämää) Toisaalta Saksan kotimainen kysyntä on vielä aika heikkoa heikon palkkakehityksen takia. Silti Saksan taloudelle menee suhteellisen hyvin.
  4. Edellisen asian takia (simplifisoitu) euro on paljon vahvempaa kuin olisi voinut ehkä odottaa Eurokriisin takia
  5. Suomen työn yksikkökustannusten ei saa alle Saksan tasoa, ellei rupee ‘Espanjan tapaan‘ leikata palkkoja – mutta tämä tuhoaisi Suomen kotimaista kysyntää, mitä voi olla jo heikkenemässä päin (kuten myös Espanjassa)
  6. Kallis euro haittaa suomalaisten vientiyritysten kilpailuasemaa.

Lyhyesti sanottu: on keskusjärjestöjen kunniaksi onnistunut saada TUPO-lainen sopimus aikaiseksi, mutta saa vielä nähdä mihin se oikeasti auttaa. Uutisissa on ollut hyvin eräviä arvioita siitä, paljonko uusia työpaikkoja se luo, mutta montako ehtii samana aikana katoa?

Pointtini on ehkä lähinnä se, että mitä tapahtuu Saksassa palkkakorotusten ja inflaation piirissä vaikuttaa varmaan enemmän Suomen kilpailukykyyn kuin jopa malttilliset TUPOt.

 

Linkit: Suomen ja Alankomaiden talous, Matti Vanhasen sekoilu

On ollut paljon kiirettä, joten välissä pari linkkiä. Avaan näitä huomenna laajemmin.

Suomen Pankki synkkänä: Ostovoima vähenee ja työttömyysaste nousee. YLE:n uutisoinnissa ei mitään synkän ennusteen syistä.

Wanneer houdt deze recessie nou eens op? Eli ‘Milloin tämä taantuma vihdoin loppuu?’ Alankomaiden Pankin mukaan pitää ensin leikata budjettia lisää.

Does The Dutch Central Bank Employ Any Macroeconomists? Englanniksi perusteltu kritiikki Alankomaiden Pankin neuvoista. Liittyy edelliseen linkkiin. Tärkein osa:

What is just so depressing is that the central bank seems oblivious to the increasingly overwhelming evidence that austerity during a recession is the complete opposite of what you should be doing in a country without its own monetary policy. Unlike some other Eurozone countries, there is no market pressure forcing policymakers’ hands in the Netherlands.

Ihan samaa voi sanoa Suomesta.

Sitten kaksi linkkiä Saksan perustuslaillisesta tuomioistuimesta ja kiistä EKP:n ohjelmista:

Wolf Richter: Germany Grapples (Again) With The Choice Between Its Constitution And The Euro Saksan Bundesverfassungsgericht on EU:n historiassa monta kertaa puuttunut EU:n direktiivien, sopimuksien ja politiikan laillisuuteen, nähty Saksan perustuslain valossa ainakin.

The ECB’s Forked-Tongue Policy To Save The Euro

Sitten viimeisenä uutinen Matti Vanhasen vaatimuksista. Näistä on selvä, että hän toisaalta taju, että EMU:ssa ei ole paljon mahdollista jos maan taloudelle menee huonosti (vientipohjainen ksavu ei tällä hetkellä mahdollista, devalvaatio ei mahdollista) mutta toisaalta tämä ‘sisäinen devalvaatio’-argumentti on vaarallista – muun muuassa koska se haittaa palkansaajia kovasti kun on vielä olemassa inflaatiota. Mutta suurempi ajatusvirhe täällä on (taas) että Vanhasen mukaan palkkakulut ovat (nimenomaan) vientiteollisuudessa tärkein kustannus. Näin ei vaan ole. Katso tätä saksankielistä raporttia miksi palkkojen vaikutus kilpailukyvylle yliarvioidaan (ja viennin tärkeys ylipäätään).

Myös tämä linkki käsittelee palkkojen asiaa kilpailukyky-kysymyksissä. Tämä on melkein suora vastaus Vanhaselle:

• The ‘internal devaluations’ do not lead to a structural improvement in trade balances. The improved trade balances of the South countries are mainly explained by a decline in imports, with the partial exception of Spain.

Vanhasen väärinkäsittely liittyy siis suoraan vaihtotaseiden väärinymmärtämiseen – kyllä Saksalla on ollut pienentäviä työkustannuksia per kappale (real unit labour costs) mutta sillä on ollut myös valtava vaihtotaseen ylijäämä. Vaikka Suomi pienentäisi työkustannuksia, ei ole mitenkään varmaa, että vienti herää henkiin ja pääsemme ylijäämään. Todennäköisemmin on, että kaikki vaan köythyy.