Tag Archives: Saksa

Eurokriisin kiero hoito

Olen työn parissa lukenut lukuisia tekstejä eurokriisistä, miten se syntyy, mitä on tehty väärin, mitä meidän pitäisi tehdä yms. Kriisin ymmärtämiseen keskeisimmät kirjoitukset ovat minulle olleet Jörg Bibow (2012), Richard Koo:n kirja ‘balance-sheet recessions’-aiheesta ja Paul de Grauwen tärkeä kirjoitus rahaliitosta.

Joskus tulee kuitenkin vastaan sellaisia kirjoituksia, että tekee mieli kiroilla ja huutaa ja näin, koska koko eurokriisin hoito perustuu virheisiin, valheisiin ja inkompetenssiin. Tämä haastattelu Philippe Legrainin kanssa on sellainen tapaus. Lukekaa sitä.

Tässä päävika: vuonna 2010, Deauvillessa, Ranskassa, Merkel ja Sarkozy päättivät, että pitää rikkoa ns. “no-bailout clause” joka oli euroalueen perustuskivi. He, ja heidän kanssa myös Komissio vaativat että Kreikan valtio pelastaa Kreikan kriisipankkeja. Syy siihen oli, että piti suojella ranskalaiset ja saksalaiset (ja alankomaalaiset) pankit.  Sen sijään, että vihdoin tehtiin jotain järkevää finanssijärjestelmän vikoihin, laitettiin kaikki ongelmat valtioon. [siihen tulee de Grauwen analyysia peliin].

Koska ei Kreikallakaan ollut hyvä tilanne valtion taloudella (ei olisi pitänyt päästä Euroon, mutta sekin oli poliittinen päätös), päätettiin ‘antaa’ ‘apupaketteja.’ Tästä tuli lopussa se, että Pohjois-Euroopan maissa erilaiset hallitukset ja oppositiopuolueet ja nimenomaan myös kansalaiset ovat hyvin taipuvaisia kieltää lisää ‘apua’ esim. Kreikalle. Ja tämä on ymmärrettävää. Samoin kuin kreikkalaiset ovat vihaisia siitä, että heidän pitää kärsiä siitä, kun huonot pankit ‘pelastettiin’ ja pankit eivät nähneet melkein mitään seurauksia, myös pohjois-eurooppalaiset ovat  vihaisia, että heidän verorahat käytetetään ‘tukemaan laiskoja etelä-eurooppalaisia’ tai “täyttämään mustaa aukkoa” [mutta lue myös tätä]. Pointti on se, että olisi pitänyt tapahtua pankkien velkajärjestelyä ja hoita pankkialan valvonta kuntoon sen sijaan että pankkeja tuetaan. Nyt meillä on zombiepankit.

Ymmärrän varsin hyvin kritiikkiä rahaliitosta ja eurosta, mutta Suomessa ja Saksassa alusta diskurssi on keskittynyt niin vahvasti moraalikysymykseen, eikä oikeaan kysymykseen (pankkijärjestelmä, Saksan ajama talouspolitiikka), että on tosi vaikeaa enää puhua järkevästi tästä asiasta. Nykyiset ja viimeaikaiset hallituspuolueet ovat leikkineet tulella keskittymällä väärään asiaan. Kreikka tarvitsee rahaa vaan siksi, että kriisin alussa tehtiin valtavia virheitä. Olisi jo aikaa myöntää, että eurokriisin hoito on ollut tosi kehno. Brysselillä, Saksalla, Alankomailla ja myös Suomella.

Advertisements

Tästä syystä Suomen kilpailukyky ei helposti korjaannu

Olen joskus aiemminkin sanonut, että jonkun maan kilpailukyky on suhteellinen asema (mitä tietenkin on ihan selvä asia). Ja on hienoa jos Suomen teollisuus yrittää olla kilpailukykyisempi kilpailijamaiden nähden. Toistan myös, että kilpailu ei ole ainoastaan hinnasta mutta voi myös olla laadusta (ja tuotteen palveluista ym).

