Tag Archives: Paperiliitto

Metsäteollisuuden neuvottelutilanteesta ulkopuolisin silmin

Metsäteollisuuden TES-neuvotteluissa on neuvottelurauha ja näin sen pitää olla. Nimenomaan Suomen uudessa työmarkkinasuhteiden tilanteessa, missä ei ole enää keskitettyjä ratkaisuja, on tärkeää, että neuvottelut käydään hyvässä uskossa ja rehellisesti, ilman ulkopuolisten vaikutteita tai vaikuttaminen median kautta.

Paperiliiton sivuilla kyllä pääsee näkemään, että neuvotteluja käydään, mutta niillä ei ole vielä ratkaisu. Tässä on turhaa esittää, että voisi ennustaa millainen sopimus tulisi lopussa. Kuitenkin voi mainita muutamaa seikkaa, jotka varmasti vaikuttavat neuvotteluihin. Ensin käsittelen ne keskeiset vaikutteet ja sen jälkeen miten tämä mahdollisesti voi vaikuttaa muihin aloihin.

Tärkein on kansainvälinen markkinatilanne. Onneksi, kaikki lähteet näyttävät, että markkinatilanne sekä sellulle että kartongille/pakkausmateriaaleille on hyvää. Esim. EUWIDin mukaan Saksassa nostetiin hintoja, koska kysyntä on hyvää. Tämä on tärkeää, koska Saksa ja jotain muita Euroopan maita on Suomen metsäteollisuudelle tärkeimpiä kauppakumppaneita. Vaikka on markkinakehitysten perusteella vaikea sanoa eri firmojen kustannuksista ja niiden varaa tehdä hintakorotuksia omissa tuotteissaan, näyttää siltä, että markkinaolosuhteet ovat suotuisia.

Sen yhteydessä pitää myös muistaa, että metsäteollisuudessa palkat sovitaan aika lailla paikallisesti. Tämän taustaa vasten TES on todellakin minimipalkan takaaja, ja ehkä voisi ajatella sen palkankorotuksia sen kautta, että sopivat vähiten hyvin pärjääville yrityksille, koska paikallisesti on mahdollisuus maksaa enemmän kuin minimi.

Ilmeisesti vaikea asia neuvotteluissa on ulkopuolisen työvoiman käyttö. Siitä on väännetty aiemminkin ja siinä on ollut erilaisia kokemuksia. Pitkään on ollut linjana, että ainakin kunnossapidon osalta yritetään hillitä sen ulkopuolisen työvoiman käyttöä, mutta samana kehittää parempia (tehokkaampia?) tapoja hoitaa sitä työtä.

Käsitteekseni on ollut paikallisesti mahdollista ja onnistunut ulkoistaa siivousta ja vartiointia. Kunnossapito on siinä mielessä hankalaa, koska paperikoneet ovat pikkuhiljaa usein kokoelma erilaisia systeemejä, ja tulee ns. ”legacy systems” ongelma esiin – paikallisesti voi olla juuri se asiantuntijuus sen tehtaan systeemeistä, joka ei ole ulkopuolisessa firmassa. Tämä on tietenkin sen verran tekninen asia, että ei voi varmaa tästä. Se on kuitenkin yksi mahdollinen seikka, miksi Paperiliitto voisi olla halukas puolustaa ulkoisen työvoiman käyttöä tämän tietyn asian yhteydessä. Se toki riippuu kovasti siitä, millaiset tilanteet ovat paikallistasolla – investointeja tehdään, mutta uusin tehdas on vuodesta 1998, joten nämä erilaiset yhteensovitetut järjestelmät ovat varmasti olemassa monissa paikoissa.

Viimeinen asia, mitä olen miettinyt on paperiteollisuuden työvoiman ikärakennetta. Jos muistan oikein vuoden 2010 Metsäteollisuuden työnhyvinvoinnin käsittelevästä raportista, silloin alan keski-ikä oli jotain 48v. En osa vastata siihen, mutta onko tulossa riittävästi uusia ihmisiä alalle? Tietenkin työvoima on vähennetty koko ajan, mutta se ei poista sitä seikkaa, että tarvitsee monipuolisia ammattilaisia siihen. Ja yhdistetty siihen ”legacy” –asiaan, on selvää, että voi olla pulaa hyvin kokeneista ihmisistä. Tämä on tietenkin asia, mitä ei voi ratkaista TESin avulla (paitsi jos nähdään, että palkka on hyvä kannustin hakea alalle). Mutta se voi toki vaikuttaa siihen, mitä TESissä kirjoitetaan koulutuksesta tai alan suosion kasvattamisesta.

