Tag Archives: metsäteollisuus

Metsäteollisuuden neuvottelutilanteesta ulkopuolisin silmin

Metsäteollisuuden TES-neuvotteluissa on neuvottelurauha ja näin sen pitää olla. Nimenomaan Suomen uudessa työmarkkinasuhteiden tilanteessa, missä ei ole enää keskitettyjä ratkaisuja, on tärkeää, että neuvottelut käydään hyvässä uskossa ja rehellisesti, ilman ulkopuolisten vaikutteita tai vaikuttaminen median kautta.

Paperiliiton sivuilla kyllä pääsee näkemään, että neuvotteluja käydään, mutta niillä ei ole vielä ratkaisu. Tässä on turhaa esittää, että voisi ennustaa millainen sopimus tulisi lopussa. Kuitenkin voi mainita muutamaa seikkaa, jotka varmasti vaikuttavat neuvotteluihin. Ensin käsittelen ne keskeiset vaikutteet ja sen jälkeen miten tämä mahdollisesti voi vaikuttaa muihin aloihin.

Tärkein on kansainvälinen markkinatilanne. Onneksi, kaikki lähteet näyttävät, että markkinatilanne sekä sellulle että kartongille/pakkausmateriaaleille on hyvää. Esim. EUWIDin mukaan Saksassa nostetiin hintoja, koska kysyntä on hyvää. Tämä on tärkeää, koska Saksa ja jotain muita Euroopan maita on Suomen metsäteollisuudelle tärkeimpiä kauppakumppaneita. Vaikka on markkinakehitysten perusteella vaikea sanoa eri firmojen kustannuksista ja niiden varaa tehdä hintakorotuksia omissa tuotteissaan, näyttää siltä, että markkinaolosuhteet ovat suotuisia.

Sen yhteydessä pitää myös muistaa, että metsäteollisuudessa palkat sovitaan aika lailla paikallisesti. Tämän taustaa vasten TES on todellakin minimipalkan takaaja, ja ehkä voisi ajatella sen palkankorotuksia sen kautta, että sopivat vähiten hyvin pärjääville yrityksille, koska paikallisesti on mahdollisuus maksaa enemmän kuin minimi.

Ilmeisesti vaikea asia neuvotteluissa on ulkopuolisen työvoiman käyttö. Siitä on väännetty aiemminkin ja siinä on ollut erilaisia kokemuksia. Pitkään on ollut linjana, että ainakin kunnossapidon osalta yritetään hillitä sen ulkopuolisen työvoiman käyttöä, mutta samana kehittää parempia (tehokkaampia?) tapoja hoitaa sitä työtä.

Käsitteekseni on ollut paikallisesti mahdollista ja onnistunut ulkoistaa siivousta ja vartiointia. Kunnossapito on siinä mielessä hankalaa, koska paperikoneet ovat pikkuhiljaa usein kokoelma erilaisia systeemejä, ja tulee ns. ”legacy systems” ongelma esiin – paikallisesti voi olla juuri se asiantuntijuus sen tehtaan systeemeistä, joka ei ole ulkopuolisessa firmassa. Tämä on tietenkin sen verran tekninen asia, että ei voi varmaa tästä. Se on kuitenkin yksi mahdollinen seikka, miksi Paperiliitto voisi olla halukas puolustaa ulkoisen työvoiman käyttöä tämän tietyn asian yhteydessä. Se toki riippuu kovasti siitä, millaiset tilanteet ovat paikallistasolla – investointeja tehdään, mutta uusin tehdas on vuodesta 1998, joten nämä erilaiset yhteensovitetut järjestelmät ovat varmasti olemassa monissa paikoissa.

