Tag Archives: Suomi

Suomen talous ja Kiinan talouden muutos

Taas yksi karkea luonnos asioista mitkä vaikuttavat Suomen talouteen. Tässä olin kertonut, mihin suomalaiset tuotteet menevät ja mitkä tuotteet. Kiina on tärkeä, tosin suhteellisen pieni kauppakumppani Suomelle. Tänään EuroIntelligence kertoi, että tilastoissa ei vielä näy, että Kiina on laskusuhdanteessa. Tosin eilen Suomessa nähtiin uutinen, joka kertoi, että suomalaiset sahat pistävät väkeä pihalle Kiinan takia.

Kiina on ennen kaikkea tärkeä vientimaa konepajoille (ei pidä unohtaa, muuten, että suomalaisilla firmoilla on Kiinassa omat tehtaat myös). Vuoteen 2012 asti kuva näyttää tältä:

Vienti Kiinalle Suomesta

Vienti Kiinalle Suomesta

Tässä näkyy, että toki myös paperitavarat/sellu menee kaupaksi kuten esim. kuparikin mutta koneet ovat suurin vientituoteryhmä. Tullin tilastoissa kehitys vuodelta 2002 nykypäivään näyttää tältä:

Vienti Kiinalle (muutamaa ryhmää)Tässä on ne samat päätuotteet kuin kuvassa yllä, paitsi, että Tullin tilastoissa niputettiin enemmän samoja tuotteita samaan ryhmään. Toisaalta esim. paperituotteet ja sellu ovat eri kategorioita. Tämä on karkea kuva kehityksistä, joten siinä ei ole niin suurta merkitystä.

Mitä nähdään on, että kuten ensimmäisessä kuvassakin koneiden vienti on lähtenyt alaspäin. Yhteydessä siihen, mitä tiedetään Kiinan taloudesta se on ymmärrettävä kehitys, sillä Suomi tekee paljon koneita teollisuudelle. Joten jos yritykset Kiinassa lakkaavat investoimasta, Suomen vienti näistä tuotteista laskee. Toisaalta näitä sähkökoneita myydään tasaisesti Kiinaan – siinä ei nähdä kovaa notkahdusta. Kategoriassa on mm. sähkömoottoreta, työkaluja ja sähkökomponentteja. Voi sanoa, että ne ovat puolivalmisteita muihin tuotteisiin, toisin kuin ne koneet, jotka tekevät tuotteita. Myös huomattavaa, mielestäni, on sellun vientimenestys. Se ei ole siinä mielessä niin yllättävää, mutta toisaalta näyttää jälleen mitä maailma edelleen haluaa Suomesta (noin karkeasti sanottu.)

Voiko vetää mitään johtopäätöksiä tämän perusteella? Ei varmaan kovin suuria johtopäätöksiä ainakaan, mutta Kiina on Saksan lisäksi yksi maa minne Suomi vie paljon koneita (tarkemmin: paperikoneita, teollisia koneita, “electrical control boards”, puhelimia, “broadcasting equipment”..) Joten jos nyt on oikeasti tilanne missä Kiina on investoinut aivan liikaa, sen tullaan huomaan ensinnäkin sähkölaite- ja konepajateollisuudessa (Valmet on kiinnostavaa seurata) ja epäsuoraisesti mahdollisesti paperin/sellun hinnan kautta, mitä pidemmälle aikavälille tarkoittaisi jälleen kerran muuttavia olosuhteita Suomen paperi- ja selluteollisuudelle.

Siinähän tämän päivän ennusteeni! 🙂

Advertisements

Eurokriisin kiero hoito

Olen työn parissa lukenut lukuisia tekstejä eurokriisistä, miten se syntyy, mitä on tehty väärin, mitä meidän pitäisi tehdä yms. Kriisin ymmärtämiseen keskeisimmät kirjoitukset ovat minulle olleet Jörg Bibow (2012), Richard Koo:n kirja ‘balance-sheet recessions’-aiheesta ja Paul de Grauwen tärkeä kirjoitus rahaliitosta.