VAIKUTUS MUIHIN ALOIHIN

Ilmeisesti nähdään, että voi olla päänavaajarooli esim. metsäteollisuudella, t.s. että muut alat katsovat palkkakehitys ja käyttävät sitä omiin neuvotteluihin. Näin on ennenkin käynyt sektorikohtaisilla neuvotteluilla ja joskus siihen on perää. Kuitenkin olen sitä mieltä, että metsäteollisuus on edelleen niin erikoinen ala muiden alojen nähden, että olisi harhaanjohtavaa katsoa sen palkkakehitystä ohjenuorana muihin aloihin. Nyt en edes puhu kilpailukyvystä, joka toki on myös mukana alakohtaisesti, mutta metsäteollisuuden palkkakehitys ei tosiasiallisesti sano paljon mitään siitä, miten muun Suomen palkkojen täytyisi kehittää.

Tähän liittyy myös se, että metsäteollisuudessa henkilöstökulut ovat suhteellisen pieni kustannus – 11-15% eri arvioiden mukaan. Tälle teollisuudelle on paljon mielenkiintoisempaa, mitä esim. kuljetusalalla tapahtuu. AKT:n pitää neuvotella paljon enemmän kuin pelkkä TES, koska keskusjärjestösopimukset, jotka olivat mukana sen TESseissä ovat nyt sektoritasolla neuvottelupöydässä. Eli vaikka metsäteollisuuden neuvotteluissa on varmasti vaikeita kysymyksiä, en näe, että ne sinänsä vaikuttavat kovasti muihin aloihin, koska muut alat eivät välttämättä pohdi samoja kysymyksiä lainkaan.

Näkisin enemmän, että se liitto, joka neuvottelee itselleen alakohtaiset ”uudet keskusjärjestösopimukset” vaikuttaa muihin aloihin enemmän kuin palkkaratkaisut sinänsä.

Advertisements

UPM Jämsänkosken ja Kaukaan paperikoneet lakkautetaan – näkemykset

Eilen UPM-Kymmene yllätti Suomen mediaa, Paperiliittoa ja tietenkin Jämsänkosken ja Kaukaan tehtäiden henkilöstöä ilmoittamalla, että yhtiö sulkee Suomessa kaksi isoa paperikonetta (yhteensä 460.000 t/v). Tässä löytyy englanniksi Jussi Pesosen kommentit asiaan, missä on seuraavat elementit: paluu kannattavuuteen, liian alhainen käyttöaste ja nykyinen/tulevaisuuden rankka taloustilanne.

Odotetusti tuli ilmoitus ulosmarssista. (myös täällä ja Ranskassa).

Kuten Helsingin Sanomista ja Paperiliiton sivuilta voi lukea, että tämä on ollut valtava shokkiuutinen Paperiliiton johdolle ja paikallisille luottamusmiehille. Kuten tiedetään aiemmista tehdässulkemisista, vaikutus työllisyyteen ei ole, lievästi sanottu, hyvä. On hyvin vaikeaa työllistää entiset paperimiehet uudestaan, ei vaan siksi koska pienillä paikkakunnilla puuttuu vastaavaa työtä (vaikka se on päällimäinen syy).

Tässä vaiheessa tietenkin on ensimmäisenä reaktiona monille raivo ja hämmästyneisyys. Eipä ihme, jos tällaista tapahtuu (Pertti Leppäsen sanoin)

Konettamme on juuri uusittu ja siksi olimme tänään aamulla koulutuksessa. Kesken koulutuksen tuli kutsu tiedotustilaisuuteen.

Kaukaan tehdäs on aiemminkin ollut näiden säästötavoitteiden kohde. Mutta kuten Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoi:

UPM saavutti 200 miljoonan säästötavoitteen ja heti perään tulee uudet säästöt. Näin siitä huolimatta, että yhtiö vastikään kertoi hyvästä tuloksesta.