Viimeinen asia, mitä olen miettinyt on paperiteollisuuden työvoiman ikärakennetta. Jos muistan oikein vuoden 2010 Metsäteollisuuden työnhyvinvoinnin käsittelevästä raportista, silloin alan keski-ikä oli jotain 48v. En osa vastata siihen, mutta onko tulossa riittävästi uusia ihmisiä alalle? Tietenkin työvoima on vähennetty koko ajan, mutta se ei poista sitä seikkaa, että tarvitsee monipuolisia ammattilaisia siihen. Ja yhdistetty siihen ”legacy” –asiaan, on selvää, että voi olla pulaa hyvin kokeneista ihmisistä. Tämä on tietenkin asia, mitä ei voi ratkaista TESin avulla (paitsi jos nähdään, että palkka on hyvä kannustin hakea alalle). Mutta se voi toki vaikuttaa siihen, mitä TESissä kirjoitetaan koulutuksesta tai alan suosion kasvattamisesta.

VAIKUTUS MUIHIN ALOIHIN

Ilmeisesti nähdään, että voi olla päänavaajarooli esim. metsäteollisuudella, t.s. että muut alat katsovat palkkakehitys ja käyttävät sitä omiin neuvotteluihin. Näin on ennenkin käynyt sektorikohtaisilla neuvotteluilla ja joskus siihen on perää. Kuitenkin olen sitä mieltä, että metsäteollisuus on edelleen niin erikoinen ala muiden alojen nähden, että olisi harhaanjohtavaa katsoa sen palkkakehitystä ohjenuorana muihin aloihin. Nyt en edes puhu kilpailukyvystä, joka toki on myös mukana alakohtaisesti, mutta metsäteollisuuden palkkakehitys ei tosiasiallisesti sano paljon mitään siitä, miten muun Suomen palkkojen täytyisi kehittää.

Tähän liittyy myös se, että metsäteollisuudessa henkilöstökulut ovat suhteellisen pieni kustannus – 11-15% eri arvioiden mukaan. Tälle teollisuudelle on paljon mielenkiintoisempaa, mitä esim. kuljetusalalla tapahtuu. AKT:n pitää neuvotella paljon enemmän kuin pelkkä TES, koska keskusjärjestösopimukset, jotka olivat mukana sen TESseissä ovat nyt sektoritasolla neuvottelupöydässä. Eli vaikka metsäteollisuuden neuvotteluissa on varmasti vaikeita kysymyksiä, en näe, että ne sinänsä vaikuttavat kovasti muihin aloihin, koska muut alat eivät välttämättä pohdi samoja kysymyksiä lainkaan.

Näkisin enemmän, että se liitto, joka neuvottelee itselleen alakohtaiset ”uudet keskusjärjestösopimukset” vaikuttaa muihin aloihin enemmän kuin palkkaratkaisut sinänsä.

Advertisements

Keskitettyyn palkkaratkaisuun? Tapaus Metsäteollisuus

Näin kehottaa Jutta Urpilainen liittymään keskitettyyn palkkaratkaisuun.

Nimenomaan vientiteollisuudessa, vaikka työllisyys- ja kasvusopimus tarkoittaa parantaa kilpailukyjyä siinä, voi olla vastahakoisuus neuvotella sen perusteella.

Metsäteollisuudessa on todennäköisesti uudenlainen strateginen “peli” kesken -metsäteollisuudessa tämäkin “maltillinen” palkkaratkaisu voi olla edelleen liikaa. Kuten tässä sanotaan, markkinatilanne Euroopassa on “haastavaa” ja kotimaisten kulujen pitää hillitä.

Se olisi aika raju jos työnantajat ajattelisivat näin, mutta kenties metsäteollisuudelle olisi etuja, jos työllisyys- ja kasvusopimus ei tulisi voimaan.

Pohdintani tästä tuli siitä, että nimenomaan työnantajat metsäteollisuudessa eivät halua neuvotella sopimuksen pohjalta. Paperiliitto varmaan aistii, ettei tulisi saamaan paremmat edut pelkästään sektorikohtaisilla neuvotteluissa. Ainoa tapa saada paineet Paperiliitolle hyväksyä mahdollisimman karun työehtosopimuksen on viestiä, että Paperiliitto voisi menettää keskitetyn sopimuksen etuja, jos 25.10. selviää että kattavuus ei riitä.