Joskus tulee kuitenkin vastaan sellaisia kirjoituksia, että tekee mieli kiroilla ja huutaa ja näin, koska koko eurokriisin hoito perustuu virheisiin, valheisiin ja inkompetenssiin. Tämä haastattelu Philippe Legrainin kanssa on sellainen tapaus. Lukekaa sitä.

Tässä päävika: vuonna 2010, Deauvillessa, Ranskassa, Merkel ja Sarkozy päättivät, että pitää rikkoa ns. “no-bailout clause” joka oli euroalueen perustuskivi. He, ja heidän kanssa myös Komissio vaativat että Kreikan valtio pelastaa Kreikan kriisipankkeja. Syy siihen oli, että piti suojella ranskalaiset ja saksalaiset (ja alankomaalaiset) pankit.  Sen sijään, että vihdoin tehtiin jotain järkevää finanssijärjestelmän vikoihin, laitettiin kaikki ongelmat valtioon. [siihen tulee de Grauwen analyysia peliin].

Koska ei Kreikallakaan ollut hyvä tilanne valtion taloudella (ei olisi pitänyt päästä Euroon, mutta sekin oli poliittinen päätös), päätettiin ‘antaa’ ‘apupaketteja.’ Tästä tuli lopussa se, että Pohjois-Euroopan maissa erilaiset hallitukset ja oppositiopuolueet ja nimenomaan myös kansalaiset ovat hyvin taipuvaisia kieltää lisää ‘apua’ esim. Kreikalle. Ja tämä on ymmärrettävää. Samoin kuin kreikkalaiset ovat vihaisia siitä, että heidän pitää kärsiä siitä, kun huonot pankit ‘pelastettiin’ ja pankit eivät nähneet melkein mitään seurauksia, myös pohjois-eurooppalaiset ovat  vihaisia, että heidän verorahat käytetetään ‘tukemaan laiskoja etelä-eurooppalaisia’ tai “täyttämään mustaa aukkoa” [mutta lue myös tätä]. Pointti on se, että olisi pitänyt tapahtua pankkien velkajärjestelyä ja hoita pankkialan valvonta kuntoon sen sijaan että pankkeja tuetaan. Nyt meillä on zombiepankit.

Ymmärrän varsin hyvin kritiikkiä rahaliitosta ja eurosta, mutta Suomessa ja Saksassa alusta diskurssi on keskittynyt niin vahvasti moraalikysymykseen, eikä oikeaan kysymykseen (pankkijärjestelmä, Saksan ajama talouspolitiikka), että on tosi vaikeaa enää puhua järkevästi tästä asiasta. Nykyiset ja viimeaikaiset hallituspuolueet ovat leikkineet tulella keskittymällä väärään asiaan. Kreikka tarvitsee rahaa vaan siksi, että kriisin alussa tehtiin valtavia virheitä. Olisi jo aikaa myöntää, että eurokriisin hoito on ollut tosi kehno. Brysselillä, Saksalla, Alankomailla ja myös Suomella.

Link

“Kansainväliset tarjontaketjut ja kilpailukyvyn mittaaminen”

“Kansainväliset tarjontaketjut ja kilpailukyvyn mittaaminen”

Pertti Haaparanta kirjoittaa suosikkiaiheestani.