Jussi Pesonen itse kertoi myös (ks. linkki yllä), että kannattavuus parani vuonna 2014 (hän käyttää sanaa ‘käännekohta’). Joten mitä mättää? YLEn taloustoimittaja Jari Järvinen analysoi:

UPM:n päätös kertookin karusti, mistä on kyse: voimat keskitetään kasvaville markkinoille. Euroopassa karsitaan ylikapasiteettia jatkossakin kovalla kädellä. Samalla säästöjä haetaan muualtakin, hallinnosta, markkinoinnista, kuljetuksista ja joka puolelta. Sopeutus on ajan sana.

Ylikapasiteetti. Siellä se sana taas on. Lienee oikeutettua kysyä, mistä tämä ylikapasiteetti tulee? Tietenkin on se näin, että paperin kysyntä nimenomaan Euroopassa on jo pitkään laskenut, joten se on yksi syy. Mutta: mietipä niitä hyviä aikoja 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, silloin kun euron kurssi oli erittäin hyödyllistä Suomen vientiteollisuudelle. Mitä UPM silloin teki? No? Ja sitten vielä muutamaa vuotta sitten, Chapellen tehtaassa, missä PM3 suljetaan? Laajensi/uusi saman paperilajin PM6:n kapasiteettia. Also other companies invested in new capacity around the start of this millennium:

In Europe, two new machines and one major rebuild are coming onstream :

1. Steyrermühl, Austria (change from newsprint to SC) 200 000 t/y, started up in June 1999;

2. Lang Papier, Ettringen, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in September/October 1999;

3. Haindl, Schongau, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in May 2000.

Paperin kysyntä on tosiaan ongelmaa näille yrityksille. Aiemmin UPM sulki sen Stracel paperitehdas (suuren investoinnin jälkeen vuonna 1999).

Kysymykseni yritysjohdolle on: käytätte omia ennustemalleja sekä esim. Pöyryn ennusteita eri markkinoiden kehityksestä ja sen lisäksi on hyvin tiedossa mitä on paperikoneiden elinkaari ja optimisaatio-prosessi. Jos investoi sillä tavalla, että  (keski)pidemmällä aikavälillä ilmestyy jopa omalla yrityksellä ylikapasiteettia, sitten se on vaan huonoa johtamista. Mutta tämä ei ole sinänsä uutta, paperiteollisuudessa tiedetään jo pitkään, että on ns. boom-bust sykli. Eli lyhyesti, sen takia kun paperitehdas on iso investointi, investoidaan liikaa silloin kun on hyvä kysyntää, minkä seurauksena jossain vaiheessa on ylikapasiteettia.

-> tätä samaa voimme nyt nähdä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sellun ja kartongin osalta. Veikkaukseni on, että muutamaa vuotta tulevaisuudessa kartonki ei ole enää niin tuottavaa. Tähän liittyy myös Kiinan kasvun hidastumista, tietenkin.

Mutta miksi paperiyhtiöt käyttäytyvät? Vastaus ei välttämättä liittyy ahneuteen. Uskon, että se on juuri tämän suuren syklin vaikutus – ne jotka ovat nopeinta siinä mukana, hyötyvät eniten. Ja sen takia kun ainakin Euroopassa paperiyhtiöt ovat vaan kourallista (vaikka ei ole ihan oligopoli), riski häviää kilpailussa on varmaan melko suuri. Sen lisäksi on vaan totta, että osakkeenomistajat ‘vaativat’ parempia tuloksia (heille) koko ajan. Mitä kymmenen vuotta sitten nähtiin hyvänä strategiana (investoida) on nyt haitta (ylikapasiteetti). Euroopassa ja Suomessa, koska kysyntä on huono, ainoa tapa parantaa, ainakin hetkellisesti, tulosta (tai näyttää vakavalta) on leikata henkilökuntaa ja/kapasiteettia.