Mutta Suomen teollisuuden kilpailukyky on todella vaikeaa parantaa Saksaa nähden (jos puhutaan yksikkötyökustannuksista), jos Saksassa reaalipalkat edelleen laskevat. Tämä on tietenkin vielä suurempi ongelma esim. Espanjalle tai Italialle. Mutta tämä lehdistötiedote kertoo, että Saksan reaalipalkat ovat (edelleen) 0,7% vähemmän kuin vuonna 2000 (vaikka viime vuuosina palkat ovat kasvaneet).

Kontekstissa asia on siis todella hankalaa: Saksan reaalipalkat ovat todella paljon matalampia kuin Suomen, mutta tässä vaiheessa ei oikeasti voisi ryhtyä alentamaan Suomen palkkoja (sisäinen kysyntä romahtaisi enemmän) myös sen takia kun se ei vaan toimi niin kauan kuin Saksa itsekin yrittää hillitä palkkojen kasvua ja/tai Saksa näkee lähes deflaatiota. Kuten Jörg Bibow sanoi:

Germany’s apparent success under the euro depended on others behaving differently. Forcing everyone to behave just like Germany is making matters worse today. Alas, this is not an appealing insight in a country of citizens sharing the belief that all countries of the world can become more competitive at the same time, with ‘competitiveness in stability’ being the German holy grail; just as having all countries simultaneously run persistent current account surpluses is held possible, according to German math and accounting rules.

Lievitys voi tulla vaan siitä, jos Saksa oikeasti näkisi jotain 4-5% inflaatiota. Mutta se ei vaan käy niille.

“Look who’s Gloomy”

“Look who’s Gloomy” http://fsaraceno.wordpress.com/2013/10/28/look-whos-gloomy/

Important.

Miksi STX Rauman sulkemisen takana on EU ja Saksan talouspolitiikka

Suomi on ollut noin  vuonna 1960-1980 luvulla yksi niitä maita, kuten myös Ruotsi, jotka harrastivat kovasti ns. ‘State-sponsored capitalism’, eli että vähintään valtiolla auttoi takaamaan lainoja tai vaihtoehtoisesti toi lainapääomaa pöydälle kansainvälistyville yrityksille. Tämä on edelleen yksi Finveran tarkoituksia. Aasian ‘Tiikerit’ ovat toiminneet ihan samalla tavalla. Itse asiassa on hyvin harvinaista, että maat ovat heti alusta kohdanneet markkinavoimien täyttää voimaa. Miten voisikaan, kun maailmassa on niin paljon konglomeraatteja, jotka voisivat kilpailla uusia yrityksiä markkinoilta melkein pelkästään niitten suuruuden avulla.

Nyt, kuten hollanniksi sanotaan, “luoti on mennyt kirkon läpi” – toisin sanoin, se, mitä on hiljaisesti odotettu, on toteuttunut – ja rajusti. Maanantaina uutisoitiin, että STX Rauma suljetaan. Seuraus on ainakin melkein 700 ihmisten irtisanomista ja Raumasta tulee nopea rakennemuutoksen alue. En vielä nähnyt ennustuksia siitä, kuinka paljon työpaikkoja epäsuoraisesti katoaa, mutta se voi olla mittävää, koska telakkateollisuudessa käytetään niin paljon alihankkijoita.

STX Rauman sulkeminen on tragedia (jos ei halua käyttää rumempia sanoja). Tästä seuraa varmaan vaikeita aikoja Raumalle. Ylen mukaan professori Malisen mukaan, yksi syy on emoyhtiön politiikkaa, jossa ei kuulemma halua tehdä pienempiä aluksia kuin Oasis-luokan. Toisaalta on myös näin, että telakkateollisuus on ollut maailmanlaajuisesti vaikeuksissa jo melko pitkään (ei ole ihme että emoyhtiö STX on ollut talousvaikeuksissa) – koska ei ole enää niin paljon kysyntää uusille aluksille.

Näistä syistä on varmaan ‘loogista, että STX sulkee Rauman telakan. Mutta tästä yritysnäkökulmasta jää muutamaa asiaa pois.