Lista asioista, miksi Suomen kilpailukyky ei välttämättä paranisi

  1.  Suomen työn yksikköhinnat ovat (paljon) korkeampi kuin Saksan.
  2. Saksa on kovalla politiikalla litistynyt palkkojen kasvua, joten sen kehitys on paljon alla EKP:n hintatason kehityksen tasoa (muista: työkustannukset ovat vahvasti korrelloituja inflaation kanssa).
  3. Koska Saksan työn yksikkökustannukset ovat suhteellisen matalia, vienti onnistuu sieltä melko hyvin (ks. kauppataseen ylijäämää) Toisaalta Saksan kotimainen kysyntä on vielä aika heikkoa heikon palkkakehityksen takia. Silti Saksan taloudelle menee suhteellisen hyvin.
  4. Edellisen asian takia (simplifisoitu) euro on paljon vahvempaa kuin olisi voinut ehkä odottaa Eurokriisin takia
  5. Suomen työn yksikkökustannusten ei saa alle Saksan tasoa, ellei rupee ‘Espanjan tapaan‘ leikata palkkoja – mutta tämä tuhoaisi Suomen kotimaista kysyntää, mitä voi olla jo heikkenemässä päin (kuten myös Espanjassa)
  6. Kallis euro haittaa suomalaisten vientiyritysten kilpailuasemaa.

Lyhyesti sanottu: on keskusjärjestöjen kunniaksi onnistunut saada TUPO-lainen sopimus aikaiseksi, mutta saa vielä nähdä mihin se oikeasti auttaa. Uutisissa on ollut hyvin eräviä arvioita siitä, paljonko uusia työpaikkoja se luo, mutta montako ehtii samana aikana katoa?

Pointtini on ehkä lähinnä se, että mitä tapahtuu Saksassa palkkakorotusten ja inflaation piirissä vaikuttaa varmaan enemmän Suomen kilpailukykyyn kuin jopa malttilliset TUPOt.

 

‘Urpilainen: Palkka-ale on tie lamaan’

Yle Uutisessa.

Toivottavasti Urpilainen on samaa mieltä mitä tulee Kreikkaan, Espanjaan ja Portugaliin.

 

Lisää palkkojen alennuksesta

Eurostatilta tuli tämä tiedote ‘Volume of retail trade down by 1.2% in euro area’ – ja sellaista olin halunnut esittää tämän yhteydessä mutta Suomesta, Saksasta ja Espanjasta – sen takia että haluan näyttää kuinka isot ovat eri maiden erot. Nyt tiedän ainakin mitä aikasarjaa kannattaa näyttää, se, mikä näyttää parhaiten kulutusta yhdessä maassa. Eli tässä, kuten tiedotteessa vuodesta 2003:

Index of  Deflated Total Retail Turnover

Kuten on selvä, Espanjassa asiat eivät menneet kovin hyvin vuodesta 2007 ja Saksassa ei juurikaan ollut muutoksia, mitä ehkä viittää edelleen siihen, että on tasaista kysyntää. Mutta Suomessa on jopa viime aikoina ollut vielä kasvua. Nämä ovat määräindeksit, joten puhumme oikeasti kulutksen kasvusta (vähittäiskaupassa ainakin!). Jos nyt ruvetaan alentamaan palkkoja, tämä positiivinen (ainakin taloustieteissä) indikkaattori saattaisi myös kääntää miinukseen. Toisin sanoin, siitä huolimatta mitä on tapahtunut teollisuuden kilpailukykyyn, sitä ei (vielä) nähdä vähittäiskaupan myynnissä (jos mitataan määrät).

Jos katsotaan tämän hetken kauppataseen, sitten pitää olla iloisia, että ainakin kulutus vielä vetää:

Germany and Finland

Germany and Finland

Kuten on monilla jo havaittu ongelmana, Saksalla on jättimäinen reilun viiden prosentin (BKT:sta!) ylijäämä kauppataseessa. Suomella oli vielä isompi plussa, mutta vuodesta 2009 Saksan ja Suomen tiet menivät eri suuntiin. Suomi on näiden tilastojen mukaan kauppataseen alijäämässä.

Suomelle voisi tulla kovat paikat kyllä, mutta kuten on kerrottu, tämä on enemmän teollisuuden kuin palveluiden ongelma, koska palveluiden vienti on paljon vaikeampi (ja niitä kulutetaan kotimaassa). Kauppataseen alijäämä edustaa ehkä lähinnä teollisuuden kilpailukykyä – tai sen puute. Mutta nimenomaan siellä palkkojen alenemista tuskin auttaa mihinkään.

