Tag Archives: Rauma

Miksi STX Rauman sulkemisen takana on EU ja Saksan talouspolitiikka

Suomi on ollut noin  vuonna 1960-1980 luvulla yksi niitä maita, kuten myös Ruotsi, jotka harrastivat kovasti ns. ‘State-sponsored capitalism’, eli että vähintään valtiolla auttoi takaamaan lainoja tai vaihtoehtoisesti toi lainapääomaa pöydälle kansainvälistyville yrityksille. Tämä on edelleen yksi Finveran tarkoituksia. Aasian ‘Tiikerit’ ovat toiminneet ihan samalla tavalla. Itse asiassa on hyvin harvinaista, että maat ovat heti alusta kohdanneet markkinavoimien täyttää voimaa. Miten voisikaan, kun maailmassa on niin paljon konglomeraatteja, jotka voisivat kilpailla uusia yrityksiä markkinoilta melkein pelkästään niitten suuruuden avulla.

Nyt, kuten hollanniksi sanotaan, “luoti on mennyt kirkon läpi” – toisin sanoin, se, mitä on hiljaisesti odotettu, on toteuttunut – ja rajusti. Maanantaina uutisoitiin, että STX Rauma suljetaan. Seuraus on ainakin melkein 700 ihmisten irtisanomista ja Raumasta tulee nopea rakennemuutoksen alue. En vielä nähnyt ennustuksia siitä, kuinka paljon työpaikkoja epäsuoraisesti katoaa, mutta se voi olla mittävää, koska telakkateollisuudessa käytetään niin paljon alihankkijoita.

STX Rauman sulkeminen on tragedia (jos ei halua käyttää rumempia sanoja). Tästä seuraa varmaan vaikeita aikoja Raumalle. Ylen mukaan professori Malisen mukaan, yksi syy on emoyhtiön politiikkaa, jossa ei kuulemma halua tehdä pienempiä aluksia kuin Oasis-luokan. Toisaalta on myös näin, että telakkateollisuus on ollut maailmanlaajuisesti vaikeuksissa jo melko pitkään (ei ole ihme että emoyhtiö STX on ollut talousvaikeuksissa) – koska ei ole enää niin paljon kysyntää uusille aluksille.

Näistä syistä on varmaan ‘loogista, että STX sulkee Rauman telakan. Mutta tästä yritysnäkökulmasta jää muutamaa asiaa pois.

Ensimmäisenä: silloin kun EU valmistautui EU:hun, piti luopua vanhasta teollisuuspolitiikasta, sillä se ei ole yhteensopivaa EU:n kilpailu- ja valtiontukisääntöjen kanssa. Muistanemme, että 1990-luvun alussa Suomen telakat ovat yhtä pahassa liemessä kuin nyt – mentiin Wärtsilästä Masa-Yardsiin ja Kvaernerin kautta STX:lle. Kaava on siis ollut päästä isompiin omistajiin, sillä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet saada maailmanmarkkinoista tilauksia. Eurooppa on usein valittanut Etelä-Korean valtiotuesta telakkoihin. Mutta STX Finland on kenties myös siitä hyödyntänyt. Lopun lopussa yksi ongelma on vaan ollut, että Euroopassa oli tiukemmat säännöt siitä, miten ‘vapaat markkinat toimii’ ja ei kaikki maat Euroopan ulkopuolella ovat aina olleet yhtä tiukkoja (t.s. Etelä-Korea tässä tapauksessa).

Toinen ongelma on ollut euro. Tämä on yhtä totta telakoille kuin metsäteollisuudelle: euro on ollut vuodesta 2003 lähtien kalliimpaa kuin dollari, joten koko Euroopan suhteellinen kilpailuasema heikkeni sen kautta. Miksi euro on kallis, vaikka Eurooppa on ollut kriisissä jo vuodesta 2008? Vastaus lienee: Saksa. Saksa on onnistunut jopa suurentaa sen kauppataseen ylijäämää, ja sen takana on toisaalta kysyntää saksalaisten laatutavaroille (onko sitten kysymys autot tai koneet työpajoille). Toisaalta on se seikka, että Saksa on kovin poliittisin keinoin alentamaan työkustannukset niin, että Saksassa ei kovasti tapahtunut reaalipalkkojen kasvua (lähde: Bibow 2013):

