Tag Archives: TES

Metsäteollisuuden neuvottelutilanteesta ulkopuolisin silmin

Metsäteollisuuden TES-neuvotteluissa on neuvottelurauha ja näin sen pitää olla. Nimenomaan Suomen uudessa työmarkkinasuhteiden tilanteessa, missä ei ole enää keskitettyjä ratkaisuja, on tärkeää, että neuvottelut käydään hyvässä uskossa ja rehellisesti, ilman ulkopuolisten vaikutteita tai vaikuttaminen median kautta.

Paperiliiton sivuilla kyllä pääsee näkemään, että neuvotteluja käydään, mutta niillä ei ole vielä ratkaisu. Tässä on turhaa esittää, että voisi ennustaa millainen sopimus tulisi lopussa. Kuitenkin voi mainita muutamaa seikkaa, jotka varmasti vaikuttavat neuvotteluihin. Ensin käsittelen ne keskeiset vaikutteet ja sen jälkeen miten tämä mahdollisesti voi vaikuttaa muihin aloihin.

Tärkein on kansainvälinen markkinatilanne. Onneksi, kaikki lähteet näyttävät, että markkinatilanne sekä sellulle että kartongille/pakkausmateriaaleille on hyvää. Esim. EUWIDin mukaan Saksassa nostetiin hintoja, koska kysyntä on hyvää. Tämä on tärkeää, koska Saksa ja jotain muita Euroopan maita on Suomen metsäteollisuudelle tärkeimpiä kauppakumppaneita. Vaikka on markkinakehitysten perusteella vaikea sanoa eri firmojen kustannuksista ja niiden varaa tehdä hintakorotuksia omissa tuotteissaan, näyttää siltä, että markkinaolosuhteet ovat suotuisia.

Sen yhteydessä pitää myös muistaa, että metsäteollisuudessa palkat sovitaan aika lailla paikallisesti. Tämän taustaa vasten TES on todellakin minimipalkan takaaja, ja ehkä voisi ajatella sen palkankorotuksia sen kautta, että sopivat vähiten hyvin pärjääville yrityksille, koska paikallisesti on mahdollisuus maksaa enemmän kuin minimi.

Ilmeisesti vaikea asia neuvotteluissa on ulkopuolisen työvoiman käyttö. Siitä on väännetty aiemminkin ja siinä on ollut erilaisia kokemuksia. Pitkään on ollut linjana, että ainakin kunnossapidon osalta yritetään hillitä sen ulkopuolisen työvoiman käyttöä, mutta samana kehittää parempia (tehokkaampia?) tapoja hoitaa sitä työtä.

Käsitteekseni on ollut paikallisesti mahdollista ja onnistunut ulkoistaa siivousta ja vartiointia. Kunnossapito on siinä mielessä hankalaa, koska paperikoneet ovat pikkuhiljaa usein kokoelma erilaisia systeemejä, ja tulee ns. ”legacy systems” ongelma esiin – paikallisesti voi olla juuri se asiantuntijuus sen tehtaan systeemeistä, joka ei ole ulkopuolisessa firmassa. Tämä on tietenkin sen verran tekninen asia, että ei voi varmaa tästä. Se on kuitenkin yksi mahdollinen seikka, miksi Paperiliitto voisi olla halukas puolustaa ulkoisen työvoiman käyttöä tämän tietyn asian yhteydessä. Se toki riippuu kovasti siitä, millaiset tilanteet ovat paikallistasolla – investointeja tehdään, mutta uusin tehdas on vuodesta 1998, joten nämä erilaiset yhteensovitetut järjestelmät ovat varmasti olemassa monissa paikoissa.

Viimeinen asia, mitä olen miettinyt on paperiteollisuuden työvoiman ikärakennetta. Jos muistan oikein vuoden 2010 Metsäteollisuuden työnhyvinvoinnin käsittelevästä raportista, silloin alan keski-ikä oli jotain 48v. En osa vastata siihen, mutta onko tulossa riittävästi uusia ihmisiä alalle? Tietenkin työvoima on vähennetty koko ajan, mutta se ei poista sitä seikkaa, että tarvitsee monipuolisia ammattilaisia siihen. Ja yhdistetty siihen ”legacy” –asiaan, on selvää, että voi olla pulaa hyvin kokeneista ihmisistä. Tämä on tietenkin asia, mitä ei voi ratkaista TESin avulla (paitsi jos nähdään, että palkka on hyvä kannustin hakea alalle). Mutta se voi toki vaikuttaa siihen, mitä TESissä kirjoitetaan koulutuksesta tai alan suosion kasvattamisesta.

VAIKUTUS MUIHIN ALOIHIN

Ilmeisesti nähdään, että voi olla päänavaajarooli esim. metsäteollisuudella, t.s. että muut alat katsovat palkkakehitys ja käyttävät sitä omiin neuvotteluihin. Näin on ennenkin käynyt sektorikohtaisilla neuvotteluilla ja joskus siihen on perää. Kuitenkin olen sitä mieltä, että metsäteollisuus on edelleen niin erikoinen ala muiden alojen nähden, että olisi harhaanjohtavaa katsoa sen palkkakehitystä ohjenuorana muihin aloihin. Nyt en edes puhu kilpailukyvystä, joka toki on myös mukana alakohtaisesti, mutta metsäteollisuuden palkkakehitys ei tosiasiallisesti sano paljon mitään siitä, miten muun Suomen palkkojen täytyisi kehittää.

