Tag Archives: UPM

Biofuels and the future of the Finnish forest industries

It’s been a while since I last posted something original on the blog. Today I saw a news item (in Finnish) on the UPM Biofuels production in Lappeenranta, Finland. The specific interest for me was the announcement (which probably has been made before) that already during this year UPM’s biodiesel will be on offer at gas stations of ABC and ST1 in Finland. There will be a choice for either a mix of traditional diesel and biodiesel or purely biodiesel.

There are two interesting things here, at least. The first is that, in the words of Director of Sales and Marketing Sari Mannonen, the biodiesel does not compete with food production. In Sweden, there is a quite widespread use of bioethanol, but it is made of grain (and other biomass). So to some extent, stuff that could be used to feed either humans or animals is used for fuel production. Arguably this is more sustainable (especially in Sweden) that e.g. corn ethanol, but still. The innovation of UPM Biofuels is that it has succeeded in apparently mass-producing biofuels from pine oil, which is a waste product of pulp production. This means it does not (at all) compete with food production, and moves the pulp and paper industry a step closer to using waste products sensibly as well.

The second interesting part is that the product is very ready for the market. Biofuels are by itself not new but due to the scale of pulp production in Finland there should not be a shortage of raw materials for the biodiesel.

In my dissertation I pondered the developments of the pulp and paper industry in Finland. I graduated in 2012, and since then, there have been mostly positive developments – but only in specific areas! Paper production seems to lose out, but in particular pulp production has been a succesful business – even to the extent that Metsä Fibre will start building an 1.3 million t/a “bioproduct mill” (i.e. pulp and biofuels) in Äänekoski. Board is also still going quite well.

This is the speculation part: the pulp and paper industry is clearly a high tech industry. This means, that maybe, maybe, the development of biofuels will produce a fuel that is suitable for ships AND available in large quantities. My hope, and my belief, is that Finland in this way can become a global leader in environmentally friendly fuels. Finland would then overcome the “burden” of the Sulphur directive AND at the same time this directive will have achieved what it intended – banning a harmful substance and letting the private sector (with government R&D subsidies, probably) find an innovative solution. I wrote about this already in 2012, and as always, although there is a lot of noise about these things from various actors, the people in the industry do know where to put there money.

And think of it – money is virtually free to borrow from banks, even for firms. A company like UPM could make huge inroads in China with a network of biofuel mills. China’s environmental standards are bound to get tighter soon, so I wouldn’t waste time.

Advertisements
Link

UPM’s biodiesel got the Finnish Key Flag symbol

http://www.upm.com/EN/MEDIA/All-news/Pages/UPM-BioVerno-diesel-receives-the-Finnish-Key-Flag-Symbol-001-Mon-26-Jan-2015-13-05.aspx?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

This is a quite interesting news, not so much because of the Key Flag symbol but because the biofuel is apparently soon used as a component in more environmentally-friendly diesel in certain Finnish gas stations. If it works as well as they claim, there should be reason to invest in greater production capacity.

UPM Jämsänkosken ja Kaukaan paperikoneet lakkautetaan – näkemykset

Eilen UPM-Kymmene yllätti Suomen mediaa, Paperiliittoa ja tietenkin Jämsänkosken ja Kaukaan tehtäiden henkilöstöä ilmoittamalla, että yhtiö sulkee Suomessa kaksi isoa paperikonetta (yhteensä 460.000 t/v). Tässä löytyy englanniksi Jussi Pesosen kommentit asiaan, missä on seuraavat elementit: paluu kannattavuuteen, liian alhainen käyttöaste ja nykyinen/tulevaisuuden rankka taloustilanne.

Odotetusti tuli ilmoitus ulosmarssista. (myös täällä ja Ranskassa).

Kuten Helsingin Sanomista ja Paperiliiton sivuilta voi lukea, että tämä on ollut valtava shokkiuutinen Paperiliiton johdolle ja paikallisille luottamusmiehille. Kuten tiedetään aiemmista tehdässulkemisista, vaikutus työllisyyteen ei ole, lievästi sanottu, hyvä. On hyvin vaikeaa työllistää entiset paperimiehet uudestaan, ei vaan siksi koska pienillä paikkakunnilla puuttuu vastaavaa työtä (vaikka se on päällimäinen syy).

Tässä vaiheessa tietenkin on ensimmäisenä reaktiona monille raivo ja hämmästyneisyys. Eipä ihme, jos tällaista tapahtuu (Pertti Leppäsen sanoin)

Konettamme on juuri uusittu ja siksi olimme tänään aamulla koulutuksessa. Kesken koulutuksen tuli kutsu tiedotustilaisuuteen.