Tämä ei ole kuitenkaan koko tarinaa. Kuten olen myös väitöskirjassani kirjoittanut, henkilökustannukset ovat vain noin 11% kokonaiskustannuksista. Täällä olen kirjoittanut puuraaka-aineen hinnoista. Sen lisäksi kemikaalit ovat suuri kustannustekijä, kuin myös kuljetus. UPM haluaa vähentää kiinteät ja variaabelit kustannukset, mutta se on vaikeaa kuvitella miten. Joo, kyllä laittamalla koko tehdas kiinni vähenee kustannukset. Väitöskirjassani esitän World Input-Output Databasen perusteella, mistä Suomen paperiteollisuuden tärkeimmät raaka-aineet tulee. Puu ja sellu tulevat (paitsi Suomesta) enimmäkseen Ruotsista, Venäjältä ja (sellu, nykyään) Brasiliasta. Kemikaalit toisaalta tulevat enimmäkseen Saksasta. Nämä raaka-aineet ovat suurin piirtein (+ energiatarpeet) paperiteollisuuden variaabelit kustannukset. Kaikenmaailman henkilöstökulut ovat toisaalta enemmän tai vähemmän kiinteät kustannukset. Mutta kuten on selvää esim. puukaupasta, myös osa niitä raaka-aineita on suhteellisen kiinteitä kustannuksia, koska niistä sovitaan sopimuksella tietystä aikavälistä (oletan ainakin puusta ja energiasta). Eli toisin sanoin: henkilöstön hinnasta sovitaan työehtosopimuksella ja toisista tarpeista toisenlaisilla sopimuksella.

Sillä tavalla päästään EU:n talousnäkymät, josta ilmestyy tässäkin blogissa koko ajan linkkejä. Mutta myös ulkopolitiikka voi olla relevantti, koska voi hyvin olla, että Venäjän sanktiot purevat jotenkin puun saantiin (tai vaikka suomalaisten metsäyritysten mahdollisuuksiin). Mutta vaikka metsäteollisuuden toimintaympäristö on hyvin monimutkainen juuri nyt, kuitenkin UPM:n talousjohtaja sanoo:

Meillä on käytössä rautakankimalli, johon on vaikea saada joustoa tarvittaessa.

Olin pari viikkoa sitten seminaarissa, missä pohdittiin, onko Suomen työmarkkinat jäykkiä, ja tiivistettynä vastaus oli kyllä ja ei. Kyllä: palkoista tai työajasta ei helposti jousteta. Ei: Suomessa joustavuus toimii lomautuksien ja irtisanomisten kautta. Olen sitä mieltä, että tämä työmarkkinoiden joustavuus on just se, mitä haetaan. Miksi ei leikkaukset kohdistetaan Saksaan? Koska siellä on paljon vaikeampaa antaa työntekijöille potkut kuin Suomessa. Siellä olisi mahdollista joustaa työajan kanssa, mutta se on taas teknisesti vaikeaa paperitehtaiden kanssa.

Johtopäätökset

Ensinnäkin on todella kurja, että näin moni saa potkut tilanteessa missä työ on jo vaikeaa saada. Vaikka mun toivo ei ole turhan korkea tähän suhteeseen, toivoisin silti, että alueelliset TE-keskukset ym. tekevät parhaansa löytää näille ihmisille töitä.

Sitten – vaikka yritysihmiset helposti sanovat “markkinat!” uskon, että UPM kantaa itsekin vastuuta siitä, että on ylikapasiteettia. Yritysteknisesti on tietenkin loogista sulkea nimenomaan vanhemmat yksiköt, jossa kannattavuusraja on korkeampi. Silti uskon, että UPM tuijottaa liikaa henkilöstökuluja (varmaan näin opetetaan kauppakorkeakoulussa) ja liian vähän niitä muita tekijöitä. Kokonaisuudessa voi hyvin olla, että osittain omatekoinen ylikapasiteetti ja muiden raaka-aineden hintakehitys ovat vaikeuttaneet kilpailukykyä enemmän kuin Suomen palkkataso. Varmaan UPM kuitenkin kuvittelee, että se pystyy tehdä enemmän niistä palkkakuluista kuin muista kuluista.

Tämä kokonaisuus voisi vielä kirjoittaa uudestaan yritysvastuun näkökulmasta, ja vaikka onko osakkeenomistajakapitalismi hyvä vai huono (verrattuna perinteiseen ‘kärsvällisen pääoman’ malliin, mistä nimenomaan paperiteollisuus hyötyi.) Mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ne ovat vaan eväät rohkeille toimittajille.

