Tag Archives: Suomen Yrittäjät

Analyysi: Elinkeinoelämän keskusliitto etsii uuden roolin

Viime aikoina Suomen työmarkkinajärjestelmä on ollut mylleryksessä. Onnistuttiin sopimaan kikystä, mutta varjon alla: Elinkeinoelämä oli muuttanut sen sääntöjä näin, ettei se voi tulevaisuudessa enää olla osallisena keskitettyihin sopimuksiin. Tämä tarkoitti tulopoliittisten ratkaisujen aikakauden loppu, mikä tosin oli jo ilmassa vuodesta 2008, kun EK ilmoitti, ettei se halua enää tupoja.

Ensin oli aikomus saada Ruotsista kopioitu ns. “Suomen malli” aikaiseksi, mikä tarkoitti, että vientialojen menestys asettaa (sitovan) ylärajan palkankorotuksille. Tässä mallissa, vaikka kuulostaa järkevältä, olisi ollut kaikenlaisia ongelmia, mm. naisten ja miesten palkkatasa-arvoon, ja olisi vahvistuneet tällaisia tendenssejä. Kaavailtu malli kuitenkin jo ehti kaatua ennen kuin otettiin käyttöön, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti neuvottelevansa sektoritasolla itse. Myöhemmin Metalliliitto myös ilmoitti, ettei se osallistu enää “Suomen mallin” kehittämiseen. Helmikuussa EK sitten ilmoitti, että sääntömuutoksen takia se irtisanoo lähes kaikki keskusjärjestösopimuksia. Tämä aiheutti kuohuntaa nimenomaan työntekijäliitoilla. Ainakin AKT ja Rakennusliitto nojaavat melko vahvasti erilaisiin keskusjärjestösopimuksiin niiden solmimissa työehtosopimuksissa. Nämä käytettiin sen takia, ettei tarvitse erikseen neuvotella sopimusosioita esim. luottamusmiesten asemasta, yt-neuvotteluista tai irtisanomissuojasta. Esim. Paperiliitto on itse neuvotellut tällaisia osaksi sen työehtosopimuksia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että osa ammattiliittoja ja työnantajaliittoja joutuu tulevana liittokierroksella (syksy 2017) neuvottelemaan näistäkin asioista. Luvassa on todennäköisesti vaikea neuvottelukierros, ainakin osan alojen kohdalla.

Viimeinen käänne tuli viikonloppuna, kun EK:n Mattila kertoi Helsingin Sanomissa, että suomalaisten palkat ovat 10–15 prosenttia liian korkeat ja ”Tarvitsemme vielä monta kikyä”. Tämä on tietenkin omituinen kommentti, jos muistetaan, että EK ei voi tehdä keskitettyjä ratkaisuja enää, eikä ole olemassa toinen toimija, joka ottaisi tämän roolin. Joten on aiheellista kysyä, miten EK näkee, että saadaan keskitettyjä ratkaisuja aikaiseksi, ilman työantajaosapuolta? EK itse halusi sektorikohtaisen neuvottelukierros, tosin ”Suomen mallin” avulla. Mutta se juna meni jo, kun Metsäteollisuus veti töpselin irti tästä suunnitelmasta. Nyt mennään ilmeisesti kohti ihan perinteistä liittokohtaista neuvottelukierrosta , joita Suomen työmarkkinasuhteiden historiassa on ollut moni.

Mielenkiintoinen tässä valossa on miten Suomen Yrittäjät reagoi Mattilan julistukseen. Vaikka SY:n Jyrki Mäkinen yhtyi monista asioista Mattilan tilannenäkemykseen, hän totesi kuitenkin, että Suomi ei tarvitse yleista palkka-alea. Tästä päästään juuri EK:n ydinongelmaan: kun se on nyt ottanut itsensä irti työmarkkinasuhteiden prosesseista, mitä jää sen rooliksi, ja tarkemmin: miten se erottuu Suomen Yrittäjistä? Mäkisen kommentit näyttävät, että tärkeistä asioista Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ovat samaa mieltä. Myös molemmilla on yhteisenä tavoitteena paikallisen sopimisen lisäämistä sekä työmarkkinaprosessien joustavammaksi tekeminen. Näillä kahdella järjestöllä on myös yhteinen kohderyhmä: yrittäjät ja yritykset. Toistaiseksi näyttää siltä, että Suomen Yrittäjät tuottaa myös jäsenilleen palveluja. EK toistaiseksi näyttää enemmän lobbausjärjestöltä.

Tulevan ajan suuri kysymys on: löytää Elinkeinoelämä itselleen profiilia, millä se erottuu Suomen Yrittäjiltä? Metsäteollisuus ry:n suhtautuminen ”Suomen malliin” näyttää, että EK on rajoitetusti valtaa ohjata sen jäsenten toimintaa työmarkinasuhteiden suunnasta. Vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto varmasti uskoo, että sen nykystrategialla päästään sen toivomaan malliin, voidaan pohtia: tarvitaanko Elinkeinoelämän keskusliittoa sitten vielä? Se on viimeiset 10 vuotta vahvasti ohjannut Suomen työmarkkinasuhteiden kehityssuuntaa, mutta jääkö se nyt ilman tehtävää? Vai onko EK sitten Suomen Yrittäjien kilpailija jäsenistä mutta ne ajavat jokseenkin samoja tavoitteita politiikan vaikuttamisen kautta? Toisin sanoin: mihin siirtyy työmarkkinasuhteiden painopiste?