Keskusjärjestöt arvioivat 25. lokakuuta sopimuksen kattavuuden.

Jos riittävän moni ammattiliitto on tuolloin neuvottelut työehtosopimuksensa työ- ja kasvusopimuksen pohjalta, toteutuvat myös maan hallituksen tukitoimet.

Toivottavasti tilanne ei pääse siihen asti mutta metsäteollisuuden työnantajaliitto pelaa kovaa ja mahdollisesti Suomen taloudelle vaarallista peliä. Nyt nähdään, pidetäänkö metsäteollisuuden TES riittävänä osana kattavuuskeskusteluissa ja nähdään myös kuinka yhdistynyt Metsäteollisuus ry on, paineen alla.

Paperiteollisuuden kustannukset, kilpailukyky ja kannattavuus

Tänään tuli uutinen METLAlta, miten paperi- ja sellutehtaiden kustannusrakenne muodostuu. Kuten METLA:n vuosikatsauksissa on aina mainittu, tarkka kustannusrakenne on vaikeaa arvioida, koska eri paikoissa tehtaat ovat hyvin erilaisia. Mutta tämä METLAn tutkimus on siinä mielessä hyvin tärkeää, koska se näyttää esimerkkipohjaisesti, tietyn kustannusarviointimallin avulla, mitä on paperi- ja sellutehtaiden ‘kastepiste’. Paljon kunnioitusta tutkijoille. En tässä vaiheessa pysty lukea niitä tutkimuksia, jotka julkaistiin, mutta en ainakaan näe METLA:n tiedotteessa mitään relevanttia työkustannuksista. Sen yhteydessä, minun näkemyksen mukaan, alhaalla on tiedotteen tärkein pätkä (lihavointi minun):

Vaikka tulokset perustuvat esimerkinomaisiin laskelmiin, niistä voidaan päätellä, että sellun ja paperin kysyntä ja markkinahinnat määrittävät pitkälti kuiduttavan teollisuuden kannattavuuden. Hintatilastosta nähtävä tuotteiden markkinahintojen lasku kohti tutkimuksien kannattavuusrajoja on teollisuudenalalle selkeä uhka. Kuitenkin tulosten perusteella näyttää siltä, että tuotanto voi olla kannattavaa myös pohjoismaisissa oloissa.

Tämä tarkoittanee, kuten olen esimerkkiksi myös sanonut väitöskirjassani, ettei ole työvoimakustannukset, jotka voivat vaikuttaa paljon teollisuuden kilpailukykyyn. Laajemmin, kuten tämä Itä-Vallan WIFO-instituutin tutkimus osoittaa, työkustannukset ovat laajasti yliarvioitu niiden kilpailukyvyn vaikutuksista. Erityisesti pääoma-intensiivisessä teollisuudessa kuten paperiteollisuudessa, tämä ei ole kuin loogista – nimenomaan kuintyön tuottavuus on niin korkeaa. Eli silloin kun on taas aikaa neuvotella työehtosopimuksia, olisi hyvää keskittyä seikkoihin jotka helpottavat prosessi-innovaatiota ja muita kansallisia investointeja.

Tietenkin sitaatti mainitsee myös, mitä jätettiin pois simulaatiosta, ja Suomen paperiteollisuuteen kuljetuskustannukset ovat kyllä aika tärkeitä. Sen lisäksi nämä markkinahinnat ovat relevantteja, mutta kuten monet alan uutiset osoittavat, nämä markkinahinnat ovat pitkälti tilaussopimusneuvottelujen määrittämiä. Tätä pitää täällä käsitellä taas laajemmin, mutta nyt tämä maininta saa riittää.