Tag Archives: talouspolitiikka

Vientivetoinen talousmalli ei tule onnistumaan

Tänään on sunnuntai ja se tarkoittaa, että aloitan päivän kahvilla ja alankomaalaisella lehdellä. Yksi syy siihen on, että pysyn vähän kärryllä siitä, mitä siellä tapahtuu. Myös uutisaiheiden valinta on varsin erilainen kuin Suomessa.

Tänään viikkolehdessä oli artikkeli nimeltään: “Liian monta rahtilaivaa liian vähälle rahdille”. Artikkeli kertoi siitä, mitä olen aiemmin olen kyllä myös lukenut esim. Naked Capitalism -sivuilla (Wolf Richterin kirjoituksia) ja välillä myös ZeroHedge.comilla. Nimittäin maailman kauppa on vuodesta 2010 kovasti hidastunut. Seurauksena on rahtilaivojen ylikapasiteettia. Toki rahdin hinta on myös tippunut öljyn hinnan kautta ja siitä että monet rahtiyritykset ovat ottaneet uusia, varsin isoja konttilaivoja käyttöön. Mutta silti – tältä se näyttää. Olen laiskana ja tänään otin vain kuvan siitä lehden graafista; en pääse kotikoneella Baltic Dryn datoihin tai Alankomaiden Tilastokeskuksen datoihin.

Maailman tavarakauppa, 3kk:n prosenttimuutos verrattuna edellisvuotta. Lähde: NRC/Handelsblad ja CPB

Maailman tavarakauppa, 3kk:n prosenttimuutos verrattuna edellisvuotta. Lähde: NRC/Handelsblad ja CPB

Artikkelissa on myös ING:n kansainvälisen kauppatutkimuksen johtaja Raoul Leering puheella, joka sanoo: “Kauppa alkaa kysynnästä. Ilman kysyntää (tuonti) ei kauppa (vienti).” Hän tuo esiin, että Kiinan tuonti on rajusti vähentynyt ja Euroopassa ja Amerikassa tuonti on edelleen heikko. Molemmat suuret kehitykset selittävät suuren osan maailmankaupan heikkoudesta.

Mitä tämä nyt tarkoittaa Suomelle ja Suomen talous? Olin torstaina puhumassa Metalliliiton tutkijatapaamisessa – raportoin myöhemmin siitä – ja sielläkin puhuin talouden rakenteesta. Vienti on toki tärkeää (pitäähän saada aggregaatissa saada tarpeeksi rahaa, että pystyy maksaa tuontitavarat) mutta väitän (kuten myös monet muut taloustieteilijät kuten Servaas Storm ja C.W.M. Naastepad, Özlem Onaran ja Marc Lavoie), että Suomen talouskasvulle kotimainen kysyntä, joka perustuu sitten palkkojen kehitykseen, on paljon olennaisempi. Olen tätä  jo vähän käsitellyt mm. tässä.

Suomen talouspolitiika kuitenkin keskittyy “kilpailukykyyn”, sekin hyvin kiistanalainen käsite joka tarkoittaa jotain erilaista jokaiselle puhujalle. Idea on, että Suomi on vientivetoinen maa ja näin ollen pitää tehdä toimenpiteitä jotka tukevat Suomen vientiä. Yllätys, yllätys – monet näitä toimenpiteet keskittyvät työvoimakustannuksiin, vaikka monet Suomen vientituotteet tulevat pääomaintensiiviseltä teollisuudelta jonka työvoimakustannusten osuus on suht. pieni. Ei puhuta siitä (tai tehdään politiikkaa siihen), että investoinnit tai uusia energiaratkaisuja voivat olla parempia vientipolitiikan kannalta. Kuten olen tässä näyttänyt, Suomen vienti on yleisesti puhuen aika bulkituotekeskeistä (ainakin jos puhutaan sen suurimmista osista).

Tänä aamuna ajatukseni oli siis suurin piirtein tämä: miksi tehdään politiikka, joka keskittyy työvoimakustannuksiin, vaikka se ei ole teollisuudelle mitenkään suurin kustannusten tekijä? (tätä käsittelin myös jo väitöskirjassani) Sen lisäksi – kauppa alkaa muiden maiden tuonnista, joten niin kauan kuin maailmantalous on heikko (heikkenemässä?) ja Euroopassa kasvu on todella vaisua, mitä on sitten järkeää tehdä tuollaista politiikkaa joka heikkenee kotimaista kysyntää? Ei opettajien tai terveyskeskuksen tai kauppojen henkilökunnan matalampi palkkaa oikeasti (edelleenkään) auttaa teollisuuden “kilpailukykyä” mitenkään. Firmat kuten Kone ja Wärtsilä pärjäävät hyvin koska muissa maissa on yrityksiä jotka haluavat ostaa niiden tuotteet. Takana on vaikka laatu, after-sales palvelut ja ylläpito , innovatiivisuus (esim liittyen Rikkidirektiiviin!). Ehkä pitää taas puhua johtajuudesta eikö pääoma-työ-vastakkainasettelusta.