Kaukaan tehdäs on aiemminkin ollut näiden säästötavoitteiden kohde. Mutta kuten Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoi:

UPM saavutti 200 miljoonan säästötavoitteen ja heti perään tulee uudet säästöt. Näin siitä huolimatta, että yhtiö vastikään kertoi hyvästä tuloksesta.

Jussi Pesonen itse kertoi myös (ks. linkki yllä), että kannattavuus parani vuonna 2014 (hän käyttää sanaa ‘käännekohta’). Joten mitä mättää? YLEn taloustoimittaja Jari Järvinen analysoi:

UPM:n päätös kertookin karusti, mistä on kyse: voimat keskitetään kasvaville markkinoille. Euroopassa karsitaan ylikapasiteettia jatkossakin kovalla kädellä. Samalla säästöjä haetaan muualtakin, hallinnosta, markkinoinnista, kuljetuksista ja joka puolelta. Sopeutus on ajan sana.

Ylikapasiteetti. Siellä se sana taas on. Lienee oikeutettua kysyä, mistä tämä ylikapasiteetti tulee? Tietenkin on se näin, että paperin kysyntä nimenomaan Euroopassa on jo pitkään laskenut, joten se on yksi syy. Mutta: mietipä niitä hyviä aikoja 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, silloin kun euron kurssi oli erittäin hyödyllistä Suomen vientiteollisuudelle. Mitä UPM silloin teki? No? Ja sitten vielä muutamaa vuotta sitten, Chapellen tehtaassa, missä PM3 suljetaan? Laajensi/uusi saman paperilajin PM6:n kapasiteettia. Also other companies invested in new capacity around the start of this millennium:

In Europe, two new machines and one major rebuild are coming onstream :

1. Steyrermühl, Austria (change from newsprint to SC) 200 000 t/y, started up in June 1999;

2. Lang Papier, Ettringen, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in September/October 1999;

3. Haindl, Schongau, Germany, SC and newsprint, 270 000 t/y, start-up in May 2000.

Paperin kysyntä on tosiaan ongelmaa näille yrityksille. Aiemmin UPM sulki sen Stracel paperitehdas (suuren investoinnin jälkeen vuonna 1999).

Kysymykseni yritysjohdolle on: käytätte omia ennustemalleja sekä esim. Pöyryn ennusteita eri markkinoiden kehityksestä ja sen lisäksi on hyvin tiedossa mitä on paperikoneiden elinkaari ja optimisaatio-prosessi. Jos investoi sillä tavalla, että  (keski)pidemmällä aikavälillä ilmestyy jopa omalla yrityksellä ylikapasiteettia, sitten se on vaan huonoa johtamista. Mutta tämä ei ole sinänsä uutta, paperiteollisuudessa tiedetään jo pitkään, että on ns. boom-bust sykli. Eli lyhyesti, sen takia kun paperitehdas on iso investointi, investoidaan liikaa silloin kun on hyvä kysyntää, minkä seurauksena jossain vaiheessa on ylikapasiteettia.

-> tätä samaa voimme nyt nähdä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sellun ja kartongin osalta. Veikkaukseni on, että muutamaa vuotta tulevaisuudessa kartonki ei ole enää niin tuottavaa. Tähän liittyy myös Kiinan kasvun hidastumista, tietenkin.

Mutta miksi paperiyhtiöt käyttäytyvät? Vastaus ei välttämättä liittyy ahneuteen. Uskon, että se on juuri tämän suuren syklin vaikutus – ne jotka ovat nopeinta siinä mukana, hyötyvät eniten. Ja sen takia kun ainakin Euroopassa paperiyhtiöt ovat vaan kourallista (vaikka ei ole ihan oligopoli), riski häviää kilpailussa on varmaan melko suuri. Sen lisäksi on vaan totta, että osakkeenomistajat ‘vaativat’ parempia tuloksia (heille) koko ajan. Mitä kymmenen vuotta sitten nähtiin hyvänä strategiana (investoida) on nyt haitta (ylikapasiteetti). Euroopassa ja Suomessa, koska kysyntä on huono, ainoa tapa parantaa, ainakin hetkellisesti, tulosta (tai näyttää vakavalta) on leikata henkilökuntaa ja/kapasiteettia.