Palkkojen alennus tai jotain muuta?

[Päivitetty klo 12]

Tänään lisää uutisia koskien erien tahojen tahto alentaa palkkoja. Sekä Suomen Yrittäjät ja EK haluaisivat harkita palkkojen alennusta, jotta ‘mahdollisten irtisanomisten tai lomautusten’ vältetään. Luonnollisesti SAK:n Lauri Lyly ei ole samaa mieltä.

Tämä on monimutkainen keskustelu, jossa ei ole selkeitä oikeita tai vääriä kantoja – politiikan pitää ottaa huomioon kontekstin, ja nyky-Suomi on sen verran monimuotoinen, että yksinkertainen politiikka ei voi onnistua taikka mielyttää kaikkia.

Mun kantaa on seuraavanlaista: pitää kyllä välttää irtisanomisia, ja Suomessa pitää ottaa enemmän huomioon pienyrittäjien kustannukset. Uskon, että EK:n kanta on harhaanjohtavaa, kun monta EK:n jäsenyritykset (siis ne isot) maksavat vähintään liian vähän veroja Suomessa. Sen lisäksi olisi vaan tyhmää leikata keskellä taantamaa palkkoja, koska sillä kulutuskin kärsii, ja sillä Suomen talous heikkenisi entisestään. En kuitenkaan ole samaa mieltä Lylyn kanssa elvyttämisestä – mielestäni Eurokriisi ei ole lainkaan ohi ja uhkaa nyt paljon enemmän kuin ennen Euron vahvat maat (Suomi, Alankomaat, Saksa, – ehkä Ranskakin). Alankomaat, Saksa ja Suomi ovat jo taantumassa, mistä sitten elpyminen tulee vielä, jos ei näistä maista?

Mutta asia kerrallaan. Kuten on saatu Suomen Yrittäjien selvityksen kautta selväksi, Suomessa yrittäjien verotaakka on palkansaajien kovempaa. Ymmärrän, Suomen Yrittäjät haluaisi mahdollisuus alentaa palkkoja, mutta koko pienyrittäjyyden kannalta on varmaan paljon parempi jos ei-palkkakustannukset leikataan ja että pienyrittäjien verotus ja toimintaympäristö parannetaan (tulli, luvat, maksuliikenteet). Kuitenkin suurin ongelma taitaa olla eläkemaksut ja sellaiset – olisi hyvää jos siihen tulisi uusi malli mitä on kohtuullisempi pienyrittäjille. Monet pienyrittäjät palvelevat kotikaupunginsa markkinoita tai kotimaan markkinoita, joten siihen suhteeseen palkka-argumentti ei ole niin vahvaa, koska ei välttämättä kilpailee ulkomaan yrittäjien kanssa (nimenomaan jos kyseessä on palvelut). Lähipalvelut ja -kaupat tekevät kaupungista hyvää, joten tästä asiasta pitää oikeasti saada parempaa politiikka, jota suomalaisten (ja maahanmuuttajien!) innovatiivisuus hyödynnetään, eikä sammutetaan kovalla verotuksella ja näin.

EK:n kanta on toista maata kuitenkin. Suomen suuryritysten todellinen verotaakka on tutkitusti aika alhainen, ja on siinä mielessä melkein hävytön, että vaaditaan palkkojen alennusta. On edelleen niin, että yrityksillä on kaikenlaisia kustannuksia, myös isoilla yrityksillä, mutta jos oikeasti ainoa tavoite on parantaa voittotasoa, sitten pitää ehkä ensin miettiä yritysten strategiat, tuotteet ja tavoitteet. Kyllä, Suomen yksikkötyökustannukset (Real Unit Labour Costs) ovat melko korkeita. Mutta se ei välttämättä haittaa jos tekee tuotteita jotka menevät myyntiin. Jos aletaan karsia palkkakustannuksia sen sijaan, että tehdään uusia tuotteita ja jotain innovaatiota tai investointia, Suomen isot yritykset tekevät samat virheet kuin GM 1980-2007. Se meni samana melkein konkkursiin, koska yritettiin vaan puristaa enemmän tuottavuutta työntekijöiltä ja vähemmällä palkallakin. Eli tästä olen melko samaa mieltä Lylyn kanssa. Yritykset voivat vaan kukkia, silloin kun ne tekevät jotain uutta jos vanhaa ei mene kaupaksi enää. Ja sen lisäksi – jos yritykselle ei mene hyvin enää, ei kai ole työnTEKIJÄN virhe vaan laivan kapteenin, yritysjohtajan? Sen pitää olla se, jolla on viisautta johtaa yritystä myös myrskyjen kautta.

Eurokriisin kulku on taas jotain missä olen enemmän Häkämiehen puolella – se on Lylyn puolesta aika naiivi, että hän luulee asioiden menevän parempaan suuntaan. Katso esim. edellistä kirjoitusta.

Jos saan päästä vähän höyryä, sanon vaan, että valtavasti ärsyttää, kun julkisissa keskusteluissa se on lähtökohtaisesti aina työntekijöiden ja nimenomaan ammattiliittojen vika, että yrityksille menee huonosti. Se on niin kuin puuseppä syyttäisi sen työkalut siitä, että kaapista tuli vino!!