Pidän Suomen tämän hetken talouspoltiikan linjaukset monin tavoin hyvin ongelmallisena: taloustieteen näkökulmasta, kauppatieteen näkökulmasta, vaikka schumpeterilaisilla näkökulmassa. Voi olla että nämä kaikki toimenpiteet toimivat Sipilän yrityksillä mutta jos hän yrittää oppia siitä ja yrittää soveltaa sitä koko maahan, se on sitten jättimainen fallacy of composition. Hän olisi voinut tutustua siihen jos olisi vaikka ottanut argumentaatiokurssia yliopistossa.

Advertisements

Miksi STX Rauman sulkemisen takana on EU ja Saksan talouspolitiikka

Suomi on ollut noin  vuonna 1960-1980 luvulla yksi niitä maita, kuten myös Ruotsi, jotka harrastivat kovasti ns. ‘State-sponsored capitalism’, eli että vähintään valtiolla auttoi takaamaan lainoja tai vaihtoehtoisesti toi lainapääomaa pöydälle kansainvälistyville yrityksille. Tämä on edelleen yksi Finveran tarkoituksia. Aasian ‘Tiikerit’ ovat toiminneet ihan samalla tavalla. Itse asiassa on hyvin harvinaista, että maat ovat heti alusta kohdanneet markkinavoimien täyttää voimaa. Miten voisikaan, kun maailmassa on niin paljon konglomeraatteja, jotka voisivat kilpailla uusia yrityksiä markkinoilta melkein pelkästään niitten suuruuden avulla.

Nyt, kuten hollanniksi sanotaan, “luoti on mennyt kirkon läpi” – toisin sanoin, se, mitä on hiljaisesti odotettu, on toteuttunut – ja rajusti. Maanantaina uutisoitiin, että STX Rauma suljetaan. Seuraus on ainakin melkein 700 ihmisten irtisanomista ja Raumasta tulee nopea rakennemuutoksen alue. En vielä nähnyt ennustuksia siitä, kuinka paljon työpaikkoja epäsuoraisesti katoaa, mutta se voi olla mittävää, koska telakkateollisuudessa käytetään niin paljon alihankkijoita.

STX Rauman sulkeminen on tragedia (jos ei halua käyttää rumempia sanoja). Tästä seuraa varmaan vaikeita aikoja Raumalle. Ylen mukaan professori Malisen mukaan, yksi syy on emoyhtiön politiikkaa, jossa ei kuulemma halua tehdä pienempiä aluksia kuin Oasis-luokan. Toisaalta on myös näin, että telakkateollisuus on ollut maailmanlaajuisesti vaikeuksissa jo melko pitkään (ei ole ihme että emoyhtiö STX on ollut talousvaikeuksissa) – koska ei ole enää niin paljon kysyntää uusille aluksille.

Näistä syistä on varmaan ‘loogista, että STX sulkee Rauman telakan. Mutta tästä yritysnäkökulmasta jää muutamaa asiaa pois.

Ensimmäisenä: silloin kun EU valmistautui EU:hun, piti luopua vanhasta teollisuuspolitiikasta, sillä se ei ole yhteensopivaa EU:n kilpailu- ja valtiontukisääntöjen kanssa. Muistanemme, että 1990-luvun alussa Suomen telakat ovat yhtä pahassa liemessä kuin nyt – mentiin Wärtsilästä Masa-Yardsiin ja Kvaernerin kautta STX:lle. Kaava on siis ollut päästä isompiin omistajiin, sillä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet saada maailmanmarkkinoista tilauksia. Eurooppa on usein valittanut Etelä-Korean valtiotuesta telakkoihin. Mutta STX Finland on kenties myös siitä hyödyntänyt. Lopun lopussa yksi ongelma on vaan ollut, että Euroopassa oli tiukemmat säännöt siitä, miten ‘vapaat markkinat toimii’ ja ei kaikki maat Euroopan ulkopuolella ovat aina olleet yhtä tiukkoja (t.s. Etelä-Korea tässä tapauksessa).

Toinen ongelma on ollut euro. Tämä on yhtä totta telakoille kuin metsäteollisuudelle: euro on ollut vuodesta 2003 lähtien kalliimpaa kuin dollari, joten koko Euroopan suhteellinen kilpailuasema heikkeni sen kautta. Miksi euro on kallis, vaikka Eurooppa on ollut kriisissä jo vuodesta 2008? Vastaus lienee: Saksa. Saksa on onnistunut jopa suurentaa sen kauppataseen ylijäämää, ja sen takana on toisaalta kysyntää saksalaisten laatutavaroille (onko sitten kysymys autot tai koneet työpajoille). Toisaalta on se seikka, että Saksa on kovin poliittisin keinoin alentamaan työkustannukset niin, että Saksassa ei kovasti tapahtunut reaalipalkkojen kasvua (lähde: Bibow 2013):