Tämä ei ole kuitenkaan koko tarinaa. Kuten olen myös väitöskirjassani kirjoittanut, henkilökustannukset ovat vain noin 11% kokonaiskustannuksista. Täällä olen kirjoittanut puuraaka-aineen hinnoista. Sen lisäksi kemikaalit ovat suuri kustannustekijä, kuin myös kuljetus. UPM haluaa vähentää kiinteät ja variaabelit kustannukset, mutta se on vaikeaa kuvitella miten. Joo, kyllä laittamalla koko tehdas kiinni vähenee kustannukset. Väitöskirjassani esitän World Input-Output Databasen perusteella, mistä Suomen paperiteollisuuden tärkeimmät raaka-aineet tulee. Puu ja sellu tulevat (paitsi Suomesta) enimmäkseen Ruotsista, Venäjältä ja (sellu, nykyään) Brasiliasta. Kemikaalit toisaalta tulevat enimmäkseen Saksasta. Nämä raaka-aineet ovat suurin piirtein (+ energiatarpeet) paperiteollisuuden variaabelit kustannukset. Kaikenmaailman henkilöstökulut ovat toisaalta enemmän tai vähemmän kiinteät kustannukset. Mutta kuten on selvää esim. puukaupasta, myös osa niitä raaka-aineita on suhteellisen kiinteitä kustannuksia, koska niistä sovitaan sopimuksella tietystä aikavälistä (oletan ainakin puusta ja energiasta). Eli toisin sanoin: henkilöstön hinnasta sovitaan työehtosopimuksella ja toisista tarpeista toisenlaisilla sopimuksella.

Sillä tavalla päästään EU:n talousnäkymät, josta ilmestyy tässäkin blogissa koko ajan linkkejä. Mutta myös ulkopolitiikka voi olla relevantti, koska voi hyvin olla, että Venäjän sanktiot purevat jotenkin puun saantiin (tai vaikka suomalaisten metsäyritysten mahdollisuuksiin). Mutta vaikka metsäteollisuuden toimintaympäristö on hyvin monimutkainen juuri nyt, kuitenkin UPM:n talousjohtaja sanoo:

Meillä on käytössä rautakankimalli, johon on vaikea saada joustoa tarvittaessa.

Olin pari viikkoa sitten seminaarissa, missä pohdittiin, onko Suomen työmarkkinat jäykkiä, ja tiivistettynä vastaus oli kyllä ja ei. Kyllä: palkoista tai työajasta ei helposti jousteta. Ei: Suomessa joustavuus toimii lomautuksien ja irtisanomisten kautta. Olen sitä mieltä, että tämä työmarkkinoiden joustavuus on just se, mitä haetaan. Miksi ei leikkaukset kohdistetaan Saksaan? Koska siellä on paljon vaikeampaa antaa työntekijöille potkut kuin Suomessa. Siellä olisi mahdollista joustaa työajan kanssa, mutta se on taas teknisesti vaikeaa paperitehtaiden kanssa.

Johtopäätökset

Ensinnäkin on todella kurja, että näin moni saa potkut tilanteessa missä työ on jo vaikeaa saada. Vaikka mun toivo ei ole turhan korkea tähän suhteeseen, toivoisin silti, että alueelliset TE-keskukset ym. tekevät parhaansa löytää näille ihmisille töitä.

Sitten – vaikka yritysihmiset helposti sanovat “markkinat!” uskon, että UPM kantaa itsekin vastuuta siitä, että on ylikapasiteettia. Yritysteknisesti on tietenkin loogista sulkea nimenomaan vanhemmat yksiköt, jossa kannattavuusraja on korkeampi. Silti uskon, että UPM tuijottaa liikaa henkilöstökuluja (varmaan näin opetetaan kauppakorkeakoulussa) ja liian vähän niitä muita tekijöitä. Kokonaisuudessa voi hyvin olla, että osittain omatekoinen ylikapasiteetti ja muiden raaka-aineden hintakehitys ovat vaikeuttaneet kilpailukykyä enemmän kuin Suomen palkkataso. Varmaan UPM kuitenkin kuvittelee, että se pystyy tehdä enemmän niistä palkkakuluista kuin muista kuluista.

Tämä kokonaisuus voisi vielä kirjoittaa uudestaan yritysvastuun näkökulmasta, ja vaikka onko osakkeenomistajakapitalismi hyvä vai huono (verrattuna perinteiseen ‘kärsvällisen pääoman’ malliin, mistä nimenomaan paperiteollisuus hyötyi.) Mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ne ovat vaan eväät rohkeille toimittajille.

Nyt se varmistui – UPM tekee dieseliä jätteestä | Yle Uutiset | yle.fi

http://yle.fi/uutiset/nyt_se_varmistui_-_upm_tekee_dieselia_jatteesta/7028820

Tämä on mielestäni sellainen innovaatio mistä voi ylpeää. Jotain tärkeää tulevaisuuteen!

Employees of UPM walk out in Jämsänkoski and Kaipola

A month ago, co-decision negotiations ended at two paper mills of UPM. The results of these negotiations were told yesterday: 41 people lose their job. UPM has earlier announced an ‘efficiency program’ which results in reducing personnel worldwide,(link to a Finnish post) but in particular in Finland and the rest of Europe. One result is the permanent stoppage of PK3 or paper machine 3 in Rauma.