Paperiliitto, Metalliliitto ja TEAM keskustelevat yhteistyöstä

Tämä seminaari voi olla jo menneisyydessä tai se on vielä tulevaisuudessa. Halusin katsoa Paperiliiton sivuilta, onko siellä jo jonkinlainen kannanotto tämän päivän UPM-uutisista (mistä mä kirjoitan myöhemmin). Ei vielä ollut, mutta uutinen siitä yhteistyöstä oli, vaikka tiedote on jo melkein viikko vanha. Ydinviesti siinä on:

Teollisuuden rakennemuutos on vienyt Suomesta kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja sitä kautta liitoilta jäseniä ja resursseja. Tämän myötä ja samaan aikaan työnantajien puheet ovat koventuneet. Tätä taustaa vasten myös liittojen on yhdessä mietittävä, miten saada aikaan nykyistä parempi vaikuttavuus ja neuvotteluvoima tuleviin koitoksiin.

Jos kelataan vähän taaksepäin, voidaan muistaa, että alkuperäinen TEAM-hanke olisi sisältynyt kaikki teollisuusliitot. Kuten kuvailen väitöskirjassani (s. 57-58, täällä), Paperiliitto päätti jo vuonna 2007 olla liittymättä ja myöhemmin Metalliliitto päätti samaa. Olen kutsunut väitöskirjassani Paperiliiton päätös olla liittymättä strategiseksi virheeksi, muuttuvan (metsä-)teollisuuden ja talouden kontekstissa.

On siis hyvää, että Paperiliitto on päättänyt vakavasti puhua yhteistyöstä muiden liittojen kanssa (vaikka juuri yhteistyö koko ajan painotettiin). Aiemmin päätettiin olla liittymättä TEAMiin, koska Paperiliiton ‘erikoisasema’ ja halu pysyä itsenäisenä pidettiin tärkeänä ja ei täysin yhteensopivia TEAM-hankkeen kanssa. Siinä oli toki järkeä, ottaen huomioon, kuinka vahva Paperiliiton alueellinen järjestäytyminen on.

Seuraan mielenkiinnolla, mitä tästä johtaa.

 

Keskitettyyn palkkaratkaisuun? Tapaus Metsäteollisuus

Näin kehottaa Jutta Urpilainen liittymään keskitettyyn palkkaratkaisuun.

Nimenomaan vientiteollisuudessa, vaikka työllisyys- ja kasvusopimus tarkoittaa parantaa kilpailukyjyä siinä, voi olla vastahakoisuus neuvotella sen perusteella.

Metsäteollisuudessa on todennäköisesti uudenlainen strateginen “peli” kesken -metsäteollisuudessa tämäkin “maltillinen” palkkaratkaisu voi olla edelleen liikaa. Kuten tässä sanotaan, markkinatilanne Euroopassa on “haastavaa” ja kotimaisten kulujen pitää hillitä.

Se olisi aika raju jos työnantajat ajattelisivat näin, mutta kenties metsäteollisuudelle olisi etuja, jos työllisyys- ja kasvusopimus ei tulisi voimaan.

Pohdintani tästä tuli siitä, että nimenomaan työnantajat metsäteollisuudessa eivät halua neuvotella sopimuksen pohjalta. Paperiliitto varmaan aistii, ettei tulisi saamaan paremmat edut pelkästään sektorikohtaisilla neuvotteluissa. Ainoa tapa saada paineet Paperiliitolle hyväksyä mahdollisimman karun työehtosopimuksen on viestiä, että Paperiliitto voisi menettää keskitetyn sopimuksen etuja, jos 25.10. selviää että kattavuus ei riitä.

Keskusjärjestöt arvioivat 25. lokakuuta sopimuksen kattavuuden.

Jos riittävän moni ammattiliitto on tuolloin neuvottelut työehtosopimuksensa työ- ja kasvusopimuksen pohjalta, toteutuvat myös maan hallituksen tukitoimet.

Toivottavasti tilanne ei pääse siihen asti mutta metsäteollisuuden työnantajaliitto pelaa kovaa ja mahdollisesti Suomen taloudelle vaarallista peliä. Nyt nähdään, pidetäänkö metsäteollisuuden TES riittävänä osana kattavuuskeskusteluissa ja nähdään myös kuinka yhdistynyt Metsäteollisuus ry on, paineen alla.