Saksa

Kuten tästä kuvasta on ilmiselvä – Saksa ei lainkaan noudattanut itse 2%-inflaatiotavoitetta. Voi sanoa jopa, että Saksan inflaationormin aliampuminen on ollut pahempaa kuin Etelä-Euroopan maiden yliampumista. Selvä on, että tämä Saksan strategia on aiheuttanut palkkakustannusten laskua Saksassa. [on siis myös täysin epärealistinen, että Suomesta voi olla yhtä kilpailukykyistä kuin Saksa, koska se vaatisi todella rajun palkka-alennuksen]

Tämän Saksan vientivoiman ja palkkakilpailukyvyin takia euro on kallis – Saksa onkin suurin talous ja maa Euroalueella. Mutta se on hankala muihin maihin, erityisesti kun ei voi devalvoida enää.

Summa summarum: Suomen EU-jäsenyys ja Saksan talouspolitiikka euroaikana ovat ratkaisevasti asettaneet rajoja Suomen teollisuuspolitiikkaan. Devalvaatio (perinteinen suomailainen keino parantaa kilpailukykyä) ei ole mahdollista enää, eikä perinteistä valtiontuettu teollisuuspolitiikkakaan ole mahdollista. Sen lisäksi Saksan talouspolitiiikka on tietävästi hankaloittanut muitten Euroalueen maiden mahdollisuuksia olla kilpailukykyisia – koska parhaillaan voi vaan emuloida Saksan mallin ‘pahat osat (palkkojen kasvun stagnaatio, matalapalkkatyö, muitten prekariaatiryhmien kasvu) mutta ei “hyvät” – vahva työntekijöitten osallistumista työpaikalla ja muutenkin korporatismin osia. Suomi pärjää hyvin siinä ay-liikkeen vahvuudessa mutta ei niin hyvin työntekijöitten osallistumiseen.

Näillä sanoilla pääsen rakennemuutokseen. Telakkateollisuus on varmaan jossain määrin rakennemuutoksen alla, mutta näyttää siltä, että on tärkeät taustatekijät mitkä ovat lopun lopussa haittaneet telakoita paljon. Suomalaisten yritysten ja nimenomaan työntekijöitten tuottavuus on hyvä, samoin innovaatiokyky. Mutta jos politiikan ympäristö ei ole myönteinen, sitten voi olla kilpailykykyinen kuin mikä ja silti häviää. Vapaavuoren mukaan tämä STX:n tapaus on yhden yrityksen ongelma. Se on tietenkin osittain totta mutta mun mielestä Vapaavuori näkee tätä kannattavuusasia koko tiedotustilaisuuden aikana liian suppeasti – eli vaan yritystasolla.

Toivon, että Rauma saa jatkoa. Mutta taustalla piileskelee talous- ja EU-politiikan asioita, jotka eivät välttämättä tee tästä yhtään helpompaa. Niin kauan kuin Saksa haluaa vahvan euron, suomalaisten yritysten kilpailukyky on hankala asia. Suosittelen siis, että ay-liike, huolestuneet kansanedustajat ja muut päättäjät ottavat pikaisesti yhteyttä Saksaan. Siinähän Suomen (ja Espanjan, Portugalin..) ongelmien ratkaisu on. Muistakaa: ei ole ihme, että Suomen talous pyöri niin hyvin ennen 2003 (euro-dollar pariteetti!).

Kataisen hyvät ja huonot ajatukset

http://yle.fi/uutiset/katainen_elvytys_on_pisara_meressa/6765898

Lähetyksessä on haastattelu pääministeri Kataisen kanssa, missä hän antaa hänen (ja hallituksen) näkemyksiä eri Suomen talouden kehityksistä. Siinä on hyvät ja erittäin huonot pointit.

Hyvä ja kiitettävä on mitä Katainen sanoo asenteistä “vanhojen ihmisten” kohtaan työelämässä. Vaikka en ole täysin vakuuttunut siitä, että työurien pidentämistä on kaikkien ratkaisu, on pakko olla mahdollisuudet “vanhemmille” työnhakijoille.

Erittäin huono ajatus on taas tässä: ” Katainen myöntää myös, että valtionvelan kasvua ei nykymenolla saada taittumaan. Keinoksi hän mainitsee lisäsäästöt.”

Valtion velka kasvaa koska talous menee alamäkeen ja enemmän ihmiset turvautuvat Suomen sosiaaliturvaan. On täysin normaalia että valtion velka kasvaa (muistakaa miten meni laman aikana).

Sen lisäksi vaadin että Kataisen neuvonantajat tutustuvat jo tutkimuksiin, alkaen Keynesista, jotka näyttävät että taantuma on täysin väärä aika leikata budjettia. Tähän lisäisin tutustua Raha ja talous- blogiin, jossa Lauri Holappa ja Jussi Ahokas kirjoittavat hyvin selkeästi eri politiikkien hyvistä ja huonoista puolista, mm. Elvytyspolitiikasta.