So, this walk-out (by both salaried personnel and employees, i.e. blue-collar AND white-collar personnel) is a real protest. The shop steward of the salaried employees states that he is very worried about well-being at work, since the workload and the mental stress of the remaining employees will increase even more. Furthermore he states that he is extremely worried about the future of the redundant personnel, because they are not very likely to find work again.

I am quite tired of the developments in the Finnish paper industry. Employers reduce personnel in the hope to make their business more competitive, but they forget that a) it is the final price of the product that influences competitiveness most and b) too much pressure on workers leads to more sick-leave absenteeism, which reduces the well-being and morale of employees even more (let’s not talk about the mental pressure of the threat of redundancies all the time). The fundamental issue here is that energy and raw materials are the main culprits for the paper industry’s competitive position, not personnel. Without a dedicated workforce, you can’t create value, you can’t innovate.

 

Tekniikka&Talous: ‘Mäntyöljyteollisuus pelkää UPM:n biodieseliä’

Tässä vaiheessa sanoin tästä vaan jotain mitä liittyy minun lempiteemaan: markkinat ovat sosiaalisia rakenteita. Tämä on varmaan tärkein teema taloussosiologiassa, joka juurtuu Marxin, Weberin ja muiden varhaissosiologien tuotantoon. Siihen on kyllä tehty suurin vaikutus Patrik Aspersin kirja ‘Markets’ vuodesta 2011, josta kirjoitin mm. sosiologia-lehdelle 4/2011 kirja-arvostelun. Myös vuonna 2008 kävin kurssilla Oslossa missä Aspers oli opettaja, ja tätä teemaa pohdittiin viikon verran eri näkökulmista.

 

Pääpointtini tästä mäntyöljy-asiasta on se, että on tärkeää muistaa, että markkinat eivät ole ‘vapaita’ ja ‘luonnollisia’ – niissä on sääntöjä (normeja), tietty muoto miten markkinoiden roolit toimivat (onko yritys niissä markkinoissa aina myyjä (ns. fixed-role market) tai onko vaihteleva rooli (kuten börssissä)). Nämä jutut tulevat hyvin esiin kirjoituksessa, kun puhutaan siitä, miten määritellään tuotetta ja mitä sillä voi tehdä sitten (tässä kontekstissa, asia liittyy kestävyyteen). Sen lisäksi on minusta huvittavaa, että Arizona Chem sanoo, että (myös) ilman tukiaisia, mitä ehkä viittaa siihen, että biokemian/teknologian alalla tämä ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Tämä taas liittyy siihen, että hinnat eivät välttämättä muodostuvat markkinoilla.

UPM Stracel is sold to Blue Paper SAS and greatly updated

The first question that came to my mind when reading this article was: why didn’t UPM do this? Obviously, Blue Paper SAS (Klingele and VPK) think there can be made much money with these investments.  To quote a large part of the press release:

With a trimmed width of 8.5 metres, UPM Stracel’s paper machine previously produced LWC paper at a speed of 1,600 m/min. From September, the paper machine will initially have an annual capacity of some 277,000 tons of fluting paper and testliner ranging from 70 to 130 g/m2 . Production capacity is set to increase to over 400,000 tons per year in due course.

The investment to bring the Strasbourg paper plant into line with the latest technical, economic and environmental standards will amount to more than €100 million. With Metso and Kadant acting as main suppliers for the paper machine and stock preparation respectively, the new owners have secured the services of experienced partners to guarantee that their ambitious project is completed on schedule.

The conversion work covers a range of measures that includes a new stock preparation based on waste paper, a new headbox, adaptation of the gap former, conversion of the press and pre-dryer section, a new film press, a new after drying section, improvements to the winders, a new anaerobic waste water treatment and the introduction of combined heat and power generation. Further significant investments will be made in the areas of automation, process system, paper reel handling, technical and commercial computer systems, starch ­preparation as well as extensive civil works.

The project will create 130 jobs, which Blue Paper plans to offer to the very experienced and highly qualified former UPM Stracel employees.

Why was Stracel closed down initially? From Jussi Pesonen:

“The paper industry faces severe challenges due to high raw material, energy and logistics costs, and considerable overcapacity. The profitability of our paper business is clearly below the level required to run long-term sustainable operations. The planned restructuring would further strengthen the cost competitiveness of UPM’s paper operations and reduce the future need for major maintenance investments”, says UPM’s President and CEO Jussi Pesonen.

Perhaps this new future for Stracel is just outside what UPM thinks of its core competences – it doesn’t have paperboard mills and the packaging paper it makes is for other uses (envelopes, cookie packaging…). Still it could be asked – and I don’t know an answer because I don’t know about the technology – wouldn’t it have been possible to convert Stracel to a mill that produces stuff that UPM sells?

 

In any case I am happy that the former UPM employees found new jobs – although not all of them will. The net result is a job loss for that facility of 120 jobs instead of 250.