‘Metsäteollisuuden työnantaja- ja työntekijäliitot: Poliittisten päätösten on tuettava metsäteollisuuden kilpailukykyä’

Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry: sivuilla (mm.) lukee yhtenäistä kantaa metsä- ja vientiteollisuudesta. Oma kantani Rikkidirektiivistä on eri, ja olen mm. Hesarissa v.2011 julkaissut jutun siitä. Olen sitä mieltä, että se voi olla sellainen insentiivi, josta suuret innovaatiot ja metsäteollisuuden alan muutos tulee. En tarkoita, että katoaa työpaikkoja (mutta se tapahtuu nytkin – vuodesta 2000 jo 20.000 työpaikkaa kadonnut!). Tarkoitan, siksi että on tiedossa kova hintalappu jos käyttää rikkipitoisia polttoaineita, siinä on todella kova syy investoida biopolttoaineisiin, jotka käyvät myös laivoille. Siitä voi kehittää taas huippuala Suomen teollisuudelle, missä yhdistetään metsäteollisuuden osaamista, kemian teollisuuden osaamista ja ympäristötekniikan osaamista. Pitkälle aikavälille se on mahdollisesti yksi harvinaisempia aloja, missä Suomi voi rakentaa edelläkävijäasema ja olla maailmanjohtaja. Ja rikkipesurit ovat mainio juttu Wärtsilälle siinä välissä.

 

Mutta siitä tiedotteesta: haluan huomauttaa, että paperiteollisuus ei mainita sinänsä – puhutaan vaan metsäteollisuudesta. Se voi olla, että sen pitää näyttää siltä, että tarkoitetaan myös eksplisiittisesti paperiteollisuutta, mutta en sinänsä näe miten poliittiset päättökset voi tukea sitä, kun markkinat ovat Euroopassa vaan kovin heikkoa. Sellu on toinen tarina, kyllä.

 

Sellaisia pohdintoja.

‘Teollisuuden Palkansaajat: Keskitytään olennaiseen’

Olen suurin piirtein samaa mieltä tämän kirjoituksen kanssa.

Paperiliiton sivuilta:

Teollisuuden Palkansaajat: Keskitytään olennaiseen

10.01.2013
Teollisuuden Palkansaajat TP kummastelee julkisuudessa jo pitkään vellonutta keskustelua, jossa yhteisenä nimittäjänä on palkansaajien aseman heikentäminen. TP:n hallitus kehottaa kaikkia keskusteluun osallistuvia keskittymään siihen, että Suomeen saataisiin enemmän työtä ja hyvinvointia.Julkisuuteen on viime kuukausien aikana heitetty useita ehdotuksia, jotka tähtäävät mm. palkanalennuksiin tulevissa työehtoneuvotteluissa, alimman eläköitymisiän nostamiseen, työajan pidentämiseen ja matalapalkkatyön lisäämiseen. TP:n hallituksen mielestä keskustelussa liikutaan sivuraiteilla.

– Meillä pitäisi nyt kaikin tavoin vahvistaa teollista pohjaa, jotta työllisyys ja vientitulot pystytään turvaamaan myös pitemmällä tähtäyksellä. Tämä edellyttää esimerkiksi sitä, että maan hallitus ryhtyy viimein harjoittamaan todellista teollisuuspolitiikkaa ja jättää selittelyt vähemmälle, TP:n hallitus toteaa.

Julkisuuteen heitetyt koepallot ovat omiaan vain lietsomaan paniikkimielialaa. Tämä kostautuu ennen pitkää kotimaisen kulutuksen hyytymisenä, mikä osaltaan heikentää tilannetta.

Monella esitetyllä palkansaajien aseman kurjistusesityksellä ei myöskään ole mitään tekemistä akuutin suhdannetilanteen kanssa.

– On myös hyvä muistaa, että raamisopimuksen mukaiset työehtosopimukset alkavat umpeutua pääosin vasta ensi syksynä ja seuraavana keväänä. Tätäkin taustaa vasten uusien heikennysesitysten jatkuva syöttäminen tuntuu kummalliselta, TP sanoo.

Teollisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito ja vahvistaminen vaativat aktiivisia toimia, joilla kehitetään tuottavuutta ja kokonaan uusia tukijalkojakin. Tällöin ei kuitenkaan saa unohtaa nykyistä teollisuuttamme. Vanhan työpaikan säilyttäminen on aina halvempaa kuin uuden luominen, TP muistuttaa.