Ensimmäisenä: silloin kun EU valmistautui EU:hun, piti luopua vanhasta teollisuuspolitiikasta, sillä se ei ole yhteensopivaa EU:n kilpailu- ja valtiontukisääntöjen kanssa. Muistanemme, että 1990-luvun alussa Suomen telakat ovat yhtä pahassa liemessä kuin nyt – mentiin Wärtsilästä Masa-Yardsiin ja Kvaernerin kautta STX:lle. Kaava on siis ollut päästä isompiin omistajiin, sillä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet saada maailmanmarkkinoista tilauksia. Eurooppa on usein valittanut Etelä-Korean valtiotuesta telakkoihin. Mutta STX Finland on kenties myös siitä hyödyntänyt. Lopun lopussa yksi ongelma on vaan ollut, että Euroopassa oli tiukemmat säännöt siitä, miten ‘vapaat markkinat toimii’ ja ei kaikki maat Euroopan ulkopuolella ovat aina olleet yhtä tiukkoja (t.s. Etelä-Korea tässä tapauksessa).

Toinen ongelma on ollut euro. Tämä on yhtä totta telakoille kuin metsäteollisuudelle: euro on ollut vuodesta 2003 lähtien kalliimpaa kuin dollari, joten koko Euroopan suhteellinen kilpailuasema heikkeni sen kautta. Miksi euro on kallis, vaikka Eurooppa on ollut kriisissä jo vuodesta 2008? Vastaus lienee: Saksa. Saksa on onnistunut jopa suurentaa sen kauppataseen ylijäämää, ja sen takana on toisaalta kysyntää saksalaisten laatutavaroille (onko sitten kysymys autot tai koneet työpajoille). Toisaalta on se seikka, että Saksa on kovin poliittisin keinoin alentamaan työkustannukset niin, että Saksassa ei kovasti tapahtunut reaalipalkkojen kasvua (lähde: Bibow 2013):

Saksa

Kuten tästä kuvasta on ilmiselvä – Saksa ei lainkaan noudattanut itse 2%-inflaatiotavoitetta. Voi sanoa jopa, että Saksan inflaationormin aliampuminen on ollut pahempaa kuin Etelä-Euroopan maiden yliampumista. Selvä on, että tämä Saksan strategia on aiheuttanut palkkakustannusten laskua Saksassa. [on siis myös täysin epärealistinen, että Suomesta voi olla yhtä kilpailukykyistä kuin Saksa, koska se vaatisi todella rajun palkka-alennuksen]

Tämän Saksan vientivoiman ja palkkakilpailukyvyin takia euro on kallis – Saksa onkin suurin talous ja maa Euroalueella. Mutta se on hankala muihin maihin, erityisesti kun ei voi devalvoida enää.

Summa summarum: Suomen EU-jäsenyys ja Saksan talouspolitiikka euroaikana ovat ratkaisevasti asettaneet rajoja Suomen teollisuuspolitiikkaan. Devalvaatio (perinteinen suomailainen keino parantaa kilpailukykyä) ei ole mahdollista enää, eikä perinteistä valtiontuettu teollisuuspolitiikkakaan ole mahdollista. Sen lisäksi Saksan talouspolitiiikka on tietävästi hankaloittanut muitten Euroalueen maiden mahdollisuuksia olla kilpailukykyisia – koska parhaillaan voi vaan emuloida Saksan mallin ‘pahat osat (palkkojen kasvun stagnaatio, matalapalkkatyö, muitten prekariaatiryhmien kasvu) mutta ei “hyvät” – vahva työntekijöitten osallistumista työpaikalla ja muutenkin korporatismin osia. Suomi pärjää hyvin siinä ay-liikkeen vahvuudessa mutta ei niin hyvin työntekijöitten osallistumiseen.