Tähän liittyy myös se, että metsäteollisuudessa henkilöstökulut ovat suhteellisen pieni kustannus – 11-15% eri arvioiden mukaan. Tälle teollisuudelle on paljon mielenkiintoisempaa, mitä esim. kuljetusalalla tapahtuu. AKT:n pitää neuvotella paljon enemmän kuin pelkkä TES, koska keskusjärjestösopimukset, jotka olivat mukana sen TESseissä ovat nyt sektoritasolla neuvottelupöydässä. Eli vaikka metsäteollisuuden neuvotteluissa on varmasti vaikeita kysymyksiä, en näe, että ne sinänsä vaikuttavat kovasti muihin aloihin, koska muut alat eivät välttämättä pohdi samoja kysymyksiä lainkaan.

Näkisin enemmän, että se liitto, joka neuvottelee itselleen alakohtaiset ”uudet keskusjärjestösopimukset” vaikuttaa muihin aloihin enemmän kuin palkkaratkaisut sinänsä.

Advertisements

“Ammattiliittojen ääni kuuluu hiljaa”

Kirjoitin blogikirjoituksen Poliittisen talouden tutkimusken seuran blogille. Lue ja keskustele.

Palkkatyöläinen 14.12.2012: UPM haluaa karsia luottamusmiesverkostoa

Joululoman jälkeen katselin eri järjestöjen uutisia, ja ensimmäinen osoite oli SAK. Sieltä bongasin viime joulukuun juttua Jämsänkosken paperitehtään luottamusmiesverkostosta.

 

Jutun mukaan on kiista kesken Jämsänkosken Paperiliiton paikallisosaston ja UPM:n tehtään välissä. Ilmeisesti UPM on sitä mieltä, että tehdäs pärjää kolmella osastoluottamusmiehillä. Jämsänkosken ammattiosasto on eri mieltä. Neuvottelut ovat siirtyneet jo liittotasolle.

 

Tietenkin jutun otsikko on vähän liian yleistä – tällä hetkellä tiedämme vaan Jämsänkoskesta, että UPM haluaa vähentää luottamusmiehiä. Tästä huolimatta, on tärkeää saada selville, mitä UPM ajaa takaa tällä toimenpiteillä. Kolme osastoluottamusmiestä 480:lle työntekijälle vaikuttaa aika vähältä, erityisesti ottaen huomioon, että paperiteollisuuden TESin 9§ mukaan työt järjestetään yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa, ja ‘Yhteistyön tavoite on henkilöstön työn sisältöön ja tehtäväjärjestelyyn liittyvän asiantuntemuksen kuuleminen tarkoituksenmukaisen toiminnan varmistamiseksi.’ Jos on vain kolme osastoluottamusmiestä, riittääkö asiantuntemusta kaikista osastoista, jossa nyt on omat luottamusmiehet? Ei ihan noin vaan pääse luottamusmieheksi, siihen tarvitsee paljon kokemusta ja laajaa tukea. Osastoluottamusmiehistä TES sanoo vielä:

Työosastoista sovittaessa tulee kiinnittää huomiota mm. siihen, että sovitut toimialueet ovat tarkoituksenmukaisia ja kattavuudeltaan sellaisia, että ne edistävät neuvottelujärjestelmän mukaista asioiden käsittelyä. Arvioinnissa on otettava huomioon mm. kysymyksessä olevan työosaston työntekijöiden luku-määrä ja luottamusmiehen mahdollisuudet myös vuorotyö huomioon ottaen tavata osaston työntekijät. Ellei sopimukseen päästä, asia voidaan alistaa liittojen ratkaistavaksi.

Tämän viimeinen lause on ilmeisesti käynnissä. Tästä huolimatta lihavoitu lause voi hyvin olla kriittinen kohta tässä konfliktissa – kuten osaston puheenjohtaja Esa Pajunen toteaa, että ‘perusteina yhdentoista osastoluottamusmiehen olemassaololle 480 työntekijän tehtaalla ovat olleet työskentely monessa eri vuorossa ja pitkät etäisyydet eri yksikköjen välillä. Toiminta-alueet, tarkoituksenmukaisuus ja kattavuus pitää ottaa huomioon.’

Yksi suora vaikutus jäljelle oleville luottamusmiehille on tietenkin, että niille tulee entistä raskaampi työtaakka – ja tänä päivänä ja aikana niillä ei välttämättä puuttuu tekemistä, lievästi sanottuna.

UPM:n Jämsänkosken suunnitelmissa on kieltämättä vähän sellaista makua, että yhtiö haluaisi vaikeuttaa luottamusmiesten mahdollisuudet tehdä niiden työtä. Kuitenkin olisi myös hyvää jos UPM itse antaisi jonkinlaisen perustelun tähän, koska todennäköisesti ei voi logistiikan takia taata sopivaa edunvalvontaa jos on vähemmän luottamusmiehiä. Suomessa on aina ollut vahvuus, että jonkinlainen edunvalvoja on aina lähellä, ja myös ammattikirjallisuudessa ammattiliiton edustajan fyysinen läheisyys (eli esim.  samassa osastossa) pidetään tärkeänä edellytyksenä ay-liikkeelle pysyä relevanttina.