Lisätietoja:

TP:n puheenjohtaja Riku Aalto, p. 0400 711 072
Varapuheenjohtaja Antti Rinne, p. 040 500 7626
Varapuheenjohtaja Pertti Porokari, p. 040 583 3476

*Teollisuuden Palkansaajat TP ry:n jäseninä on 11 teollisuuden ammattiliittoa kolmesta eri keskusjärjestöstä. Liittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä ylittää 700 000 henkeä.

Palkkatyöläinen 14.12.2012: UPM haluaa karsia luottamusmiesverkostoa

Joululoman jälkeen katselin eri järjestöjen uutisia, ja ensimmäinen osoite oli SAK. Sieltä bongasin viime joulukuun juttua Jämsänkosken paperitehtään luottamusmiesverkostosta.

 

Jutun mukaan on kiista kesken Jämsänkosken Paperiliiton paikallisosaston ja UPM:n tehtään välissä. Ilmeisesti UPM on sitä mieltä, että tehdäs pärjää kolmella osastoluottamusmiehillä. Jämsänkosken ammattiosasto on eri mieltä. Neuvottelut ovat siirtyneet jo liittotasolle.

 

Tietenkin jutun otsikko on vähän liian yleistä – tällä hetkellä tiedämme vaan Jämsänkoskesta, että UPM haluaa vähentää luottamusmiehiä. Tästä huolimatta, on tärkeää saada selville, mitä UPM ajaa takaa tällä toimenpiteillä. Kolme osastoluottamusmiestä 480:lle työntekijälle vaikuttaa aika vähältä, erityisesti ottaen huomioon, että paperiteollisuuden TESin 9§ mukaan työt järjestetään yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa, ja ‘Yhteistyön tavoite on henkilöstön työn sisältöön ja tehtäväjärjestelyyn liittyvän asiantuntemuksen kuuleminen tarkoituksenmukaisen toiminnan varmistamiseksi.’ Jos on vain kolme osastoluottamusmiestä, riittääkö asiantuntemusta kaikista osastoista, jossa nyt on omat luottamusmiehet? Ei ihan noin vaan pääse luottamusmieheksi, siihen tarvitsee paljon kokemusta ja laajaa tukea. Osastoluottamusmiehistä TES sanoo vielä:

Työosastoista sovittaessa tulee kiinnittää huomiota mm. siihen, että sovitut toimialueet ovat tarkoituksenmukaisia ja kattavuudeltaan sellaisia, että ne edistävät neuvottelujärjestelmän mukaista asioiden käsittelyä. Arvioinnissa on otettava huomioon mm. kysymyksessä olevan työosaston työntekijöiden luku-määrä ja luottamusmiehen mahdollisuudet myös vuorotyö huomioon ottaen tavata osaston työntekijät. Ellei sopimukseen päästä, asia voidaan alistaa liittojen ratkaistavaksi.

Tämän viimeinen lause on ilmeisesti käynnissä. Tästä huolimatta lihavoitu lause voi hyvin olla kriittinen kohta tässä konfliktissa – kuten osaston puheenjohtaja Esa Pajunen toteaa, että ‘perusteina yhdentoista osastoluottamusmiehen olemassaololle 480 työntekijän tehtaalla ovat olleet työskentely monessa eri vuorossa ja pitkät etäisyydet eri yksikköjen välillä. Toiminta-alueet, tarkoituksenmukaisuus ja kattavuus pitää ottaa huomioon.’

Yksi suora vaikutus jäljelle oleville luottamusmiehille on tietenkin, että niille tulee entistä raskaampi työtaakka – ja tänä päivänä ja aikana niillä ei välttämättä puuttuu tekemistä, lievästi sanottuna.

UPM:n Jämsänkosken suunnitelmissa on kieltämättä vähän sellaista makua, että yhtiö haluaisi vaikeuttaa luottamusmiesten mahdollisuudet tehdä niiden työtä. Kuitenkin olisi myös hyvää jos UPM itse antaisi jonkinlaisen perustelun tähän, koska todennäköisesti ei voi logistiikan takia taata sopivaa edunvalvontaa jos on vähemmän luottamusmiehiä. Suomessa on aina ollut vahvuus, että jonkinlainen edunvalvoja on aina lähellä, ja myös ammattikirjallisuudessa ammattiliiton edustajan fyysinen läheisyys (eli esim.  samassa osastossa) pidetään tärkeänä edellytyksenä ay-liikkeelle pysyä relevanttina.