Tag Archives: SAK

Yhteiskuntasopimus kaatui – mitä nyt?

Mediassa vilisee jo kaikenlaisia visioita siitä, mitä nyt tapahtuu työmarkkinasuhteissa kun “yhteiskuntasopimus” kaatui. Haluan ensin taas kerran korostaa, että tämä oli oikeasti pyrkimus saada jonkinlaisen keskitetyn sopimuksen aikaiseksi – termi yhteiskuntasopimus kuuluu poliittiseen filosofiaan.

Nyt on kaaos. Sitten (osittain nyt jo) tulee syyttelevät sormet – syyllisiä etsitään. Seuraavaksi tulee..mitä?

Olen miettinyt näitä neuvotteluja koko ajan, ja siinä on ollut ihan avain epäonnistumiseen edessä: Sipilän pakkolaki-idea on ollut täydellinen kannustin EK:lle antaa neuvottelut kariutua. Mieti vaan, ne pakkolait heikentävät työntekijän asemaa. Sen lisäksi, että tämä näyttää sopivan EK:n kilpailukykyagendalle, se on myös erittäin kätevä, kun EK voi nyt väittää, että ammattiliitot ovat itse syyllisiä siihen, että niiden jäsenten asema heikkenee. (On ihan eri kysymys, auttavatko pakkolait tai yhteiskuntasopimus yhtään kilpailukykyyn).

Joten mä näen seuraavan tapahtuvan (in abstracto ainakin):

  1. pakkolait tulevat jotenkin (ellei kaadu perustuslain asioista)
  2. sektorikohtaiset neuvottelut tuottavat korkeat palkankorotukset ja paljon lakkoja
  3. EK luulee, että kun keskitettyjen sopimusten tie on nyt suljettu pois, 2. kohdan seuraukset antavat ohjenuoran kohti aidot paikalliset neuvottelut
  4. Ammattiliitot eivät hyväksyisi tätä, mutta EK yrittää entistä kovemmin saada sen tahtoa läpi ja kun se saa nyt voiton, ehkä tämä merkitsisi ay-liikkeen merkittävä heikkeneminen, siitä huolimatta, että tulee todennäköisesti lisää jäseniä.
  5. Joka tapauksessa yhteiskuntarauha on todennäköisesti pitkään pois tästä syystä.

Keskeinen asia on kohta 3. Sektorikohtaiset neuvottelut tuottavat korkeat palkankorotukset (tai korkeampi kuin paikallisissa tai keskitetyissä). Olen kahden ajatuksen välillä: joko EK tekee täsmälleen samaa mokaa kuin vuonna 2008 (kun “TUPO kuoli”) tai tämä on erittäin harkittu taktinen voitto.

Ei ainakaan hyvältä näyttää työmarkkinasuhteille!

Advertisements

Neljä ohjetta taantumaan – neljä näkökulmaa

Tänään Helsingin Sanomissa on artikkeli nimeltään ‘Neljä ohjetta taantumaan.’ Neljä ekonomistia pohtii, miten pitää toimia. PArhaat ohjeet ovat mun näkökulmasta (parhaimmista huonompiin) Ilmakunnaksen, Kosken ja Pinomaan ohjeet. SAK:n ja EK:n ohjeet pidän huonompia, koska ne ovat turhan poliittisia mutta ainakin Koski/SAK mainitsee jotain hyviä ideoita. Update: korostan, että kritisoin ideoita, eikä ihmisiä.

1. Ensimmäinen ohje poistettu pyynnöstä.

2. Seija Ilmakunnas

Hänellä on hyviä ajatuksia miten pitää käyttää elvytysrahoja. Myös hän katsoo pidempaa linjaa – mitkä voisivat olla Suomen tulevaisuuden tärkeät alat. Niitä ei voi ‘ylhäältä’ päättää mutta ne syntyisivät perustutkimuksen kautta. Hän antaa cleantech-teollisuuden hyvänä esimerkkinä.

