Tag Archives: työmarkkinasuhteet

Analyysi: Elinkeinoelämän keskusliitto etsii uuden roolin

Viime aikoina Suomen työmarkkinajärjestelmä on ollut mylleryksessä. Onnistuttiin sopimaan kikystä, mutta varjon alla: Elinkeinoelämä oli muuttanut sen sääntöjä näin, ettei se voi tulevaisuudessa enää olla osallisena keskitettyihin sopimuksiin. Tämä tarkoitti tulopoliittisten ratkaisujen aikakauden loppu, mikä tosin oli jo ilmassa vuodesta 2008, kun EK ilmoitti, ettei se halua enää tupoja.

Ensin oli aikomus saada Ruotsista kopioitu ns. “Suomen malli” aikaiseksi, mikä tarkoitti, että vientialojen menestys asettaa (sitovan) ylärajan palkankorotuksille. Tässä mallissa, vaikka kuulostaa järkevältä, olisi ollut kaikenlaisia ongelmia, mm. naisten ja miesten palkkatasa-arvoon, ja olisi vahvistuneet tällaisia tendenssejä. Kaavailtu malli kuitenkin jo ehti kaatua ennen kuin otettiin käyttöön, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti neuvottelevansa sektoritasolla itse. Myöhemmin Metalliliitto myös ilmoitti, ettei se osallistu enää “Suomen mallin” kehittämiseen. Helmikuussa EK sitten ilmoitti, että sääntömuutoksen takia se irtisanoo lähes kaikki keskusjärjestösopimuksia. Tämä aiheutti kuohuntaa nimenomaan työntekijäliitoilla. Ainakin AKT ja Rakennusliitto nojaavat melko vahvasti erilaisiin keskusjärjestösopimuksiin niiden solmimissa työehtosopimuksissa. Nämä käytettiin sen takia, ettei tarvitse erikseen neuvotella sopimusosioita esim. luottamusmiesten asemasta, yt-neuvotteluista tai irtisanomissuojasta. Esim. Paperiliitto on itse neuvotellut tällaisia osaksi sen työehtosopimuksia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että osa ammattiliittoja ja työnantajaliittoja joutuu tulevana liittokierroksella (syksy 2017) neuvottelemaan näistäkin asioista. Luvassa on todennäköisesti vaikea neuvottelukierros, ainakin osan alojen kohdalla.

Viimeinen käänne tuli viikonloppuna, kun EK:n Mattila kertoi Helsingin Sanomissa, että suomalaisten palkat ovat 10–15 prosenttia liian korkeat ja ”Tarvitsemme vielä monta kikyä”. Tämä on tietenkin omituinen kommentti, jos muistetaan, että EK ei voi tehdä keskitettyjä ratkaisuja enää, eikä ole olemassa toinen toimija, joka ottaisi tämän roolin. Joten on aiheellista kysyä, miten EK näkee, että saadaan keskitettyjä ratkaisuja aikaiseksi, ilman työantajaosapuolta? EK itse halusi sektorikohtaisen neuvottelukierros, tosin ”Suomen mallin” avulla. Mutta se juna meni jo, kun Metsäteollisuus veti töpselin irti tästä suunnitelmasta. Nyt mennään ilmeisesti kohti ihan perinteistä liittokohtaista neuvottelukierrosta , joita Suomen työmarkkinasuhteiden historiassa on ollut moni.

Mielenkiintoinen tässä valossa on miten Suomen Yrittäjät reagoi Mattilan julistukseen. Vaikka SY:n Jyrki Mäkinen yhtyi monista asioista Mattilan tilannenäkemykseen, hän totesi kuitenkin, että Suomi ei tarvitse yleista palkka-alea. Tästä päästään juuri EK:n ydinongelmaan: kun se on nyt ottanut itsensä irti työmarkkinasuhteiden prosesseista, mitä jää sen rooliksi, ja tarkemmin: miten se erottuu Suomen Yrittäjistä? Mäkisen kommentit näyttävät, että tärkeistä asioista Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ovat samaa mieltä. Myös molemmilla on yhteisenä tavoitteena paikallisen sopimisen lisäämistä sekä työmarkkinaprosessien joustavammaksi tekeminen. Näillä kahdella järjestöllä on myös yhteinen kohderyhmä: yrittäjät ja yritykset. Toistaiseksi näyttää siltä, että Suomen Yrittäjät tuottaa myös jäsenilleen palveluja. EK toistaiseksi näyttää enemmän lobbausjärjestöltä.

Tulevan ajan suuri kysymys on: löytää Elinkeinoelämä itselleen profiilia, millä se erottuu Suomen Yrittäjiltä? Metsäteollisuus ry:n suhtautuminen ”Suomen malliin” näyttää, että EK on rajoitetusti valtaa ohjata sen jäsenten toimintaa työmarkinasuhteiden suunnasta. Vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto varmasti uskoo, että sen nykystrategialla päästään sen toivomaan malliin, voidaan pohtia: tarvitaanko Elinkeinoelämän keskusliittoa sitten vielä? Se on viimeiset 10 vuotta vahvasti ohjannut Suomen työmarkkinasuhteiden kehityssuuntaa, mutta jääkö se nyt ilman tehtävää? Vai onko EK sitten Suomen Yrittäjien kilpailija jäsenistä mutta ne ajavat jokseenkin samoja tavoitteita politiikan vaikuttamisen kautta? Toisin sanoin: mihin siirtyy työmarkkinasuhteiden painopiste?