Saksa

Kuten tästä kuvasta on ilmiselvä – Saksa ei lainkaan noudattanut itse 2%-inflaatiotavoitetta. Voi sanoa jopa, että Saksan inflaationormin aliampuminen on ollut pahempaa kuin Etelä-Euroopan maiden yliampumista. Selvä on, että tämä Saksan strategia on aiheuttanut palkkakustannusten laskua Saksassa. [on siis myös täysin epärealistinen, että Suomesta voi olla yhtä kilpailukykyistä kuin Saksa, koska se vaatisi todella rajun palkka-alennuksen]

Tämän Saksan vientivoiman ja palkkakilpailukyvyin takia euro on kallis – Saksa onkin suurin talous ja maa Euroalueella. Mutta se on hankala muihin maihin, erityisesti kun ei voi devalvoida enää.

Summa summarum: Suomen EU-jäsenyys ja Saksan talouspolitiikka euroaikana ovat ratkaisevasti asettaneet rajoja Suomen teollisuuspolitiikkaan. Devalvaatio (perinteinen suomailainen keino parantaa kilpailukykyä) ei ole mahdollista enää, eikä perinteistä valtiontuettu teollisuuspolitiikkakaan ole mahdollista. Sen lisäksi Saksan talouspolitiiikka on tietävästi hankaloittanut muitten Euroalueen maiden mahdollisuuksia olla kilpailukykyisia – koska parhaillaan voi vaan emuloida Saksan mallin ‘pahat osat (palkkojen kasvun stagnaatio, matalapalkkatyö, muitten prekariaatiryhmien kasvu) mutta ei “hyvät” – vahva työntekijöitten osallistumista työpaikalla ja muutenkin korporatismin osia. Suomi pärjää hyvin siinä ay-liikkeen vahvuudessa mutta ei niin hyvin työntekijöitten osallistumiseen.

Näillä sanoilla pääsen rakennemuutokseen. Telakkateollisuus on varmaan jossain määrin rakennemuutoksen alla, mutta näyttää siltä, että on tärkeät taustatekijät mitkä ovat lopun lopussa haittaneet telakoita paljon. Suomalaisten yritysten ja nimenomaan työntekijöitten tuottavuus on hyvä, samoin innovaatiokyky. Mutta jos politiikan ympäristö ei ole myönteinen, sitten voi olla kilpailykykyinen kuin mikä ja silti häviää. Vapaavuoren mukaan tämä STX:n tapaus on yhden yrityksen ongelma. Se on tietenkin osittain totta mutta mun mielestä Vapaavuori näkee tätä kannattavuusasia koko tiedotustilaisuuden aikana liian suppeasti – eli vaan yritystasolla.

Toivon, että Rauma saa jatkoa. Mutta taustalla piileskelee talous- ja EU-politiikan asioita, jotka eivät välttämättä tee tästä yhtään helpompaa. Niin kauan kuin Saksa haluaa vahvan euron, suomalaisten yritysten kilpailukyky on hankala asia. Suosittelen siis, että ay-liike, huolestuneet kansanedustajat ja muut päättäjät ottavat pikaisesti yhteyttä Saksaan. Siinähän Suomen (ja Espanjan, Portugalin..) ongelmien ratkaisu on. Muistakaa: ei ole ihme, että Suomen talous pyöri niin hyvin ennen 2003 (euro-dollar pariteetti!).

Advertisements

Paperitehtaiden sulkemiset, UPM Rauma, Metsä Group ja kilpailukyky

Viikonloppuna olen ehtinyt vähän miettiä Rauman PK3:n sulkemista ja sen relevanssi. Ostin Talouselämän 2012 2. numero, koska siinä oli haastattelu Kari Jordanin kanssa. Aiheena oli lähinnä kiista Metsä Boardin ja UPM-Kymmenen välissä aiemman myynnistä osa osakkeita japanilaiselle paperiyhtiölle. Kirjoitin asiasta täällä. Ilmeisesti ei vieläkään ole ongelman ratkaisu – välimiesmenettelyn kautta asiaa ratkaistaan.