Jatkuva taloudellinen integraatio on luontevin (ja ehkä paras) linja, mutta en näe tätä ollenkaan mahdollisena tulevaisuutena. Niin kauan kuin ‘austerity’-linja vielä elää Komissiolla ja Saksassa, ei voi odottaa mitään järkevää talouspolitiikkaa.

3. Olli Koski

SAK:n edustajana politiikka on vahvempi mukana kuin em. mainituilla. Kriitikkia EK:n linjaa kohti vähenee tilaa oikeisiin ohjeisiin. Koski haluaa (luontevasti) keskitetyn ratkaisun. Se olisi hieno, mutta en tiedä kuinka reaalisten se on, koska myös ammattiliitoilla saattaa olla eri mielipiteitä tästä (vientiteollisuus vs. kotimaiset palvelut yms.)

Koski, korostaa kotimaista kysyntää, ja on oikeassa siinä, ettei pidä kiristää finanssipolitiikkaa yhtään enempää. Sen lisäksi hänen ajatukset minne kohdennettaisiin elvytysrahat ovat hyviä ja tarpeellisia, mutta talouden elvyttämiseen tarvitaan enemmän kuin hyvää infrastruktuuria. Miten olisi esim. kuntatyöntekijöiden työpaikkojen turvaamista – opettajat, lastentarhahoitajat, sairaanhoitajat?

4. Simo Pinomaa

EK:n edustaja on tässä viimeisessa sijäinnissä, koska kaikki sen kommenteista on selvää, että hän ei kuullut, että Reinhart-Rogoff ja Alesina-Ardagna ovat kumottoja. Keskeisimmät sanat ovat ‘säästölinja’, ‘nollalinja tai miinusmerkki’, ‘alijäämä’. Hänen puolesta puhuu kuitenkin se, että hän ei toisaalta kiristäisi talouspolitiikkaa enempää.

Mutta kuten sanottu, hän korostaa Suomen kilpailukykyä ja palkkamaltti, menoleikkaukset ja sellaista. EK:n edustajana mäkin vaatisin samaa, mutta nämä eivät ole tässä talouskriisin kontekstissa relevantteja (tai edes hyviä) keinoja.

Lisää tälläisestä linjasta seuraavassa kirjoituksessa, missä käsittelen Matti Vanhasen eilisiä ajatuksia.

Warm-up for a hot Autumn?

The Finnish national broadcaster YLE reports that the Confederation of Finnish Trade Unions and the Metal Workers’ Union will not accept a centralized or framework agreement that does not include wage increases. Today the board of SAK gathers to decide formally whether the federation will aim for a centralized agreement or something else.

 

Today’s meeting is part of a process – the Chairman of SAK, Lauri Lyly, has asked that the board of SAK would first accept the compromise constructed on the conflict of the ‘three training days’. This issue was included in the previous framework agreement, but the implementation was a conflictual issue – were those three training days a subjective right for employees or was the employer to decide when the days would be granted? – such questions. I haven’t found information about the actual compromise – maybe this is a temporary compromise?

 

But in any case, although Lyly has stated that ‘relations are starting to get better’, the call for wage increases in combination with the unwillingness of the employers’ federation (EK) to do this (‘we can’t afford this’), their call for tax reductions and other ‘stimulants for growth’ indicate a potential for a ‘hot Autumn’, especially also in the context of the employers’ communications on the topic of strikes (‘99% of strikes in 2012 was illegal’). The historian and researcher Tapio Bergholm has thoroughly debunked these claims, among other reasons because these strikes are so-called ‘sorrow-strikes’ that fall beyond the scope of the peace clause of the collective agreements. Furthermore, EK claims that improvement of employment can not be accomplished by wage increases. The organization would only allow wage increases in companies that show competitiveness growth. Also EK asks for more flexibility, longer working hours, more local bargaining on diverse issues.

 

Maybe the relations between employers’ and employees’ federations are better now, but there are still a lot of issues that make for a tough negotiation scene.