Näillä sanoilla pääsen rakennemuutokseen. Telakkateollisuus on varmaan jossain määrin rakennemuutoksen alla, mutta näyttää siltä, että on tärkeät taustatekijät mitkä ovat lopun lopussa haittaneet telakoita paljon. Suomalaisten yritysten ja nimenomaan työntekijöitten tuottavuus on hyvä, samoin innovaatiokyky. Mutta jos politiikan ympäristö ei ole myönteinen, sitten voi olla kilpailykykyinen kuin mikä ja silti häviää. Vapaavuoren mukaan tämä STX:n tapaus on yhden yrityksen ongelma. Se on tietenkin osittain totta mutta mun mielestä Vapaavuori näkee tätä kannattavuusasia koko tiedotustilaisuuden aikana liian suppeasti – eli vaan yritystasolla.

Toivon, että Rauma saa jatkoa. Mutta taustalla piileskelee talous- ja EU-politiikan asioita, jotka eivät välttämättä tee tästä yhtään helpompaa. Niin kauan kuin Saksa haluaa vahvan euron, suomalaisten yritysten kilpailukyky on hankala asia. Suosittelen siis, että ay-liike, huolestuneet kansanedustajat ja muut päättäjät ottavat pikaisesti yhteyttä Saksaan. Siinähän Suomen (ja Espanjan, Portugalin..) ongelmien ratkaisu on. Muistakaa: ei ole ihme, että Suomen talous pyöri niin hyvin ennen 2003 (euro-dollar pariteetti!).

Lista asioista, miksi Suomen kilpailukyky ei välttämättä paranisi

  1.  Suomen työn yksikköhinnat ovat (paljon) korkeampi kuin Saksan.
  2. Saksa on kovalla politiikalla litistynyt palkkojen kasvua, joten sen kehitys on paljon alla EKP:n hintatason kehityksen tasoa (muista: työkustannukset ovat vahvasti korrelloituja inflaation kanssa).
  3. Koska Saksan työn yksikkökustannukset ovat suhteellisen matalia, vienti onnistuu sieltä melko hyvin (ks. kauppataseen ylijäämää) Toisaalta Saksan kotimainen kysyntä on vielä aika heikkoa heikon palkkakehityksen takia. Silti Saksan taloudelle menee suhteellisen hyvin.
  4. Edellisen asian takia (simplifisoitu) euro on paljon vahvempaa kuin olisi voinut ehkä odottaa Eurokriisin takia
  5. Suomen työn yksikkökustannusten ei saa alle Saksan tasoa, ellei rupee ‘Espanjan tapaan‘ leikata palkkoja – mutta tämä tuhoaisi Suomen kotimaista kysyntää, mitä voi olla jo heikkenemässä päin (kuten myös Espanjassa)
  6. Kallis euro haittaa suomalaisten vientiyritysten kilpailuasemaa.

Lyhyesti sanottu: on keskusjärjestöjen kunniaksi onnistunut saada TUPO-lainen sopimus aikaiseksi, mutta saa vielä nähdä mihin se oikeasti auttaa. Uutisissa on ollut hyvin eräviä arvioita siitä, paljonko uusia työpaikkoja se luo, mutta montako ehtii samana aikana katoa?

Pointtini on ehkä lähinnä se, että mitä tapahtuu Saksassa palkkakorotusten ja inflaation piirissä vaikuttaa varmaan enemmän Suomen kilpailukykyyn kuin jopa malttilliset TUPOt.

 

Saksan tehdastilaukset alas – miten niin yllättävää?

Tekniikka ja Talous/Arvopaperi:

Odottamaton synkkä käänne Saksassa: Tehdastilaukset laskivat

Saksan tehdastilaukset laskivat tammikuussa 1,9 prosenttia joulukuusta. Markkinoilla odotettiin tilausten kasvavan 0,6 prosenttia.

Viime vuoden tammikuusta tilaukset supistuivat 2,5 prosenttia. Markkinoilla odotettiin 1,6 prosentin kasvua.

