Tag Archives: Rikkidirektiivi

Forest BTL:n toinen biodiesel-laitos

Tekniikka ja Talous uutisoi siitä, että Forest BTL Oy suunnittelee toisen biodiesel-laitoksen. Ensimmäinen ei ole vielä valmis, mutta ilmeisesti kysyntä on olemassa. En epäile yhtään. Nimenomaan myös Rikkidirektiivin valossa biodiesel voi olla tärkeä vaihtoehto, ja mm. Wärtilällä on jo paljon kokemusta sopivien dieselmoottorien kanssa. Tämä raportti esittää ongelmat, uhat ja mahdollisuudet. Jos ehdin, yritän tehdä jonkinlaisen yhteenvedon eri asioista. Mutta myös tässä on tietoa biodieselistä ja muista biopolttoaineista.

Taas Metsäteollisuus ry:n mielipidejuttu Rikkidirektiivistä

Tänään (29.1.) Hesarin mielipideosastossa on taas juttu rikkidirektiivin seurausten vastaan. Siinä käsitellään sekä rikkipesurit ja LNG-kaasun käytönotto, ja nimenomaan niiden hinta.

Minä alan kovasti kyllästyä näihin lobbausyrityksiin. Ensinnäkin, on voimassa ohjelma, jolla yritykset voivat saada tukea asentaa rikkipesureita tai jos ei ole mahdollista, ostaa tilalle uuden aluksen. Kirjoitin siitä ohjelmasta tässä. Sen lisäksi on vähintään harhaanjohtavaa sanoa, että käytössä on maailmanlaajuisesti ‘noin kymmennessä aluksessa’ rikkipesureita. No ehkä tällä hetkellä, mutta kuten tässä kirjoitin,  kauppaa käy kuumana. Myös Wärtsilällä menee aika hyvin pesureiden kanssa, sen lisäksi että

‘Investointia rikkipesuriin pidetään taloudellisesti kannattavana, jos alus liikkuu vähintään puolet ajoajasta alhaisen rikkipäästön alueella.’

En sano mitään LNG-vaihtoehdosta, sillä en siitä tiedä mitään.

Sitten se kilpailukykyasia. Onko hyvät herrat ja naiset vientiteollisuudenedustajat miettineet, että olisi ehkä ollut hyvä vaihtoehto kehittää teollisuutta, tehdä tuotteita mitä ihmiset/yritykset haluavat – sen lisäksi että kilpailee hinnalla, mitä ei Suomelle täysin kannata? Kun on olemassa tukiohjelmia muutoksiin, niin että laivayhtiöt saavat rutkasti rahaa valtiolta uusille investoinnille, onko sitten hyvä vai huono edelleen mankua siitä, että teollisuuden kilpailukyky kärsii? Kuten Paula Kilpisen väitöskirja ilmeisesti näyttää, on olemassa Suomessa vientiteollisuudessa valitettavasti paljon tilaa huonolle strategialle. Suomessa kannattaa tehdä tuoteinnovaatiota, ei prosessi-innovaatiota (tai ei pelkästään). Paperiteollisuudessa on kyllä esimerkkejä siitä – UPM Raflatac ei ole ilman syytä melko menestyksellistä.

Pahoittelen ärtyneestä sävystä, mutta jos vientiteollisuudella olisi vähän pitkäjänteisempi katse, sitten se näkisi, että Rikkidirektiivi on hyvää Suomen taloudelle – joko rikkipesureiden valmistuksen tai biopolttoaineiden nopeutetun kehityksen kautta.

Rikkipesureista

Lyhyt linkki liittyen tähän uutiseen. Nimenomaan tämän lauseen takia:

‘Investointia rikkipesuriin pidetään taloudellisesti kannattavana, jos alus liikkuu vähintään puolet ajoajasta alhaisen rikkipäästön alueella.’

Eli on kannattava investointi monesti, ja sen lisäksi saa vielä tukea valtiolta. Hyvä diili, sanoisin.