Juhana Vartiaisen näkökulmat

Ylen sivuilla on taas uutisjuttu Juhana Vartiaisista. Hän ehdottaa mm. työvelvoitteen työttömmille sekä lisää matalapalkkatyötä. Kuten olen kirjoittanut täällä, täällä ja täällä, tämä matalapalkkatyö ei minun mielestä näytä ratkaisulta Suomen talousongelmille. Ei ole mitään järkeää luoda Suomeen ‘The Working Poor’, vaikka ne jotka tekevät töitä työnvälitysfirmojen kautta usein kokevat just tälläistä. [Asiasta muuten väittelee 1.2. kollegani Liisa Lähteenmäki]

Työvelvoitteesta sitten. Alankomaissa sellainen on ollut käytössä jonkin aikaa ja uusi hallitus tiukenee sitä hallitusohjelmansa mukaan. En tiedä, mitä tässä on oikeasti se järki. Kyllä, ihmiset varmaan saavat enemmän itsearvoa töistä kuin että ne ovat työttömmiä, mutta jos on pakko ottaa jotain työtä vastaan sellaista tuskin lisääntyy elämän- tai työn iloa. Yritän etsiä tästä tutkimuksia – veikkaan, että maissa jossa on tälläinen järjestelmä, sairauspoissaolot ovat korkeita sekä vaihtuvuus henkilöstössä on suuri. Argumentti, että mikä tahansa työ auttaa työmarkkinoilla ei päde, sillä väärästä työstä ei pääse ihan noin vaan oman alan töihin.

Sen lisäksi, jos on työvelvoite (eli melkein pakkotyö) JA tavoite saada lisää matalapalkkatyöpaikkoja, mitä Vartiainen oikein odottaa? Ne ihmiset varmaan kuitenkin tarvitsevat valtion tukea (joko rahalla tai koulutuksella), ja niistä ei heru kovin paljon verotuloja (kuten Saksan esimerkissä on ollut selvä). Luodaanko Suomeen oikeasti toisen luokan ihmisiä, jotka ovat kovassa työssä, matalalla palkalla mutta ilman kunnon pääsy sosiaaliturvaan (kuten ne Hartz-duunit)?

Palkkojen alennus tai jotain muuta?

[Päivitetty klo 12]

Tänään lisää uutisia koskien erien tahojen tahto alentaa palkkoja. Sekä Suomen Yrittäjät ja EK haluaisivat harkita palkkojen alennusta, jotta ‘mahdollisten irtisanomisten tai lomautusten’ vältetään. Luonnollisesti SAK:n Lauri Lyly ei ole samaa mieltä.

Tämä on monimutkainen keskustelu, jossa ei ole selkeitä oikeita tai vääriä kantoja – politiikan pitää ottaa huomioon kontekstin, ja nyky-Suomi on sen verran monimuotoinen, että yksinkertainen politiikka ei voi onnistua taikka mielyttää kaikkia.

Mun kantaa on seuraavanlaista: pitää kyllä välttää irtisanomisia, ja Suomessa pitää ottaa enemmän huomioon pienyrittäjien kustannukset. Uskon, että EK:n kanta on harhaanjohtavaa, kun monta EK:n jäsenyritykset (siis ne isot) maksavat vähintään liian vähän veroja Suomessa. Sen lisäksi olisi vaan tyhmää leikata keskellä taantamaa palkkoja, koska sillä kulutuskin kärsii, ja sillä Suomen talous heikkenisi entisestään. En kuitenkaan ole samaa mieltä Lylyn kanssa elvyttämisestä – mielestäni Eurokriisi ei ole lainkaan ohi ja uhkaa nyt paljon enemmän kuin ennen Euron vahvat maat (Suomi, Alankomaat, Saksa, – ehkä Ranskakin). Alankomaat, Saksa ja Suomi ovat jo taantumassa, mistä sitten elpyminen tulee vielä, jos ei näistä maista?