Mutta siinä Talouselämän jutussa oli jotain kiinnostavampaa: sellun tekeminen on ilmeisesti paljon kannatavampaa kuin paperin tekeminen, kun eurooppalaiset paperimarkkinat ovat jo pitkään olleet menossa alaspäin, mutta kartonkibisnis kasvaa, mm. Kiinan kysynnän kautta (kaikki siellä tuottujen tavaroiden pitää myös pakata…). Vaikka Kari Jordan sanoo, että esim. Rauman integraatti on ‘fiksuinta kauppaa’, on ollut muuten varmaan Metsä Groupin intresseissa keskittyä sellubisnikseen, koska siinä on vielä rahaa. Esimerkkinä voi pitää vaikka tämä uutinen, mitä taas mainitsee kartingin tarpeet.

Myös “paperin tekeminen ‘törsää’ sellun voittoa”, kuten Jyrki Iivosen analyysi Hesarissa 18.1. mainitsee. Eli jos puhutaan kilpailukyvystä, sitten näyttää vähän siltä, että fiksumpi ratkaisu olisi sijoittaa uusiin sellutehtaisiin ja laittaa kalleimmat paperitehtaan kiinni (ja tarjottaa työtä entisille paperityöntekijöille). Kuten sanottu aiemmin, sellun sivutuotteet kelpaavat myös biotalouteen (esim. energiatuotantoon), joten paradoksaalisesti metsäteollisuudesta tulee vihreämpi jos se keskittyy selluun paperin sijaan.

 

[Haluan korostaa, että tämä on nyt yleistyminen – ei välttämättä päde yksittyisiin tapauksiin.]

 

Mutta sen lisäksi: vaikka paperin mittakaavaetuja on varmaan ‘mitattu ulos’ Suomessa (mm. Aasian tuotannon ja etäisyys markkinoihin takia), sellun tapauksessa siinä taitaa olla vielä melko isot edut – erityisesti jos pystyisi tehdä paljon sellua kartongin tuotannolle. Tämä voi olla kuitenkin ‘kahviporojen katsomista’, kuten Alankomaissa sanotaan – arvailua.

 

 

UPM Rauma – PK3 suljetaan, ympäri maailmaa vähennetään 860 ihmistä

PÄIVITYS (via ls24.fi):

Paperiliiton Rauman osasto 42 aikoo järjestää mielenilmauksen paperikone 3 lopullisen sulkemissuunnitelman johdosta. Työntekijät poistuvat työpaikoiltaan perjantaina kello 06.00 ja palaavat takaisin töihin lauantaina kello 06.00.

Vuorokauden mittaiseen mielenilmaukseen osallistuu 450-500 Paperiiton Rauman osastoon kuuluvaa työntekijää.

Ja paperiteollisuuden alasajo jatkuu. Yle Uutiset kertoo, että UPM aikoo vähentää työvoimaa 860 ihmisellä ympäri maailmaa. Suomessa aiotaan 90 ihmistä vähentää Rauman tehtaalta – yt-neuvottelut ovat jo kesken. Toimenpiteet johtuvat siitä, että painopaperin kysyntä vähenee koko ajan. Rauman tehtaalta PK3 oli ilmeisesti sopiva kohde sulkea, koska se on sen laitoksen vanhin, hitain ja vähiten tuottava kone. Sen lisäksi siellä on vielä yksi SC-paperia valmistavaa kone, joka on uusittu viimeksi 2004.

Vaikka on kieltämättä totta, että aikakauspaperin kysyntä/tilanne ei ole hyvää, tämä on silti kurja juttu. On todettu, että entisille paperimiehille on tosi vaikeaa löytää uutta työtä ja nimenomaan sen jälkeen kun on niin monta laitosta ajettu alas. Voi kyllä kysyä, kun muuallakin SC-koneet ovat uusittuja näin, että voi tehdä LWC-paperia, miksi ei Raumalla? Rauman tehdas on tietääkseni suurin Suomessa, ja vaikka on muita laitoksia missä tehdään LWC-paperia, olisiko uusi investointi ollut mitenkään kannattavaa?

Ehkä tälläisen paperilaadun kysyntä on pikkuhiljaa jo huono. Mutta siinä voi kuitenkin tehdä eroa, jos on vaikka kovasti PEFC tai FSC -sertifioituja tuotteita. Ja kuten esim. Ruotsin selluteollisuuden menestys tällä hetkellä näyttää, palvelutason pitää olla myös kunnossa.