Juhana Vartiainen heittää ajatuksia suomalaisista Hartz II -työpaikoista – hyvä ajatus vai ei?

Yrittäjäsanomissa VATTin ylijohtaja Juhana Vartiainen kysyy, Taloussanomien mukaan ‘voitaisiinko vähimmäispalkoista tinkiä vaikeasti työllistettävien ryhmien työllistämiseksi.’

– Voisiko vähimmäispalkoista tinkiä vaikeasti työllistettävien ryhmien työllistämiseksi, Vartiainen kysyi puheenvuorossaan Työllisyys kasvaa pienyrityksissä -seminaarissa.

Tästä voisi hyvin noustaa taas kohua. Mutta mitä Vartiainen oikeasti tarkoittaa? Kysymys oli osoitettu työmarkkinajärjestöihin, joten voisimme pohtia mitä tässä tarkoitettiin.

 

Ensimmäinen mitä tuli mieleen, on saksalaiset Hartz II – työpaikat, eli ns. Mini-Jobs tai 400-euro-Jobs.  Koko Hartz-reformipakettissa oli työpaikka/suhde määritelmien uudistus, sosiaaliturvan uudistukset ym.  Reformin päämäärä oli vähentää Saksan työttömyyttä. Saksassa on todella laaja kirjallisuus (enimmäkseen kriittinen) Hartz-reformista – paljon kohdistuu Hartz IV-reformia, sillä se oli tavallaan rajuin: siinä oli rajuja leikkauksia työttömyystukeen ja sosiaalitukeen.

 

Vaikka Hartzin päämäärä oli rajusti vähentää työttömyyttä (4mio -> 2mio kahdessa vuodessa) tämä ei onnistunut.  Yhden saksalaisen taloustieteen professorin mukaan sellaiset Mini-Jobs eivät ole lainkaan haukuttelevia työttömmille. Hartz IV on ikään kuin peruspalkka, mutta kuiten tärkeä ero on, että jotta saa Hartz IV – päivärahaa, on pakko hyväksyä ihan mitä tahansa työtä, eli myös sellaiset miniduunit, ja tämä sosiaaliturva on paljon pienempi kuin muiden ihmisten. Tilastojen mukaan ei juurikaan ollut kasvu minuduunien määrässä, joten voi oikeasti miettiä, onko ihmiset ‘joille tämä kategoria oli tarkoitettu’ löysivät oikeat työpaikat vai mitä niille tapahtui.

 

En ole Hartz-reformien asiantuntija, mutta on selvää, että reformi on ollut hyvä juttu (vähintään teoriassa) työnantajille, sille ne saivat käyttöönsä halvan työvoiman, mistä ei tarvittu maksaa paljon mitään sosiaaliturvamaksuja.

 

Uskon, että Vartiainen oikeasti yrittää löytää ratkaisun pitkäaikaistyöttömyyteen, mutta kuten Saksan esimerkki näyttää, tingitty minimpalkka ei sinänsä auttaa vähentymään ‘vaikeasti työllistyviä’ ihmisiä, ei edes jos samana aikana leikkaa niiden sosiaaliturvaa. Seuraava kuva (lähde: Eurostat Labour Force Survey) näyttää just tätä.

Source: Eurostat LFS

Kuten nähdään, pitkäaikaistyöttymyys ei oikeasti vähentynyt vuodesta 2002 vaikka suhteellinen osuus pitkäaikaistyöttymyydettä on hieman vähentynyt.

 

Eli joo, on hyvää avata keskustelua siitä, miten saa ihmiset töihin (ja nimenomaan ne, jotka ovat olleet ilman pitkään) mutta vähenetty minimipalkka ei taida olla oikea ratkaisu siihen.