Mutta asia kerrallaan. Kuten on saatu Suomen Yrittäjien selvityksen kautta selväksi, Suomessa yrittäjien verotaakka on palkansaajien kovempaa. Ymmärrän, Suomen Yrittäjät haluaisi mahdollisuus alentaa palkkoja, mutta koko pienyrittäjyyden kannalta on varmaan paljon parempi jos ei-palkkakustannukset leikataan ja että pienyrittäjien verotus ja toimintaympäristö parannetaan (tulli, luvat, maksuliikenteet). Kuitenkin suurin ongelma taitaa olla eläkemaksut ja sellaiset – olisi hyvää jos siihen tulisi uusi malli mitä on kohtuullisempi pienyrittäjille. Monet pienyrittäjät palvelevat kotikaupunginsa markkinoita tai kotimaan markkinoita, joten siihen suhteeseen palkka-argumentti ei ole niin vahvaa, koska ei välttämättä kilpailee ulkomaan yrittäjien kanssa (nimenomaan jos kyseessä on palvelut). Lähipalvelut ja -kaupat tekevät kaupungista hyvää, joten tästä asiasta pitää oikeasti saada parempaa politiikka, jota suomalaisten (ja maahanmuuttajien!) innovatiivisuus hyödynnetään, eikä sammutetaan kovalla verotuksella ja näin.

EK:n kanta on toista maata kuitenkin. Suomen suuryritysten todellinen verotaakka on tutkitusti aika alhainen, ja on siinä mielessä melkein hävytön, että vaaditaan palkkojen alennusta. On edelleen niin, että yrityksillä on kaikenlaisia kustannuksia, myös isoilla yrityksillä, mutta jos oikeasti ainoa tavoite on parantaa voittotasoa, sitten pitää ehkä ensin miettiä yritysten strategiat, tuotteet ja tavoitteet. Kyllä, Suomen yksikkötyökustannukset (Real Unit Labour Costs) ovat melko korkeita. Mutta se ei välttämättä haittaa jos tekee tuotteita jotka menevät myyntiin. Jos aletaan karsia palkkakustannuksia sen sijaan, että tehdään uusia tuotteita ja jotain innovaatiota tai investointia, Suomen isot yritykset tekevät samat virheet kuin GM 1980-2007. Se meni samana melkein konkkursiin, koska yritettiin vaan puristaa enemmän tuottavuutta työntekijöiltä ja vähemmällä palkallakin. Eli tästä olen melko samaa mieltä Lylyn kanssa. Yritykset voivat vaan kukkia, silloin kun ne tekevät jotain uutta jos vanhaa ei mene kaupaksi enää. Ja sen lisäksi – jos yritykselle ei mene hyvin enää, ei kai ole työnTEKIJÄN virhe vaan laivan kapteenin, yritysjohtajan? Sen pitää olla se, jolla on viisautta johtaa yritystä myös myrskyjen kautta.

Eurokriisin kulku on taas jotain missä olen enemmän Häkämiehen puolella – se on Lylyn puolesta aika naiivi, että hän luulee asioiden menevän parempaan suuntaan. Katso esim. edellistä kirjoitusta.

Jos saan päästä vähän höyryä, sanon vaan, että valtavasti ärsyttää, kun julkisissa keskusteluissa se on lähtökohtaisesti aina työntekijöiden ja nimenomaan ammattiliittojen vika, että yrityksille menee huonosti. Se on niin kuin puuseppä syyttäisi sen työkalut siitä, että kaapista tuli vino!!

Finnish News Sources Clueless about European Action Day 14-11-2012??

It is quite astonishing. And I am not sure in what way. ETUC has already for some time announced the European Action Day against Austerity for today, and the Finnish YLE News seems totally oblivious of this – it talks about ‘a wave of strikes’, ‘unrest’ etc.
So the astonishing issue is two-fold: why does YLE not acknowledge the European action day and why doesn’t ETUC succeed in promoting this day? The map of events shows a rather diverse picture of what is organized, and e.g. in Finland the labour union federations are doing this:

SAK, STTK and Akava take political and media action to call for the respect of workers’ rights in Europe. Activities include meeting with the Prime Minister and Ministers of Finance and Labour. Common demands will be delivered to the European Commissioner for Economic and Monetary Affairs Olli Rehn and Members of the European Parliament.

This is valuable, although a far cry from the strikes and demonstrations elsewhere in Europe. But why doesn’t YLE report about this?? Is the labour movement really that insignificant for current politics?