Miten niin tämä on yllättävää? Se,  että ‘odotettiin’ kasvua, ei kerro mitään. Odotukset ovat osoittautuneet vääräksi jo monta kertaa, mm. säästökuurien vaikutuksessa ja koko ajan EU:n kasvoluvut muokataan alas. Tämä ei ole lainkaan yllättävää: Saksalla on kauppataseen ylijäämä muun Euroopan kanssa, ja nämä säästökuurien kautta ‘asiakasmaiden’ taloudet supistuvat voimakkkaasti, jonka takia Saksa ei pysty enää myydä yhtä paljon niihin. Euroopalle kokonaisuudessaan on hyvä kehitys, että Saksan ylijäämä laskenee, koska se tekee kokonaiskorjauksen helpommin. Mutta se on hyvin suhteellista. Yanis Varoufakis:

in the case of intra-Eurozone trade, a persistent German trade surplus with a Peripheral country, like Spain or Greece, should, in theory, automatically be limited  by offsetting capital financial flows occasioned by sound banking decisions both in Germany and in Greece. .  […]

Alas, neither happens in reality automatically. In the case of the US trade deficits, for reasons that I try to explain in the Global Minotaur, the deficit can grow and grow without any counteracting forces limiting it from the side of capital flows. (And what a boon that was from the perspective of net exporters, like Germany, that it did not, as the growing US trade deficit kept their factories humming!) Similarly, in the Eurozone periphery, capital kept flowing in as if there were no tomorrow, oozing out of Germany’s and France’s banks which were, in City and Wall Street fashion, minting their own toxic money for years. And when the Credit Crunch hit in 2008, these capital flows were instantly reversed, causing the asset value bubbles that had built up in the Periphery to burst, thus giving rise to the so-called sovereign debt crisis – which of course is a pure banking and trade imbalance crisis.

Lisää palkkojen alennuksesta

Eurostatilta tuli tämä tiedote ‘Volume of retail trade down by 1.2% in euro area’ – ja sellaista olin halunnut esittää tämän yhteydessä mutta Suomesta, Saksasta ja Espanjasta – sen takia että haluan näyttää kuinka isot ovat eri maiden erot. Nyt tiedän ainakin mitä aikasarjaa kannattaa näyttää, se, mikä näyttää parhaiten kulutusta yhdessä maassa. Eli tässä, kuten tiedotteessa vuodesta 2003:

Index of  Deflated Total Retail Turnover

Kuten on selvä, Espanjassa asiat eivät menneet kovin hyvin vuodesta 2007 ja Saksassa ei juurikaan ollut muutoksia, mitä ehkä viittää edelleen siihen, että on tasaista kysyntää. Mutta Suomessa on jopa viime aikoina ollut vielä kasvua. Nämä ovat määräindeksit, joten puhumme oikeasti kulutksen kasvusta (vähittäiskaupassa ainakin!). Jos nyt ruvetaan alentamaan palkkoja, tämä positiivinen (ainakin taloustieteissä) indikkaattori saattaisi myös kääntää miinukseen. Toisin sanoin, siitä huolimatta mitä on tapahtunut teollisuuden kilpailukykyyn, sitä ei (vielä) nähdä vähittäiskaupan myynnissä (jos mitataan määrät).

Jos katsotaan tämän hetken kauppataseen, sitten pitää olla iloisia, että ainakin kulutus vielä vetää:

Germany and Finland

Germany and Finland

Kuten on monilla jo havaittu ongelmana, Saksalla on jättimäinen reilun viiden prosentin (BKT:sta!) ylijäämä kauppataseessa. Suomella oli vielä isompi plussa, mutta vuodesta 2009 Saksan ja Suomen tiet menivät eri suuntiin. Suomi on näiden tilastojen mukaan kauppataseen alijäämässä.

Suomelle voisi tulla kovat paikat kyllä, mutta kuten on kerrottu, tämä on enemmän teollisuuden kuin palveluiden ongelma, koska palveluiden vienti on paljon vaikeampi (ja niitä kulutetaan kotimaassa). Kauppataseen alijäämä edustaa ehkä lähinnä teollisuuden kilpailukykyä – tai sen puute. Mutta nimenomaan siellä palkkojen alenemista tuskin auttaa mihinkään.