Rikkipesuriyhtiö myi 7 miljoonan pesureita salaiselle asiakkaalle

‘Commission approves amendments to Finnish scheme supporting investment in cleaner ships’

This is a positive development – state aid is a tricky thing, even when the competitiveness of the own industry is only a secondary effect of the state aid.

The European Commission has found amendments to an existing Finnish scheme supporting investment in cleaner ships to be in line with EU state aid rules. In particular, the amendments aim at giving ship-owners incentives to use less polluting fuel, ahead of the entry into force of EU standards to that effect.

Obviously, this scheme is to mediate the impact of the Sulphur Directive, and as such is to be applauded. The fact that the EC approves this scheme is an important moment in the Finnish debate on the impact of the Sulphur Directive, as the industry still insists that the Finnish state should do more to diminish the impacts.  From the original decision on this scheme (from 2011) we can see that this investment support is not quite negligible:

2.3.5. Aid intensity
14. In line with the provision of the Environmental guidelines, aid granted by virtue of the
present scheme may total a maximum of 50 per cent to large enterprises, 60 per cent to
medium-sized enterprises and 70 per cent to small enterprises of extra investments
included in the vessel project6. The maximum aid rate may be increased if the project
meets the definition of eco-innovation as defined by the above said guidelines.

Furthermore:

41. The Commission notes furthermore that the scheme is open to all operators in a nondiscriminatory
way.

In other words, it is not only open to Finnish operators, but to all operators. This is an obvious requirement, because otherwise it would be totally discriminatory. And, as said, this state aid can be used either for new vessels or upgrading old vessels. Thus, this can be seen as an important incentive to invest in new technology – whether through new ships or updated technology.

I expect, nonetheless, that the Finnish industry will not be satisfied with this. I assume that transport of the industry’s products is not done by the companies themselves but by specialized transport companies. So for the Finnish industry, this means they have to consider whether they change contracts now to companies which invest in clean ships, with the aid of this state aid scheme or whether they will pay much more for transport starting from 2015, when the Sulphur Directive enters into force.

‘Metsäteollisuuden työnantaja- ja työntekijäliitot: Poliittisten päätösten on tuettava metsäteollisuuden kilpailukykyä’

Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry: sivuilla (mm.) lukee yhtenäistä kantaa metsä- ja vientiteollisuudesta. Oma kantani Rikkidirektiivistä on eri, ja olen mm. Hesarissa v.2011 julkaissut jutun siitä. Olen sitä mieltä, että se voi olla sellainen insentiivi, josta suuret innovaatiot ja metsäteollisuuden alan muutos tulee. En tarkoita, että katoaa työpaikkoja (mutta se tapahtuu nytkin – vuodesta 2000 jo 20.000 työpaikkaa kadonnut!). Tarkoitan, siksi että on tiedossa kova hintalappu jos käyttää rikkipitoisia polttoaineita, siinä on todella kova syy investoida biopolttoaineisiin, jotka käyvät myös laivoille. Siitä voi kehittää taas huippuala Suomen teollisuudelle, missä yhdistetään metsäteollisuuden osaamista, kemian teollisuuden osaamista ja ympäristötekniikan osaamista. Pitkälle aikavälille se on mahdollisesti yksi harvinaisempia aloja, missä Suomi voi rakentaa edelläkävijäasema ja olla maailmanjohtaja. Ja rikkipesurit ovat mainio juttu Wärtsilälle siinä välissä.

 

Mutta siitä tiedotteesta: haluan huomauttaa, että paperiteollisuus ei mainita sinänsä – puhutaan vaan metsäteollisuudesta. Se voi olla, että sen pitää näyttää siltä, että tarkoitetaan myös eksplisiittisesti paperiteollisuutta, mutta en sinänsä näe miten poliittiset päättökset voi tukea sitä, kun markkinat ovat Euroopassa vaan kovin heikkoa. Sellu on toinen tarina, kyllä.

 

Sellaisia pohdintoja.